Tohtori Irenen verbaali väärinkohtelu

Tohtori Irene

Vihaisen ihmisen läheisriippuvuus

Helppo nakki

Vahingollisen kohtelun tunnusmerkkejä

Uhrin toipumisen vaiheet

Itsehillintä koskee kaikkia

Mitä läheisriippuvuus oikein on?

Läheisriippuvuus: Suku- ja perhetausta

Tunnen syyllisyyttä hankittuani lähestymiskiellon

Lähestymiskielto toimi!

Monican jatkoa

Miksi uhrit jäävät kiinni vihaan?

Vihjeitä: väärinkohtelijasi jättäminen

Apua! Rakastan kiusaajaani yhä!

Vihjeitä komentelijoille

Ristiriitaisia neuvoja

Väärinkohtelun syklit

Suhteen pikaprofiili

Minun rajani

Omien asioidesi omistaminen

"Ego" ja "Itse"

Kaikki oikeudet Irene Matiatos. Käännetty luvalla. Copyright of text and cartoons Dr. Irene Matiatos. Translated by permission. Cartoons used by permission. Original pages of Irene Matiatos can be found at http://www.drirene.com.


Vihaisen ihmisen läheisriippuvuus

Kohtaa se mihin luulet uskovasi ja yllätyt.
- William Hale White

Dr. Irene Matiatos

Puhuessamme "läheisriippuvasta" viittaamme useimmiten uhriin: siihen surkeaan ihmiseen, joka ei pidä huolta itsestään, ja joka antaa muiden käyttää itseään hyväkseen. Vähemmän tunnettua on se, että myös vihainen ihminen on läheisriippuva! Kovin paljoa eroa uhrin läheisriippuvuuteen ei ole siinä, että vihainen ihminen ei myöskään pidä huolta itsestään. Burney huomauttaa, että tätä läheisriippuvuuden muotoa on kutsuttu "klassiseksi vastariippuvuudeksi."

Sain seuraavan sähköpostin "Markilta". Aluksi ajattelin julkaista sen "Minun tarinani" osiossa. Mutta Markin kirje oli niin viisas ja avoin - sekä vihaisen ihmisen läheisriippuvuutta kuvaava, että päätin tehdä siitä artikkelin. Markin havainnot hänen omista ajatuksistaan, tunteistaan ja käyttäytymisestään ilmentävät tärkeitä viha-addiktion ja läheisriippuvuuden näkökulmia - sielun menetystä.    -Dr. Irene

Markin sähköposti ja Dr. Irenen kommentit

Päiväys: Elokuun 31, 1999
Vastaanottaja: Dr. Irene
Lähettäjä: Mark

"Löysin nämä sivut sattumalta, kun olin menossa jonnekin muualle. Kuitenkin olen iloinen siitä, että näin ne. Ne jättivät minun vatsani solmuun.

Näes, tiedän varsin hyvin, että olen ollut melkoinen verbaalinen herjaaja. Olisin varmasti vieläkin, mutta pysyn nykyään poissa suhteista. En halua tuhota ketään toista. Sinun sivusi avasivat silmäni näkemään joitakin asioita, joita olen tehnyt, joskus tietämättä, mitä tein. Kas tässä tarina!

Jahtasin yhtä naista vuosia, 9 vuotta. En koskaan päässyt kovin pitkälle. Hän oli jonkun toisen kanssa. Luovutin. Hän oli vapaa, aloin jallittaa häntä taas. Kerran itsesäälin vallassa lupasin itselleni, että jos joskus onnistuisin pääsemään hyvin lähelle häntä, antaisin hänen todella tuntea, miltä se tuntui.

Lopulta noin 4 vuotta sitten, kun hän oli alamaissa eikä kokenut oloaan kovin terveeksi, hän päästi minut elämäänsä. Lähettelin hänelle pikku paketteja, kahvia, leluja, vaatteita, ja niin edelleen. Hän sanoi olevansa toipumassa väärinkohtelevasta suhteesta. Sen lisäksi hän eli loukkaavan ihmisen kanssa - toisen naisen. Olin töissä naapuriosavaltiossa ja aloin vierailla hänen luonaan. Hän sanoi, että olen luultavasti hänen velisielunsa. Ainakin jonkin aikaa epäilin sitä. Ajattelin vain, että me rakentaisimme hienon elämän yhdessä.

Hän sanoi minulle, että hän tarvitsi aikaa päästäkseen edellisen väärinkohtelun yli. Vakuutin hänelle, että kävisin sitä hänen kanssaan läpi niin kauan kuin se vaatisi. Sanoinko jo, että viha on minulle jonkinlainen ongelma? Se on. Valmistauduin huolehtimaan hänestä ja vierailin joka viikonloppu. Ostin kukkia, muistin syntymäpäivät, toin hänelle aamiaisen vuoteeseen, ostin hänelle ruokaa ja lääkkeitä, vein häntä matkoille hänen suosikkipaikkoihinsa, tuin hänen taiteellisia ponnistuksiaan, ja autoin häntä jaksamaan. Oikea pyhimys, vai mitä? Kaiken tämän tarkoitus oli saada hänet rakastumaan minuun. Olin aina kuullut, että tällä tavalla se onnistuu. Katsohan Markus: yrittäessäsi saada hänet rakastumaan itseesi - yrität kontrolloida häntä. Huomaa myös miten teit sen: et sisäisen intuitiosi johdattamana, vaan sen perusteella minkä olit "kuullut" toimivan... Suuri erehdys. Et voi elää tyydyttävää elämää, ellet ole valmis päästämään irti ja antamaan sisäisen elämäsi johtaa tietäsi. Sinä puristit itsesi muottiin, pakotit itsesi näyttelemään osasi - kokonaisen vuoden ajan (Jumala siunatkoon kestävyyttäsi), ja ihmettelet, miksi se ei toiminut!

Vuoden päästä huomasin, että en päässyt mihinkään. Koko vuoden aikana onnistuin saamaan häneltä yhden halauksen, enkä edes yhtä suukkoa - oli liian aikaista. Ei, ei ollut liian aikaista. Jos olisit antanut intuitiosi johtaa itseäsi, olisit häipynyt jo kauan sitten, ymmärtäen että hänellä ei ollut samoja tunteita sinua kohtaan, tai että jotakin muuta oli tiellä. Aloin ärtyä siitä, että asiat eivät sujuneet kaavailujeni mukaan eivätkä edes edistyneet - hiukan vihaa silloin tällöin. Totta kai vihaa. Viha on maailman luonnollisin tunne noissa olosuhteissa. Sen tähden, jos vaistosi olisivat pelanneet normaalisti, olisit hyväksynyt tappiosi ja häipynyt. 

Nyt hän puhuu jatkuvasta, elämän kestävästä ystävyyssuhteesta kanssani. Vakuuttaa minulle, että niin on parasta. Ehkä hänen kannaltaan niin onkin. Joko sinä hyväksyt sen mitä tarjotaan (joka voi olla hyvin, hyvin vaikeaa), tai menet matkoihisi.

Eräänä iltana päätän, että joko lopetan tämän homman - poltan kaiken tuhkaksi - tai saan sen menemään toisen suuntaan. Hän nukkuu sohvalla, ja alan hyväillä häntä. Luulitko todella, että se toimisi? Arvaan, että olit kyllästynyt ja väsynyt tekemiseen, tekemiseen, tekemiseen, etkä tiennyt miten olisit lähtenyt pois arvokkuutesi säilyttäen. Hän on sekä insestin että raiskauksen uhri. Vielä pahempaa. Taattu epäonnistuminen. Mutta sinä tiesit sen. Sinun on täytynyt olla valtavan vihainen hänelle!

Hän herää ja kysyy, mitä olen tekemässä. Sanon, että pilaan kaiken. Ajattelen, että hän pyytää minua lähtemään ja pysymään poissa. Mutta ei, hän antoi minulle hieman tilaa. Ehkä voisinkin saada nyt hänen rakkauttaan. Ja lähden hankkimaan sitä taas aikaisemmin kuvaamallani tavalla - huomaamisella ja huolehtimisella, vaikka niihin sisältyy nyt melkoinen määrä pahantuulisuutta, pois lähtemisen uhkauksia ja mutristelua. Etkö huomaa, kuinka et halveksinut ainoastaan häntä, vaan vielä enemmän itseäsi, kun näyttelit ja kieltäydyit hyväksymästä sen, mikä oli kirjoitettu seinään suurilla kirjaimilla? Olit niin helkkarin täynnä halua voittaa hänet takaisin - siis halua kontrolloida hänen hellyyttään, että kestit raivostasi huolimatta. Vaikka tiesit selvästi, että menetelmäsi eivät toimineet, jatkoit nenäsi leikkaamista pala palalta ja syljit itse kasvoillesi.

Oikeastaan AINOA asia, jossa tässä on JOTAKIN järkeä, ON sinun vihasi! Sinulla on syytä olla vihainen! Sinun hellyyteesi ei vastattu. Sinun vihasi olisi pitänyt olla merkki sinulle itsellesi - ei näytellä, vaan mennä matkoihisi. Mutta ei.  Sen sijaan sinä valitsit norkoilemisen ja sait hänet viha-rakkaus suhteeseen kanssasi. Sinun käyttäytymisessäsi ei ole mitään järkeä, vai onko muka? Se on täysin älytöntä ja impulsiivista näyttelemistä.

Mukamas ilo olla lähellä. Koko tässä prosessissa olin hänen tukenaan (ja voisin lyödä vetoa, että tulit joka sekunti yhä vihaisemmaksi) - terveysongelmiensa takia hän ei enää ollut töissä - ja asuin hotellissa. Olin siirtänyt kaiken omaisuuteni hänen asuntoonsa ja muutuin koko ajan kireämmäksi. Lakkasin käymästä hänen luonaan joka viikonloppu. Hän otti kämppäkaverin, jotta pärjäisi taloudellisesti. En pystynyt antamaan hänelle niin paljon kuin hän tarvitsi. Siis nyt sinulla ei ollut enää varaa, mutta aiemmin oli? Olisiko voinut olla kyse pienestä vihaisesta pidättäytymisestä?

Syytin häntä syrjähypyistä, ja valehtelin siitä, mitä hän oli minulle sanonut - ikään kuin hän muistaisi väärin. Hän sanoi minun olevan kaikkein vahingollisin ihminen, jota hän on koskaan tavannut, ja että jos menisin terapiaan, hän yrittäisi saada asiat lopulta sujumaan. Miksi et hyväksynyt hänen tarjoustaan? Vai pelkäsitkö, että hän ei todella rakastaisi sinua, vaan näki sinussa vain turvattuja aterioita? Et ehkä voi koskaan saada selville rakastiko hän sinua, koska sisäinen tutkasi on rikki. Luullen, että sinä saat aina lyhyemmän korren (ja sinä saat, koska typerillä valinnoillasi ja käyttäytymiselläsi sinä valitset sen itse), sinä todennäköisesti uskot aterioiden maksajan vaihtoehtoon.

Vihdoin minun työni loppui ja muutin takaisin paikkaan, josta käsin en enää voinut vierailla hänen luonaan. Parasta, mitä sinulle on koskaan tapahtunut. Menin hakemaan huonekalujani. Hän ei sanonut minulle sanaakaan, mutta en koskaan unohda sitä surua ja hävitystä, jonka näin hänen silmissään. Ehkä hän todella rakasti sinua; ehkä hän ei ymmärtänyt, mikset kokeillut terapiaa....  Lähtöni jälkeen hän on toteuttanut joitakin unelmiaan, ja toivon, että hän on nyt paljon terveempi. Jos teen nyt jotakin hänen hyväkseen, teen sen salaa - enkä kovin usein. Hän usuttaisi poliisit kimppuuni ahdistelusta. Todella surullinen tilanne...

Tänään puhuessani äitini kanssa hänen matkoistaan, huomasin että halusin vain sulkeutua. Pyysin häneltä anteeksi ja selitin, että toisen ihmisen kuuntelemisen lopettaminen on yksi väärinkohtelun muoto. Kyllä. On todennäköistä, että olet hyvin, hyvin vihainen äidillesi.  Minusta tuntuu siltä, että en koskaan voi parantua tällaisesta käyttäytymisestä. Tiedän, että sinusta tuntuu siltä. Mutta sinä ja minä olemme tästä hyvin vahvasti eri mieltä.

Jos todella sitoudut, voit muuttaa kuvioitasi. Se kestää jonkin aikaa, vaatii kestävyyttä, kestävyyttä ja kestävyyttä (jota sinulla on), ja on todennäköisesti kaikkein vaikein asia, mitä olet koskaan elämäsi aikana tehnyt, mutta myös kaikkein palkitsevin. Vaikeus ei ole siinä tuskassa, jota tulet kokemaan, vaikka sitäkin on jonkin verran. Vaikeus on siinä sekaannuksessa ja tasapainottomuudessa, johon joudut, kun hylkäät vanhat toimintamallisi - etkä tiedä, mikä on oikein päin ja mikä väärin päin! 

Pystyn olemaan käyttämättä tätä kovin usein suhteessani tyttäreeni ja hänen poikaansa. Hyvä. Muuten, itsensä kuunteleminen ja itsepetoksesta luopuminen ovat noin 50 % taistelusta. Yritän olla käyttämättä sitä kovin usein töissä. Joskus se luiskahtaa esiin, mutta kaikki työkaverini ovat miehiä ja he kestävät jonkin verran kylmäkiskoisuutta. Useimmiten he ajattelevat että olen OK. Olen päättänyt, että minun ei tarvitse enää satuttaa naisia sillä. Tai satuttaa itseäsi, mikä on oikeampi ja rehellisempi motiivi. Minulla on paljon naisia, joiden kanssa olen satunnainen ystävä. Kiusoittelen heitä ja eilen minulle kerrottiin, että olen rikkain ihminen jonka he tuntevat - minulla on niin paljon ystäviä. Hyvä! Mutta sinulla ei ole kumppania. Yksin oleminen tekee hyvää sielulle; sinun kirjeesi osoittaa sen. Toivon, että jatkat yksinäisen ajan käyttämistä rakentavasti.

Sattumalta olen myös paranemassa oleva alkoholisti. Myös sattumalta, addiktiotyöni parissa, olen oppinut, että läheisriippuvuuden - sielun kadottamisen - takana on useimmissa tapauksissa kätkettyä vihaa. Olen vakuuttunut, että vihan hoitaminen hoitaa myös addiktion keskeisen ajavan voiman.  Jatka paranemisesi tiellä niin kuin tähänkin asti, mutta älä unohda katsoa myös vihaa / läheisriippuvuutta. Sinulla ei ole mitään hävittävää etkä voisi käyttää aikaasi paremmin, ethän? Ja kuka tietää, saatat jopa parantua...

Kaikkea hyvää. Kiitos rehellisyydestäsi ja avoimuudestasi. Toivon että tästä on apua.  -Dr. Irene

Syyskuun 2, 1999

Kuten aina - vain sillä mitä voin tehdä tänään - on todellista merkitystä. Olen tilannut sen Robert Burneyn kirjan Dance of the Wounded Souls. Huomasin, että hyvin lähellä minua kokoontuu Emotions Anonymous ryhmä (tässä linkki josta voit hakea Suomessa kokoontuvan ryhmän yhteystiedot).  Tunnen 12 askeleen ohjelmat ja ajattelen niiden todella toimivan. Arvostan antamaasi linkkiä.
Olen myös aikanani käynyt tyynyjen hakkaamisen terapiassa, ja ehkä siksi en ollut siitä niin innostunut, kun hän ehdotti sitä. Mutta katsotaan miten homma jatkuu.
Mark

Vihaisen ihmisen läheisriippuvuus

Vihaisen ihmisen läheisriippuvuus ilmenee erittäin hyvin siinä, kuinka Mark yritti "saada" tätä naista. Hänellä oli hyvin vähän sisäistä vaistoa siinä, mitä tehdä ja minne mennä. Hän hukuttaa hänet ystävällisyyteen, koska hän on "kuullut", että se toimii. Miten läheisriippuvaa. Miten irti hänestä itsestään. Hän kestää ja kestää, vaikka on ilmeistä, että hän vain satuttaa itseään. Hän ei ota vaaria vihastaan, ainoasta tunteesta, johon hänellä on yhteys. Tietenkään elämä ei suju. Hänen kätensä eivät ole lähelläkään ohjauspyörää. Mark on kuin lehti tuulessa, sen pyörteiden armoilla. Mitä hän voisi tehdä?

Uskon, että vihan hoitaminen vaatii kahdenlaista paranemista. Helppo juttu on vaadittavien vihan hallinnan taitojen hankkiminen. Ei aivan helppo nakki, mutta "helppo", koska on niin monia keinoja, jotka kuvaavat tarkkaan, mitä tehdä. Vilkaise helpon nakin yhteenvetoa.

Kova juttu ei ole erityisen kova. Se on aineeton ja abstrakti. Siksi on vaikea käsittää, mitä sinulta odotetaan. "Minkälainen ääni lähtee yhdellä kädellä taputtamisesta?", ja kaikkea muuta sellaista.

Itsehillintä vai itsensä pakottaminen

Vihaiset ihmiset yrittävät pakottaa sitä, mitä heidän ei pitäisi eivätkä hillitse sitä, mitä heidän pitäisi.. 

Aistimusten taso. Jotta me voisimme lakata yrittämästä kontrolloida sitä, mikä on ulkopuolellamme, meidän on opittava erottamaan se, mikä on sisäistä maailmaamme, ja mikä on meidän ulkopuolellamme. Jotta me voisimme kuulla sen, mikä nousee sisältämme, meidän on oltava hiljaa niin kauan, että kuulemme sisäisen kuiskauksen ja tunnistamme sisäisen tutkamme signaalin.

Sanamuotoni on hyvin tärkeä. Vihainen ihminen yrittää kontrolloida tunteitaan muuttamalla ulkoisia olosuhteita. (Mark hukutti naisensa ystävällisyyteen, koska hän oli "kuullut", että se toimii.) Hän yrittää poistaa niistä ne tekijät, jotka "saavat" hänet kokemaan ahdistavia tunteita. Hän ei salli sisäisten tuntemustensa nousta esille, niin että ne ohjaisivat häntä askel askeleelta, vaan hän pyrkii tukahduttamaan ne. Mutta meidän on opittava hyväksymään sisäiset tuntemuksemme, vaikka emme pitäisikään niistä. Ne vain "ovat".

Esimerkiksi, taivas on sininen. Voit tapella sitä vastaan kaikin voimin, ja voit jopa leikkiä pikkusieviä leikkejä (taivas on yöllä musta, jne.), mutta sillä et saavuta mitään. Et voi muuttaa sitä tosiseikkaa, että taivas on sininen. On OK vihata sinistä yli kaiken, mutta sininen se on. Voit vääristää aistimuksiasi niin paljon, että vakuutat itsellesi, että taivas onkin oikeasti tehty vihreästä merilevästä. Mutta kaikki mitä saat tällä tavalla aikaan, on vain todellisuuden vääristyminen. Kysymys on hyväksymisestä - ei kontrolloinnista. Sisäisten impulssien on annettava nousta. Tämä on aistimusten, tuntemusten, tunteiden ja intuition taso. Vihaiset ihmiset yrittävät tukkia sisäiset impulssinsa ja saada aikaan "itsen" kontrollointia tällä tasolla. He ovat eksyneitä sieluja.

Toiminnan taso. Oikea paikka itsekurin tai itsehillinnän harjoittamiseen on toiminnan taso. Kun olet täysin selvillä siitä, mitä sisäinen tutkasi sinulle kertoo, voit kontrolloida sitä, kuinka käsittelet tilanteen. Tässä on sinun valintasi. Tässä kohtaa sinulla on tilaisuus ohjata elämääsi sen sijaan, että antaisit raakojen tunteiden (tuulen) ja pakotettujen "sääntöjen ja järkisyiden" hallita elämääsi.

Valintoja. Sanokaamme, että olet hyväksynyt sen aistimuksen, että taivas on sininen. Olet hyväksynyt myös sen, että mikään ei mielestäsi ole niin vihattavaa kuin sininen! Nyt voit tutkia omat toimintavaihtoehtosi ja valita sen mitä teet.

Esimerkkejä:

Tee taivas vihreäksi. Ei toimiva vaihtoehto. Voit kuitenkin uskotella itsellesi, että taivas on vihreä, mutta teet sen sillä hinnalla, että todellisuutesi vääristyy. Tee niin jos tahdot, mutta luonto vaatii vääristymistä kovan hinnan. Kokeile niin huomaat!

Huuda tappotuomiota taivaalle siitä, että se on väärän värinen. Tämä vaihtoehto vie sinut todennäköisesti lähimmälle hullujenhuoneelle.

Vaikeroi sinisen taivaan kurjuutta. Tämä vaihtoehto vie sinut todennäköisesti masennukseen - eikä muuta taivasta toisen väriseksi.

Pidätä hengitystäsi kunnes taivaan väri muuttuu. Vain pääsi putoaa.

Hyväksy, että taivas on sininen, hyväksy että vihaat sinistä, myönnä, että et voi tehdä tälle yhtään mitään, ja siirry seuraavaan asiaan, ja sitten seuraavaan. Kun sinulla ei ole valtaa johonkin asiaan, ainoa terve vaihtoehto on hyväksyä se mikä on ja mennä seuraavaan asiaan. Tämä vaihtoehto vaatii käyttäytymisen kontrollointia ja itsen pysähtymistä omien signaalien äärelle. Vain tämä vaihtoehto toimii.

Vihaiset ihmiset yrittävät harjoittaa itsekontrollia väärässä kohtaa - havaintojen ja tuntemusten tasolla eikä toiminnan tasolla. Tämä on epätervettä ja se täytyy kääntää toisinpäin. Passiivinen hyväksyntä on tarpeen aistimusten ja tuntemusten suhteen. Itsehillintä tulee kyseeseen toiminnan tasolla.

Sisäisen suunnan katoaminen, etääntyminen sisäisestä keskuksesta, sielun katoaminen - tämä on viha-addiktin läheisriippuvuuden laji. Vihainen ihminen olettaa huomaamattaan ja valheellisesti, että valloitettu kumppani voi hoitaa ja korjata hänen sisäisen tuskansa, ikävystymisensä, tyhjyytensä, vihansa, ja mitä tahansa. Hän ei voi. Kukaan muu kuin sinä itse ei voi. Kaikkein paras kirja, mitä olen ikinä lukenut läheisriippuvuudesta, on Robert Burneyn Codependence: Dance of the Wounded Souls. Lue se ja lue se toistamiseen. Sitten lue se vielä kerran.

Voit tehdä sisäisen työskentelysi yksin, mutta parhaiten se sujuu kun saat opastusta. Matkalla on paljon mutkia ja risteyksiä. Saata valita väärän tien ja eksyä. Se ei ole paha juttu - opit tuntemaan itseäsi - mutta se on hitaampi tapa. Lukeminen todella auttaa. Voit mitata edistymistäsi sillä, kuinka hyvin ymmärrät syvällisempiä kirjoja. Voit odottaa ymmärtäväsi samaa materiaalia ajan kuluessa yhä syvällisemmin.

Burneyn kirja avaa hienon oven sisäiseen maailmaan, siihen alkukotiin, jossa sinä olet ainutlaatuisesti ja lumoavasti SINÄ! Ei ole muuta tietä. Lupaan sen.   -Dr. Irene