Kristin on nuori nainen joka rakastaa Peteä. Kummatkin ovat paranevia addikteja. Kummatkin ovat läheisriippuvia. Molemmat ovat vihaisia. Pete on vihaisempi ja hallitsevampi. 

Hän on hyvä Kristinin provosoimisessa. Kristin ei tunnista provosointia. Mutta hän tulee vihaiseksi. Hyvin vihaiseksi. Itse asiassa niin vihaiseksi, että hän räjähtää. Hän voi olla hyvin, hyvin, paskamainen Peteä kohtaan: äänekäs, ilkeä, syyttävä, jne., jne., ja hän saattaa pysyä sellaisena monta päivää, silloinkin kun Pete yrittää parhaansa.

Ikävää että hän reagoi Peten provosointiin. Hän vain pilaa asiat ja antaa Petelle tilaisuuden näyttää hyvältä - koska hän itse näyttää niin pahalta. Kristin ei voi kontrolloida Peteä, mutta hänellä on vaihtoehtoja oman käyttäytymisensä suhteen. Hän voi vahingoittaa Peteä esimerkiksi seuraavilla tavoilla...

Tai hän voi tajuta, että vaikka hänellä ei ole valtaa Peten suhteen, hän voi kontrolloida itseään:

Tehdäkseen tämän, Kristinin on pantava kansi impulsiivisuutensa päälle ja laitettava päähänsä itsetuntemuksen hattu. Sitten hänen on ilmaistava vaatimuksensa ääneen. Hyvät vakuuttavuuden taidot eivät ole synnynnäisiä. Ne opitaan, ja useimpien ihmisten lailla, Kristinin on koko ajan opiskeltava niitä. Tämä vaatii työtä, mutta on sen arvoista. Silloin huomataan, kuinka paljon aikaa ja energiaa kuluu sen miettimiseen mitä sanoa, ja miten sanoa se. Hän saa Peten todennäköisemmin puolelleen jos hän valmistautuu hyvin, kuin että hän jatkaa aiemmin mainitulla räjähtelyn linjalla.

Vaikka Kristin on suhteessaan Peteen läheisriippuva uhri, hän ei ole osaton itsehillinnän puutteesta. Läheisriippuvan on opiskeltava itsehillinnän taitoja aivan yhtä paljon kuin väärinkohtelijankin. Hänen täytyy kontrolloida pyrkimystään räjähdellä Peten provokaatioiden vaikutuksesta. Reagointi on helppo tie ulos. Se tuntuu hetken ajan "hyvältä". Siihen liittyy helpotuksen ja voittamisen tunne. Mutta se ei toimi. Missä helpotus on, kun se mitä on saavutettu, on ainoastaan tilanteen paheneminen?

Itsehillintä on kovaa työtä. Ensinnäkin, Kristinin on tunnistettava että hän leimahtelee. Sitten hänen on lopetettava se ja oltava hiljaa niin kauan että hän rauhoittuu. Kun hän on rauhallinen, hänen on tutkittava järjestelmällisesti, mikä häntä oikein kiusaa. Sitten hänen on selvitettävä itselleen mitä sanoa, miten sanoa ja milloin sanoa se. Tämä ei ole helppoa! Ei ainakaan silloin kun et ole tottunut siihen. Ajattele, että se on ikään kuin uuden kielen opiskelemista, ja ole valmis käyttämään vakuuttavuuden opiskelemiseen yhtä paljon energiaa kuin Suahilin opiskelemiseen.

Tarinan opetus: Vihainen kontrolloija ei ole ainoa joka tarvitsee itsehillinnän taitoja. Läheisriippuva tarvitsee niitä aivan yhtä paljon. Kyse on oman voimasi omistamisesta.