Dr. Irene,

   Tämä on se sama kundi joka ajatteli, anteeksi vain, että terapeutit olivat kaakattavia puoskareita ja täynnään miesten halventamista. Nyt hän on yhtäkkiä innostunut terapiasta ja pyytää minua jatkuvasti kuuntelemaan tarinoita siitä. Uteliaisuudesta kuuntelin, ja huomasin järkyttyneenä, että hän myönsi käyttäytyneensä huonosti ja tuhoavasti!!!! Hän sanoi, että oli kauhistunut avioliittomme raunioitumista ja että hän pelkäsi menettävänsä minut. Hän myöntää, että työnsi minua pois pelkojensa tähden, ja että hän on suu auki hämmästyksestä, hämmennyksestä ja kauhusta omaa käyttäytymistään kohtaan. Hän sanoo menneensä terapiaan, koska ei enää pystynyt elämään, ja olleensa epätoivoisen avun tarpeessa. Hän sanoo kokevansa olonsa niin pahaksi sen tähden, miten hän oli kohdellut minua, että hänellä on suuria vaikeuksia syömisessä, nukkumisessa ja töiden tekemisessä.

    Hän tapaa terapeuttia, jolla hyvä maine yhteisössämme - joka auttoi paikallisen turvakodin perustamisessa ja on käynnistänyt vihan hallitsemiseen liittyvää toimintaa. Mieheni sanoo jatkavansa hänen tapaamistaan joka tapauksessa, koska hän kokee olevansa eksyksissä. Hän jopa huomaa, kuinka hänen käyttäytymisensä on vaikuttanut hänen suhteisiinsa työssä ja muualla. 

   Hän pyytää minulta uutta mahdollisuutta, ja aion varovasti antaa sen hänelle. Omien terapeuttiemme lisäksi hän haluaa tavata avioliittoneuvojaa. Ensi vuoden alusta alkaen hän aikoo liittyä myös vihan hallintaa käsittelevään ryhmään. Olen kertonut hänelle, että en koe olevani hänen lähellään turvassa emotionaalisesti enkä fyysisesti, enkä näe toistaiseksi mitään syytä elää yhdessä - ehkä en koskaan. Olen kertonut hänelle, että en luota häneen ja että meidän on edettävä hyvin hitaasti. 

    Tiedän, että on mahdollista, että tämä on hänen viimeinen epätoivoinen yrityksensä palauttaa kontrolli. Mistä tiedän onko niin? Olen lukenut sivujasi edes ja takaisin, toivoen että ne auttaisivat minua tunnistamaan mahdolliset tulevat kontrollointi- tai väärinkohteluyritykset. Sen tuloksena olen kasvanut paljon, mutta olen herkkä väärinkohtelulle varmaan vielä jonkun aikaa. Mitä voin tehdä pitääkseni selkeät rajat hänen suuntaansa? Minkälaiset merkit voisivat kertoa todellisesta muutoksesta? Tämä kaikki tuntuu niin hyvältä, mutta tiedän, minkälaisia manipuloijia nämä hyväksikäyttäjät ovat. En halua satuttaa itseäni enää, mutta meillä on kaunis yhteinen lapsi, ja jos on mahdollista että hän voisi todella muuttua, haluan olla hänen kanssaan ja tukenaan. -Monica

Hyvä Monica,

   Vaikka kenelläkään ei ole esteetöntä näkymää aviomiehesi mieleen, hän näyttää olevansa tosissaan. Sinun tekosi ovat voineet järkyttää häneen jotakin järkeä! Jos hän ei ole vakavissaan, sinä huomaat sen kyllä pian. Kiinnitä huomiota sisällesi; älä joudu kieltämisesi - pahimman vihollisesi - uhriksi.

   Jos rakastat tuota miestä, anna kaikin mokomin avioliitollesi mahdollisuus. Sinun perheesi ansaitsee sen, että epäilet häntä. Mutta älä anna pois mahdollisuutta. Tämä on sinulle vaativa tehtävä. Sinulla on niin kova tarve saada asiat "kuntoon", että saatat uskoa häntä liian nopeasti, luottaa hänen ennen kuin hänellä on tilaisuus luottaa itseensä, ja tuudittautua väärään turvallisuuden tunteeseen.

  Jos todella arvostat avioliittoasi, keskity vain itseesi. Älä etsi merkkejä hänestä; etsi niitä itsestäsi. Satuttaako hän sinua? Sitä et saa sallia. Ole hyvin, hyvin jämäkkä. Älä salli yhtään molekyyliä väärinkohtelua tai kontrollointia. Vartioi rajoja raivoisasti. Älä anna itsesi tuudittautua väärään turvallisuuden tunteeseen hänen nykyisten tekojensa perusteella. Jos teet niin, hän kävelee ylitsesi jälleen (lupaan sen) - ei siksi että hän tahtoisi, vaan siksi että hän ei voi sille mitään. Älä koskaan, koskaan, unohda sitä, että hänen tekonsa eivät voi kääntyä hetkessä. Ne saattavat kääntyä joskus, mutta eivät kokonaan ainakaan muutamaan seuraavaan vuoteen.

   Hänen paranemisensa on prosessi, joka kestää pitkän aikaa. Arvaukseni on, tietämättä hänestä mitään, mutta tietäen väärinkohtelijoista yleensä, että vaikka hän on nyt vakavissaan, hän heittäytyy hankalaksi heti kun alat kokea olosi mukavaksi. Jos yrität roikkua hänessä omien epävarmuuksiesi tähden, hän satuttaa sinua. Jos vetäydyt, hän haluaa kasvaa odotustesi mukana. Jos hän pysyy paranemisessa, odota häneltä kasvua - ja odota luonnollisia takaiskuja. Jos hän saa paeta, hän pakenee. Mutta hän on hyvällä mallilla, jos hän pelkää sinun menettämistäsi niin kovasti, että olisi valmis vaikka hyppäämään sillalta jos hänen terapeuttinsa käskisi.  

  Maksimoit hänen mahdollisuutensa tervehtymällä itse. Suojele rajojasi todella lujasti. Jos et tiedä, mitä ne ovat, etsi hyviä kirjoja (ja anna hänenkin lukea ne). Älä missään olosuhteissa anna hänen (äläkä sitä paitsi kenenkään muunkaan) polkea tilaasi jalkoihinsa. Hoitaessasi omaa läheisriippuvuuttasi niin, että olet varma omasta itsestäsi, annat hänelle turvallisen tilan parantua.

  Pähkinänkuoressa: Annan hänelle mahdollisuus, mutta älä anna hänelle tuumaakaan periksi. Opettele rakastamaan itseäsi, luottamaan itseesi ja kunnioittamaan itseäsi, äläkä odota häneltä yhtään vähempää. Niin tehdessäsi et ole ainoastaan tehnyt itsellesi oikein, vaan olet lahjoittanut hänelle sen mitä hän tarvitsee tullakseen kokonaiseksi. Hän vihaa sinun lahjaasi. Se on OK.