Ystävyyden Majatalo

Majatalon syyskuulumisia

Rakas Ystävyyden Majatalon Ystävä,

Vietimme lokakuisena viikonloppuna Ystävyyden Majatalon 30-vuotisjuhlaa. Vaikka sydän on täynnä kiitollisuutta siitä, että olemme ylipäänsä selvinneet ja auttaneet satoja muitakin selviämään takaisin elämään, niin nyt ei tehnyt mieli juhlia isolla räminällä ja ohjelmalla. Entisiä asukkaita ja työn pitkäaikaisia ystäviä tuli kuitenkin muistelemaan menneitä, tutustumaan siihen missä menemme nyt ja mitä suunnittelemme tulevaisuudessa.

Tästä tuleekin tavallista pidempi ystäväkirje, jonka vuoksi sisällysluettelosta lienee apua:

 

Majatalon vaiheet

En ollut aiemmin hahmotellut historiaamme näin, mutta vieraidemme kysymysten ja muistojen kautta hahmottui ainakin kuusi  erilaista vaihetta.

Alkuaikaa voisi kutsua melkoiseksi konnavaiheeksi. Pettyneenä itse valitsemiini eliittijoukkoihin, olin päättänyt, että nyt loppui se hyvien tyyppien etsiminen. Ystävyyden Majatalossa eletään niiden kanssa, ketkä tänne tulevat, annetaan jokaiselle sekin luottamus, mitä eivät ole ehtineet ansaita ja koetellaan oman vieraanvaraisuuden rajoja. Se oli omalla tavallaan tosi hyvää ja rohkeaa aikaa. Monet ryhdistäytyivät ja löysivät uuden otteen elämästä. Toiset jatkoivat riippuvuuksissaan, mutta kuitenkin tietäen entistä paremmin, että niille kyllä löytyy tarkoituksellinen vaihtoehto. Se vaihe loppui, kun taloon ilmestyi aseita. Poliisi hoiti asian ja minä päätin priorisoida lastemme turvallisuuden…

Kun lapset priorisoitiin, lapsia alkoi tulla. Siitä alkoi melkoinen  lastentarhavaihe. Kourallinen lapsia karkasi yksi kerrallaan väkivaltaisen isänsä luota Majataloon tulleen äitinsä perään. Ihme kyllä paikalliset lastensuojeluviranomaiset hoitivat asian keskenään ja siunasivat nämä karkaamiset, vaikka sellainen ei todellakaan kuulunut heidän tapoihinsa. Omiakin lapsia oli siinä vaiheessa tullut lisää ja muutama muukin yksinhuoltaja teki Majatalosta tilapäisen kotinsa. Minä panin pienet kärräämään multaa ja isommat pojat pyörittämään kiviä. Se oli varsinaista lapsityövoiman juhla-aikaa. Yksi niistä lapsista oli viikonloppuna oman lapsensa kanssa muistelemassa  aikaansa Majatalossa.

Sitä mukaa, kun lapset aikuistuivat ja muuttivat maailmalle, Majataloon alkoi ilmestyä kodittomia ja persaukisia taiteilijoita niin paljon, että meistä tuli taiteilijayhteisö. Aloimme joka kesä pitää heille ja muille eri alojen taiteilijoille omaa viikon pituista ”Finetuning The Artist” -itsetuntemuskurssia. Yhden sellaisen ryhmän kanssa sain kohdata isäni kuoleman niin käsittämättömän hienotunteisen ja taiteellisen myötäelämisen merkeissä, että en olisi koskettavampaa ja lohdullisempaa tapaa voinut edes kuvitella.

Sitten tuli kestämisen ja kärsimisen vaihe, jolloin vain hoidimme työtämme, koska ei ollut muutakaan vaihtoehtoa, Monet uhat ja paineet painoivat mieltä ja hyvin harvoilta uskalsimme pyytää itsellemme apua. Olisi pitänyt. Minä ainakin maksoin hiljaisuudestani liian synkän hinnan. Minut pelasti syöpädiagnosi, joka potkaisi minut tekemään liian pitkään lykättyjä valintoja, vanha viisas ja hyväsydäminen terapeutti, joka oli päättänyt auttaa minua ilmaiseksi ja tytär Tiu, joka Jonaksen kanssa tuli tekemään aika kokonaisvaltaista remppaa Ystävyyden Majataloon.

Siitä alkoi uudelleen organisoitumisen ja sääntöjen rakentamisen vaihe, joka oli tilanneintuitioon, ja luovaan improvisaatioon luottavalle, puolivallattomalle hippianarkistille kauas mukavuusalueen ulkopuolelle eksymistä. Koko silloisen yhteisön voimin kehitimme ensimmäistä kertaa selkeät säännöt sille, miten tänne tullaan, miten täällä ollaan ja miten täältä lähdetään. Rakastuin niiden tuomaan selkeyteen niin paljon, että kehittelemme niitä edelleen. Aina tulee vastaan ennakoimattomia tilanteita, jotka haastavat esille uuden säännön, jotta olisimme seuraavalla kerralla paremmin valmistautuneita vastaavaan tilanteeseen. Eivät säännöt elämää kavenna. Päinvastoin, mitä paremmin osaa musiikin peruslainalaisuudet, sitä laajemmiksi käyvät improvisaatiomahdollisuudet.

Nyt elämme vahvasti toipumistyön kehittämisen vaihetta. Kokoonnumme kolmesti viikossa käsittelemään yhteisiä ja yksityisiä asioitamme eri tavoin. Soile, joka opiskelee psykoterapeutiksi, keskittyy yksityisiin tapaamisiin ja kantaa päävastuun yhteisöhoidollisista asioista. Huolehdimme entistä tehokkaammin siitä, että täällä olo aika ehkäisee syrjäytymisvaaraa, antaa uusia sosiaalisia taitoja arjen kohtaamiseen ja auttaa uuden koulutuksen, työn ja mielekkään tulevaisuuden löytämiseen tai auttaa palamaan entisiin kuvioihin vahvemmalla uskolla itseen ja tulevaisuuteen. Huolehdimme siitä, että tänne ei jäädä norkoilemaan vain siksi, että täällä on taloudellisesti ja sosiaalisesti helpompaa. Pidämme kahta vuotta ylärajana, jonka aikana pitäisi jo löytää uuden elämän syrjästä tarpeeksi tukeva ote. Yhä useammin niin myös tapahtuu. Jannen tarina on siitä rohkaiseva esimerkki:

Jannen lähtöhaastattelu

Janne alkoi miettiä Majataloon muuttamista käytyään Soilen ja minun vetämällä itsetuntemuskurssilla. Perusteellinen kun on, asian punnintaan tarvittiin noin vuosi.

Mikä oli tilanteesi silloin, kun tulit tänne?

Olin aika kyllästynyt siihen elämäntilanteeseen, joka oli silloin. Tuntui, ettei ollut vaihtoehtoja ja näköala kaiken suhteen oli hirveän kapea. Ympärillä ei tuntunut olevan ihmisiä, jotka olisivat kannustaneet muutokseen. Tuntui, että elämä oli pelkkää suorittamista. Se vaati rohkeutta lähteä. Oli iso muutos lähteä sieltä yksin.”

Tuttuus voi tuntua turvalliselta, vaikka sen arki olisi ankeaa ja tulevaisuus näyttäisi tasaisen harmaalta. Ei ainakaan tarvitsisi pelätä yllätyksiä. Mutta Janne valitsi lopulta tuottaa itselleen yllätyksen sanoutumalla itsensä irti työstä, josta ei pitänyt ja työkavereista, joiden seura köyhdytti ja arjesta, jossa oli yksin.

Eikä Jannen kokemus suinkaan ole poikkeuksellinen. Täälläkin yksi yhteisön jäsenistä sanoi: ”Meillä on molemmilla samanlaisia kokemuksia kapeassa maailmassa olemisesta ja on ollut todella antoisaa kuulla hänen kokemuksistaan. Minäkin haluan päästä eteenpäin, niin kuin Janne”.

Mikä täällä on auttanut löytämään suuntaa siihen, mitä lähdet nyt tekemään?

Jo pelkästään se, että lähdin niistä kuvioista auttoi. Täällä olen tavannut monenlaisia ihmisiä, joiden avulla olen voinut hahmottaa uusia mahdollisuuksia, kuulla muiden kokemuksia ja peilata itseäni niiden kautta. Omatkin ajatukset ovat sitten muokkautuneet, kun on saanut täällä tilaa ajatuksillensa. Nyt kun olen Soilen kanssa haravoinut tulevaisuutta, olen löytänyt ammatin, josta pidän. En ollut ihan varma vielä, kun hain, mutta sitten se konkretisoitui, että nyt täytyy tehdä tämän eteen jotain. Annoin sille mahdollisuuden. Koko yhteisön rohkaisemana aloin myös ylittää erilaisia epävarmuuden kynnyksiä. Vastoin kielteisiä ennakointejani aloin valmistautua pääsytentteihin ja yllätyksekseni pääsin niistä läpi.”

Aina, kun joku yhteisön jäsen saavuttaa jotain sellaista, mitä kaikki ovat olleet mukana tukemassa, siitä seuraa suuri ilo kaikille. Muidenkin usko ja motivaatio vahvistuu, kun näkevät kuinka suurien vaikeuksien kautta joku kuitenkin on onnistunut.

Yksi yhteisön jäsen sanoikin Jannesta, että, ”hän kuljettaa epäilyksiä mukanaan, mutta silti sanoittaa ja voittaa ne.” Sitä se oli koko ajan ja sitä se varmasti tulee olemaan jatkossakin.

Mitä tämä kaikki on sinulta vaatinut?

”Halua kuunnella ja kohdata. Kiinnostusta muihin ihmisiin. Muistan, että kun tulin tänne, se oli aika ahdistavaa. Täällä kohdataan eri tavalla ihmisiä, kuin muualla arjessa. Se on henkilökohtaista ja on ollut aika pelottavaakin.”

Janne oli aluksi todella hiljainen. Varsinkin tilanteissa, joissa kommunikaatio tapahtui nopearytmisten ehdoilla, Janne jättäytyi helposti pois. Jos Jannen oli kerättävä lisää rohkeutta tulla mukaan, muidenkin oli opittava kunnioittamaan sitä kommunikaation rytmiä, joka Jannelle oli luonnollisempaa. Kun niin tapahtui, Jannesta alkoi paljastua uusia ominaisuuksia:

”Huippu huumorintaju: Hyviä lakonisia leiskautuksia vakaalla naamalla ja äänellä. Ulosannista ei huomaa, että se vitsailee, mutta se ehkä hauskinta onkin.”

Mikä olisi voinut mennä paremmin täällä?

”Aika moni asia on kesken. Haluaisin uskaltaa luottaa enemmän muihin, avautua ja heittäytyä. Yritän kuitenkin nyt suhtautua itseeni myötätuntoisemmin.”

Kuinka paljon auttakaan se, että saa jonkun vuoden asua yhteisössä, jossa ihmiset pääsääntöisesti suhtautuvat sinuun myönteisesti. Me kyllä näimme Jannen myötätunnon sekä muita, että itseään kohtaan kasvavan. Aika hurjat jatkoläksyt hän myös päätti ottaa mukaansa; luottaminen, avautuminen ja heittäytyminen. Keksiikö kukaan mitään rohkeampaa?

Mitä toivoisit vieväsi täältä mukaasi?

Oman jaksamisen tunnusteleminen on ollut sellaista, mitä on oppinut täällä. Toivon, että pystyn pitämään sitä yllä, kun lähden täältä. Toivon, että voin nauttia siitä, että pyrin päämääriini. Täällä on jutellut hyvin erilaisten ihmisten kanssa ja se on antanut luottamusta siihen, että pärjää ihmisten kanssa.”

Oman jaksamisen tunnusteluun kuuluu keskeisesti omien rajojen tunnistaminen. Muutkin huomasivat sen, kuinka Jannen rohkeus kieltäytyä antoi hänelle uskallusta myös tulla vastaan:

”Mulla on valtava ihailu Jannen kurinalaisuuteen, suoraselkäisyyteen ja särmään. Ihailen sitä, miten hän pystyy pitämään omat rajansa. Kun pitää rajansa, niin pystyy myös tekemään sen minkä lupaa.”

Toinen yhteisön jäsen muistaa vahvimmin Jannen sanat: ”Mä voin”. Se oli hänen yhä useammin toistuva tapansa vastata erilaisiin avun pyyntöihin.

Mitä voisit jättää taaksesi?

”Eristäytyminen. Toivon, että en mene enää siihen sen jälkeen, kun muutan. Jossain määrin se on vielä ookoo. On vaikea huomata, missä menee se raja, että se alkaa tehdä pahaa. Yritän hankkia riittävästi tekemistä ja rutiinia, joka vähentää eristäytymistä. Voihan sitä käydä täällä Majatalossakin vaikka viikonloppuisin.”

Tervetuloa uudestaan. Ethän ole ainoa, jolle olemme jääneet jonkinlaiseksi varakodiksi. Rutiinit ovat mainettaan paljon tärkeämpiä. Joillekin toipujille niihin suostuminen on ensimmäinen todella vaikea läksy tullessaan tänne.

Onko jotain, mitä haluaisit sanoa tälle yhteisölle?

”Haluaisin kiittää kaikkia ihmisiä, joiden kanssa olen ollut täällä tekemisissä. Kiitos, kun olette olemassa. Tuntuu, että aika täällä meni todella nopeasti. Alkuun meni hitaammin, mutta kun pääsi sisälle se alkoi juosta nopeammin. Kaikkiin uusiin asukkaisiin en ehtinyt tutustua kunnolla ja se jää vähän harmittamaan.”

Kiitos Janne. Mekin haluamme uskoa siihen mitä itse teemme ja pitää siitä myös. Sinun hiljaisen päättäväinen tapasi käyttää meidän tarjoamiamme mahdollisuuksia hyväksesi rohkaisee meitä sellaisinakin päivinä, kun työmme ei ole yksinomaan palkitsevaa.

Lopuksi vielä muutama Jannen saamista loppupalautteista:

– Hän varmasti pärjää valitsemallaan alalla.

– On ollut mukava lähteä kokeilemaan juttuja hänen kanssaan. Yksin olisi jäänyt usein tekemättä salireissut ynnä muut.

– Aika perseestä, että hän lähtee, mut toisaalta oon tosi iloinen hänen puolestaan.

– Hän on vähän niin kuin varjoissa kulkeva kultakimpale.

Janne on esimerkki pitkäaikaisesta toipujasta. Heille olemme varanneet 7 huonetta. Sen lisäksi pystymme ajoittain ottamaan myös viikon tai parin akuutissa tarpeessa olevia toipujia. Jos olet sellaisen tarpeessa, voit sopia vaikka päivittäiset tapaamiset Soilen kanssa. Voit soittaa talon numeroon (050 362 3710) ja sopia myös yksittäisiä tapaamisia Soilen kanssa. Yöpymishinnat ovat normaalit ja maksu tapaamisista vapaaehtoinen.

Miten voin olla avuksi?

Minä perustan uusia Ystävyyden Majataloja melkein kerran kuukaudessa. Viimeksi olin rakentamassa sitä jonkun Lahtelaisen ostoskeskuksen katolle. Unet kertovat jatkuvasta kehitystyöstä ja myös usein toistuvasta alusta aloittamisesta. Ei tästä valmista tule, mutta olisi mukava voida jättää jotain tarpeeksi yksinkertaista ja toimivaa jälkeensä, kun olen tätä yhteisössä elämisen vaikeutta ja antoisuutta kuitenkin harjoitellut yli puoli vuosisataa. Viikonlopun aikana monet ystävät ilmaisivat halunsa olla mukana tulevaisuuden rakentamisessa ja kysyivät suoraan myös että mitä minä toivoisin heidän tekevät siinä epätodennäköisessä tapauksessa, että minä joskus kuolisin:
”Tietenkin toivon, että tulisitte joukolla tukemaan Soilea, Tejaa, hallituksen jäseniä ja ketä tahansa täällä silloin ovat vastuuta kantamassa.”

Tuntui tosi hyvältä nähdä niin monet hartaan halun varmistaa Ystävyyden Majatalon työn jatkumisen ja ehkä jopa monistumisen.

Mutta voitte te ystävät tehdä asioita ennen sitäkin.

  1. Uusi kokoontumistilamme Sovinto on mahdollistanut sen, että voit mainostaa meitä firmoille kokoontumispaikkana, jossa päivät käsitellään asioita ja illat kohdataan, viihdytään ja saunotaan. Tilassa toimii tehokkaat nettiyhteydet ja sisustuksen voi rakentaa monelle kokoonpanoille.
  2. Voit kertoa meistä eri kouluttajille ja kurssien pitäjille, että mielellämme löydämme uusia yhteistyökumppaneita varsinkin hoitoalalta, joiden työhön uskomme niin vahvasti, että voisimme itsekin sitä mainostaa omien kanaviemme kautta ja siten tukea vasta-alkajankin uran alkua. Omaan kurssitarjontaamme haluaisimme erityisesti yhden kirjoittajaryhmiä pitävän. Lähestymistapa voi mielellään olla terapeuttinen tai/ja joku muu, mutta kirjoittaminen olisi kuitenkin se mihin keskitytään.
  3. Voit järjestää Face-to-face ryhmän, johon kutsut muutaman ihmisen, jonka tunnet vain Facebookin kautta tai muuten vain etänä, mutta johon haluaisit tutustua perusteellisemmin. He puolestaan kutsuvat jonkun samalla perusteella jne, kunnes teillä on 12 henkeä koolla ja valmiita viettämään viikonloppua osallistuen kahteentoista intensiiviseen tutustumishaastatteluun. Minut ja Soilen voi tilata mukaan varmistamaan, että vuorovaikutus pysyy tarpeeksi olennaisena ja dialogisena. Minä ainakin aion kutsua sellaisen ryhmän kokoon. Minulla on paljon etätuttuja, joihin en ole koskaan saanut mahdollisuutta tutustua kasvotusten. Muutaman vuoden olen taistellut ujouteni kanssa, mutta nyt aion sen toteuttaa.
  4. Yhteiskunnassa, jossa vuorovaikutus on yhä enemmän kärjistymässä kuuroksi huuteluksi, alkaa olla epätoivoinen tilaus kunnioittavalle ja kurinalaiselle dialogille erimielisten välillä. Sinä voit kutsua kokoon 12 ihmistä politiikan tai uskonnon vastakkaisilta laidoilta yrittämään yhden viikonlopun aikana mahdotonta, eli intohimoista omien uskomusten sanoittamista ja kunnioittavaa toisen vastaavan kuuntelemista, yritystä ihan oikeasti oppia toisilta ja tehdä myös itsensä ymmärretyksi. Minut ja Soilen voi tilata mukaan varmistamaan, että vuorovaikutus pysyy tarpeeksi olennaisena ja dialogisena.
  5. Minulla on jo pari vuotta ollut palava halua tuoda dialogisuuteen oppimisen ja sen harjoittelemisen mahdollisimman vaikeiden osapuolten kanssa osaksi ohjelmaamme. En vain ole saanut aikaiseksi jotain valmista tuotepakettia sitä varten. Siksi pyydän sinulta apua. Vastaavatko nämä ideat jotain sellaista, jossa itse haluaisit olla aloitteellinen? Onko sinulla parempia ideoita? Tunnetko potentiaalisia yhteistyökumppaneita, jotka ovat dialogisuuden osaajia ja kaipaavat paikkaa, jossa harjoitella uusia muotoja sen soveltamisessa. Kerro heille tästä unelmastani ja houkuttele heitä ottamaan minuun yhteyttä. Ajattele nyt: Meidän yhdistyksemme nimi on Kohtaaminen ry. Toimimme paikassa nimeltä Ystävyyden Majatalo, jossa on erityinen huone vakavia erimielisyyksiä varten. Sen nimi on Sovinto. Minä luulen, että tämä on ihan oikea paikka todella isojen ristiriitojen kohtaamiselle.
  6. Voit kertoa jollekin ensi vuoden Nais/Mies kurssista. Olemme nyt ylittäneet puolivälin meneillään olevassa ryhmässä ja huomanneet, että tätä haluamme ehdottomasti jatkaa. Tässä on jotain ihan ainutlaatuista. Sen lisäksi pidämme syksyllä ja keväällä yhden itsetuntemusviikonlopun yhdessä. Siinä toistaiseksi meidän oma kurssitarjontamme.
  7. Voit kertoa meistä juhlapaikkana. Täällä on vihitty pareja, siunattu lapsia, vietetty erojuhlia, synttäreitä ja valmistujaisia. Voimme järjestää monenlaisia juhlia, mutta meidän juttumme on juhlien kesto yön yli. Osa lähtee aina muodollisuuksien jälkeen kotiin ja heillä on siihen varmaan hyvät syyt, mutta ne, jotka haluavat kohtaavasti juhlia, jäävät saunomaan ja viettämään iltaa terassilla. Jos on lunta katolla, se onnistuu vaikka 20 asteen pakkasella. 3 minuutin kiviuunipizzoille joudut hakemaan vertaisia todella kaukaa.
  8. Voit auttaa meitä kiinteistön ylläpito- ja remppakuluissa ostamalla Ystävyyden Majatalon osakkeita tai ryhtymällä jonkun tietyn huoneen, kylppärin tai vessan kummiksi, jolloin tila rempataan sinun kustannuksellasi sinun näköiseksesi. Melkein kaikki huoneet on jo kummihuoneita, mutta joitakin tiloja on vielä jäljellä. Esimerkiksi järvelle päin avautuva tutkijakammio odottaa vielä toteuttajaansa.
  9. Voit tarjota meille ammattitaitosi viettämällä täällä jonkun aikaa rennon remppaamisen merkeissä. Tällä hetkellä meillä on yksi suihkutila akuutissa rempan tarpeessa. Se on jo purettu alkutekijöihinsä ja kuivattu. Soilen ja mun kämpän sähkötyöt jäivät pari vuotta sitten kesken päihteisiin sortuneelta sähkömieheltä. Olemme tulleet toimeen jatkojohdon jatkojohdoilla, mutta siivoaminen on tosi hankalaa, eikä paloturvallisuus ole ihan kohillaan. Julkisissakin tiloissa on joitakin sähkötöitä kesken.
  10. Olemme vuosien aikana oppineet itse ansaitsemaan osan siitä mitä sijoitamme vähävaraisten auttamisen. Samalla olemme kuitenkin hoitaneet varainkeruun huonosti ja tilanne on alkanut käydä kestämättömäksi. Budjettimme on pitkästä aikaa reilusti alijäämäinen, emmekä ole pystyneet maksamaan palkkaa Soilelle, joka on jo muutaman vuoden tehnyt oman työnsä talkoilla. Kykymme maksaa ensi talven lämmityksen ilman lainaa on myös vaakalaudalla. Emme myöskään voi lisätä ansaintaamme ilman että se syö toipumistyöhön käytettävää aikaa ja energiaa. Tästä eteenpäin keskitymme enemmän tuen pyytämiseen kuin ansainnan lisäämiseen, jotta pysyisimme terveemmässä tasapainossa kutsumuksemme ja vastuumme kanssa.
  11. Voit myös liittyä yhdistyksen jäseneksi. Kohtaaminen ry on yleishyödyllinen yhdistys, joka huolehtii Majatalon toiminnallisesta puolesta ja vuokraa toimitilojaan Ystävyyden Majatalo Oy:ltä. Liittyessäsi kukaan ei kysele vakaumuksesi sisältöä – riittää että jaat tahtomme rajat ylittävään vieraanvaraisuuteen ja voit sitoutua sydämessäsi yhdistyksemme sääntöihin.

 

Vielä kerran nimestä

Vielä kerran puheen aiheeksi nousi myös paikan nimi.

”Miksi ihmeessä tuo valtava ristiriita nimessä? Ystävyys on minulle suorastaan pelottavan velvoittavaa ja usein pysyvämpää kuin avioliittolupaus. Mutta Majatalo kertoo tilapäisyydestä, ohimenevyydestä ja sitoutumattomuudesta. Minulle tämä on todella outo nimi ja lapsenikin nauravat minulle, kun kerron käyväni Ystävyyden Majatalossa. Se nyt ei vain jotenkin sovi heidän faijalle.”

Enpä ole tuota ristiriitaa aiemmin ajatellutkaan. Muistan että minulle sanassa Ystävyys oli sellaista ilmavuutta ja liikkumavapautta, jota ei ollut nuoruuteni uskonnollisissa yhteisöissä. Sanassa Majatalo oli sitä samaa. Jeesuskin oli verrannut itseään porttiin, josta voi käydä sisään ja ulos. Ei hän sitonut ketään itseensä, vaikka haastoikin ihmisiä irti vanhoista sidonnaisuuksistaan itseään seuraamaan. Ei Majatalossakaan ole portin vahteja tai ulosheittäjiä. Majataloon voi tulla mahdollisimman vähin kysymyksin ja sieltä voi lähteä ilman selitysvelvollisuutta.

Silti Ystävyyden Majatalo palvelee myös elinikäisiä ystävyyssuhteita. Ne eivät välttämättä jatku suhteessa isäntäväkeen, mutta olen hyvin tietoinen siitä, että monen entisen vieraan tärkein ystäväpiiri on täällä löydetty ja myöhemmin pysyväksi juurtunut. Vaikka emme ole sitoneet ihmisiä itseemme, olemme palvelleet pitkäaikaisen ystävyyden syntymistä täällä ja sen kehittymistä meistä riippumattomissa maisemissa. Se on minusta tosi hienoa. Toki myönnän, että minussakin on pysyvyyden kaipuuta ja iloitsen tosi paljon jokaisesta ystävyydestä, jolla on pitkä ja koeteltu historia. Soile on ilmaisut samaa ikävää. Niitä ei ole niin paljon kuin haluaisimme, mutta silti varmaan monen mielestä kadehdittavan monta.

Hetkeäkään en siis ole harmitellut 30 vuotta sitten mielessäni kypsynyttä nimeä. Muistan kuinka jossain vaiheessa suunnittelin kaupunkiasunnon postilaatikon yläpuolelle kiinnitettävää tarraa, jossa lukee: Tervetuloa. Minäkin olen Ystävyyden Majatalo. Anna luottamusta ventovieraille, ota riskejä muukalaisten kanssa ja ole lojaali edes siedettäville ihmisille, niin sinustakin voi tulla Ystävyyden Majatalo.

Oraalinen moraali

Mutta ei se niin yksinkertaista ole. Vastassa on mitä merkillisempiä vastareaktioita vierasta kohtaan. Siksi annan lopuksi pienen tutkielman siitä, miten kielen käyttömme paljastaa kuinka syvästi fyysisiä reaktiomme muukalaisiin tai arvoiltaan erilaisiin ihmisiin voivat olla.Tämä osio on tavallista pidempi, joten ota tavallista mukavampi asento, ennen kuin aloitat.

Paul Roxin on tutkinut inhoreaktioiden vaikutusta ihmisten arvovalintoihin. Mauista ja hajuista alkunsa saaneet inhoreaktiot pitävät saastan poissa reviiriltämme. Ilmaisemme asian sivistyneesti sanomalla, että asiaton käytös väärässä paikassa osoittaa huonoa makua. On helppo alkaa argumentoida joku inhottavalta tuntuva ilmiö vääräksi, moraalittomaksi tai mistä tahansa syystä tuomittavaksi. Ne, jotka eivät sivistyksen kahleista piittaa, kutsuvat pakolaisia torakoiksi ja maahanmuuttajia tuholaisiksi.

Lika ja saasta ovat hierarkkisen yhteisön koodisanoja vaaralliselle sekaannukselle ja epäjärjestykselle. Säädyt ja statukset ovat menneet sekaisin. Erillään pidettyjen asioiden tai ihmisten väliset rajat ovat löystyneet. Ihmiset ovat alkaneet liikkua yli heille kuuluvien rajojen ja saastuttavat sen kautta toisten maita. Joku on sekaantunut hänelle kuulumattomiin.Tabu, kielto tai käsky on rikottu. Seurauksena on inhottava sotku, suorastaan oksettava näky. Joku on toiminut paskasti ja jäljet on pakko siivota. Siivoaminen tarkoittaa rankaisua, joka pahimmassa tapauksessa merkitsee syntipukin pois sulkemista yhteisöstä, kuoleman tai karkotuksen kautta.

Kun pöytä on taas siivottu, ilma tuoksuu raikkaalta ja elämä maistuu taas hyvälle. Kaikilla on taas hyvä ja puhdistunut olo.

Kaikista paheista nimenomaan seksuaalisia rikkomuksia on pidetty likaisina. “Suutelitteko todella? Ette kai naineet? Onko hän ollut minun vuoteessani? Mistä ja mitä koskettelitte?” Ja niin edelleen.

Jollakin maagisella tavalla ihminen, paikka tai suhde on saastunut pienenkin seksuaalisen kosketuksen kautta. Valehtelijaa harvemmin haukutaan likaiseksi, eikä varas muutu haisevaksi paskaksi, mutta seksuaalisen petoksen tehneen pitäisi aina mennä ensin suihkuun ja puhdistautua sitten synneistään lukemattomin menetelmin – yleensä aivan turhaan.

Kun kärpänen on käynyt maitolasissa, maito on juomakelvotonta. Vaikka kuinka todistetaan, että kärpänen oli steriloitu kumikärpänen, eikä maito siis voi olla pilaantunut, se edelleen tuntuu niin vastenmieliseltä, ettei sitä pysty juomaan.

Tämä saastasta pidättymiseen keskittyvä moraali synnyttää myös itsepetoksellisen puhtausharhan, joka mahdollistaa kunnon aviopuolisolle mahdollisuuden seksistiseen vallan käyttöön, julkeaan rasismiin ja itsekkääseen elämään vailla mitään syyllisyyden tuntoja. Hänen omassa maidossaan ei nimittäin ole koskaan käynyt vierasta kärpästä, eikä hän ole koskaan pannut sitä sinne.

Testissä opiskelijaryhmää pyydettiin muistelemaan moraalisia epäonnistumisiaan ja toista ryhmää pyydettiin muistelemaan mitä tahansa tärkeitä valintojaan. Kokeen jälkeen kummallekin tarjottiin pieneksi kiitokseksi joko kynää tai käsipyyhettä. Ne jotka olivat muistelleet arvojensa pettämisiä, valitsivat muita useammin käsipyyhkeen. Miksi? Edelleenkin moraalittomuus ei ole vain väärä valinta, vaan likainen teko, josta on tarve puhdistautua.

Toisessa kokeessa kahta ryhmää pyydettiin muistelemaan moraalisia epäonnistumisiaan. Toiselle tarjottiin käsipyyhettä muistelon jälkeen ja toiselle ei.  Sen jälkeen heitä pyydettiin ilmaisemaan tunteitaan. Ne jotka olivat käyttäneet käsipyyhkeitä, ilmaisivat muita vähemmän syyllisyyden, häpeän ja katumuksen tunteita. Eli pelkkä huomaamaton käsien pyyhkiminen oli symbolisella ja emotionaalisella tasolla puhdistanut heidät synneistään.

Vielä mielenkiintoisemmaksi koe kävi kun kummallekin ryhmälle tarjottiin kokeen jälkeen mahdollisuutta osallistua vapaaehtoisina nuorempien opiskelijoiden auttamiseen. 74% niistä joille ei oltu tarjottu käsipyyhettä ja joilla siis oli myös enemmän kielteisiä tunnereaktioita ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi. Vain 41% niistä jotka olivat saaneet mahdollisuuden puhdistautua synneistään käsipyyhkeellä tarjoutuivat auttamaan. Toisin sanoin fyysinen puhdistautuminen vähensi syyllisyyden tunteita, mutta alensi myös heidän halukkuuttaan epäitsekkääseen tekoon.

Subjektiivinen kokemus omasta moraalisesta puhtaudesta ei siis korreloi kovin hyvin eettisen käytöksen kanssa.[1]

Jälkikristillisen yhteiskunnan lapsi pitää tällaisia ilmiöitä vain primitiiviseen uskonnollisuuteen kuuluvina jäänteinä, jotka eivät enää millään lailla kosketa meitä. Kuitenkin jo pienet lapset oppivat koulussa millä käytösrituaalilla pääsee minkäkin ryhmän suosioon ja minkälaisella pukeutumisella joutuu saastaisten kastiin. Aikuisten maailmassa on yhtä tarkka tyyliin, seurapiriin ja ehkä varallisuusasteikkoon perustuva seulontasysteemi.

Ruoka ei enää ole uskonnollisesti seulottua, mutta se fanatismi, jolla ruoka jaetaan terveellisiin, superterveellisiin ja melkein myrkyllisiin, muistuttaa uskonnollista kiihkoa. Ei ihme että poikkeuksellisen maittavia kulinaarisia nautintoja kutsutaan syntisen hyviksi. Ruoka on muuttunut eri ihmisluokkien tuntomerkiksi, eikä aina ole hyväksyttyä syödä edes terveellistä ravintoa niiden seurassa, jotka häpeilemättä ahmivat jotain perusmättöä. Kyllä ihminen monen mielestä on nimenomaan sitä mitä hän syö. Vain siat syövät pekonia – ja vihannekset syövät pinaattia.

Ritualistiset puhtaussäännöt eivät enää ole pluralistisessa yhteiskunnassa yhtä helposti tunnistettavissa, mutta se ei merkitse sitä että niiden voima ja valta olisi mitenkään heikentynyt. Mielivaltaisina trendeinäkin niiden hylkäävä julmuus ei ole Jeesuksen ajoista heikentynyt juuri ollenkaan.

Erityisen torjunnan kohteena on aina ollut sellainen inhottavuus, joka on haju- ja makuaistein havaittavaa. Olemme oppineet välttämään pilaantunutta ravintoa tuoksun ja maun perusteella. Olemme oppineet välttämään myrkkyjä värin perusteella jne. Mutta myös kehon vammoihin, rujoiksi tekeviin sairauksiin ja avuttomaan tilaan vaivuttavaan vanhuuteen olemme oppineet suhtautumaan vähintäänkin vaivautuneesti. Rumuudesta, rujoudesta ja avuttomuudesta on tullut oman aikamme kartettava saasta. Sitä on vain varmuuden vuoksi vältettävä. Kaiken kuolevaisuudesta muistuttavan karttaminen auttaa meitä vielä hetkeksi elämään täysillä, vaikka muka tiedämmekin, ettei se ole tarttuvaa. Tiedämme väärin. Se on tarttuvaa. Jos emme ehdi kuolla nuorina ja kauniina, kaikki mitä olemme nuoruudessamme karttaneet, lähestyy meitä lupaa kyselemättä.

Moraalinen mykistyminen

Kansainvälisesti arvostetut moraalin tutkijat Haidt ja Graham[2] tunnistavat tavallisen kansan viisi moraalin perustaa.

  1. Väkivallattomuus ja huolenpito.  
  2. Reiluus ja oikeudenmukaisuus vuorovaikutuksessa.
  3. Ryhmäuskollisuus ja lojaalisuus omille.
  4. Auktoriteetin kunnioittaminen ja yhteisövelvollisuuksien suorittaminen.
  5. Puhtauden ja pyhyyden kunnioittaminen.

Liberaalit humanistit ja suvaitsevaisuutta korostavat uskovaiset ankkuroivat moraalinsa kahteen ensimmäiseen perustaan. Tärkeintä on pidättäytyä väkivallasta, huolehtia sen uhreista ja olla reilu ja totuudenmukainen kaikessa vuorovaikutuksessa.

Heidän on vaikea hyväksyä tai edes ymmärtää konservatiivien tapaa korostaa ryhmäuskollisuutta, isänmaalisuutta ja auktoriteettien kunnioitusta. Vielä vähemmän ymmärrystä saa vanhoillinen uskonnollisuus, joille paikat, esineet rituaalit ja perinteet ovat pyhiä. Konservatiivien on taas vaikea ymmärtää ihmisiä, joille isänmaallisuus ja vanhempien kunnioittaminen ei enää ole pyhä arvo, tai ”suvakkeja” jotka suojelevat kaikenlaisia ”moraalittomia inhottavuuksia” kuten homoseksuaalisuutta ja kohta varmaan eläimiin sekaantujia ja pedofiilejakin.

Koskettaessaan saastaisina pidettyjä ihmisiä, julistaessaan syntejä noin vain anteeksi ja seurustellessaan kartettavien ihmisten kanssa Jeesus näyttäytyi fariseusten silmissä isänmaan petturilta, joka ei piitannut perinteistä, kansan auktoriteeteista, pyhistä paikoista, esineistä tai puhtausrituaaleista lainkaan. Voin kuvitella hänestä sanotun että ”sille miehelle ei mikään ole enää pyhää.” Niin holtittomasti hän suhtautui niihin rajoihin ja sääntöihin, joiden avulla kansa oli säilyttänyt identiteettinsä jo vuosisatoja.

Ennen kuin itse pidät itseäsi fiksuna liberaalina, joka ei piittaa konservatiivisista arvoista, koska ne ovat sinusta eettisesti huonosti perusteltuja, mieti onko seuraavissa tilanteissa sinulle jotain moraalisesti ongelmallista:

  • Nainen löytää kellaria siivotessaan vanhemmiltaan perimänsä Suomen lipun. Hän repii sen palasiksi ja tekee siitä muutaman lattiarätin.
  • Perheen koira jäi auton alle ja kuolee. Juuri nähdyssä matkailuohjelmassa oli kehuttu koiran lihan maukkautta, joten isäntä panee sen lihoiksi ja tarjoaa perheelleen aterian.
  • Sisar ja veli ovat jossain vaiheessa tykästyneet suukottelemiseen ja alkavat aina tilaisuuden tullen salaa suudella toisiaan suulle.
  • Mies ostaa kaupasta kokonaisen broilerin, käyttää sitä seksuaalisen tyydytyksen välineenä ja valmistaa siitä sen jälkeen ruokaa.

Kenttätutkimuksissa melkein kaikki ovat vastanneet kyllä jokaiseen kysymykseen, kykenemättä kuitenkaan perustelemaan vastaustaan millään moraalisella periaatteella, ei ainakaan kahdella ensimmäisellä periaatteella. Itsekin olin pitkään aika hämmentynyt.

Jonathan Haidt kutsuu tätä moraaliseksi mykistymiseksi.  Kun sitä on tarkasteltu lisäkysymyksin, paljastuu että, moraaliset päätelmät ovatkin emotionaalisia reaktioita, joille jälkeenpäin yritetään etsiä rationaalisia perusteita.

Minä kaipaan sekä konservatiivisten että liberaalien ylivarmuuksien keskelle lisää moraalisen häkellyksen tiloja. Vasta kun valintojemme perustelumoottori vaikenee hetkeksi, saatamme nähdä ja todella ymmärtää, että useimmat moraaliset arvomme ovat ensisijaisesti tunnepohjaisia. Jotkut teot voivat olla enemmän rangaistavia kuin toiset, mutta suurin synti on se joka ällöttää minua eniten. Moraalinen raivo melkein aina pohjautuu irrationaaliseen vastenmielisyyteen.

Myös reaktiomme samalla tai eri tavalla kokeviin on tunnepohjainen ja luultavasti jostakin opittu tai joltakin imitoitu. Lapsethan eivät syntyessään inhoa ketään tai mitään, mutta tulevat hyvin varhain täyteen hyväksyviä ja hylkääviä intohimoja. Saatamme vihata konservatiivien ahdasmielisen autoritaarista sisäpiiriläisyyttä, huomaamatta ketä ja mitä itse seuraamme ja keitä me suljemme oikeassa olevan suvaitsevaisuutemme[3] ulkopuolelle.

Vieraanvaraisuuden malli

Jeesus valitsi usein kaikkein halveksituimmat ihmiset ateriaseurakseen. Publikaanit olivat pyhien silmissä sielunsa miehitysvallalle myyneitä korruptoituneita ja epäisänmaallisia pettureita. Todellisuudessa he olivat usein työttömiä orjia, jotka oli ostettu Rooman valtion pikkuvirkamiehiksi (lat. publicanus) ja saaneet paikallisen oikeuden kerätä veroja. Heille se oli viimeinen mahdollisuus ansaita yhtään mitään. Sakkeuksen[4] kaltainen alueellinen publikaanien päällikkö saattoi rikastua ammatissaan, mutta kentällä työskentelevät Leevin kaltaiset verottajat elättivät itsensä pienillä vilpeillä. Roomalaiset eivät piitanneet siitä millä tavalla verot kerättiin tai kiristettiin, kunhan rahaa tuli ja kansa ei noussut avoimeen kapinaan. Kaikki tiesivät että publikaanit ja varsinkin heidän esimiehensä, pitivät osan veroista itsellään. Heihin kohdistui hyvin perusteltu yleinen halveksunta. Heidän seurassaan viihtyivät vain muut syntiset. Ehkä he olivat paimenia, maantierosvoja, viemäreiden tyhjentäjiä, kierteleviä kauppiaita, uhkapelureita tai bordelli-isäntiä. Pelkkä seura oli todiste henkilön moraalisesta turmeltuneisuudesta. He olivat paskasakkia, yhteiskunnan parasiittejä. Heidän ei pitäisi lainkaan olla tai asua pyhällä maalla, mutta karkottaakaan heitä ei voinut, koska koko maa, temppeliä lukuun ottamatta, oli muukalaisvallan alla. He eivät olleet maahan tunkeutuneita pakolaisia, mutta heidän pitäisi olla maasta lähteviä pakolaisia. Kukaan kunniallinen kansalainen ei kuitenkaan halunnut tulla nähdyksi heidän seurassaan. Miksi? Sellainen seura saastuttaa. Se tekee jokaisen kaltaisekseen. Jos ei muuta saan heidän huonon maineensa kannettavakseni.

Jeesuksen tartuntalogiikka toimi toisin päin: Hän näki ruokaseuransa itsensä kaltaisena, rakastettuna, hyväksyttynä ja kunnioitettuna ja hän halusi tartuttaa seuransa samoilla elämän lahjoilla.

Oikea ruokaseura oli yksi tärkeimmistä kuulumisen koodeista. Lähi-idän kulttuurissa yleensäkin saman pöydän ääressä ruokaileminen merkitsi rauhaa, ehdotonta luottamusta ja veljeyttä kaikkien osapuolten välillä. Lähtökohtaisesti pöydän ääreen kutsuttiin vain ne, joiden kanssa nämä ehdot täyttyivät. Siksi Jeesus viesti täydellistä hyväksyntäänsä ja yhteenkuuluvuuttaan koko seurueelle  ruokailemalla heidän kanssaan. Ei hänen tarvinnut vakuuttaa heille mitään muuta. Kaikki tiesivät kuuluvansa Jeesuksen avointen pöytien seurakuntaan.

Jeesus uhmasi aikansa ehkä vahvinta mimesistä pitämällä ystävinään ihmisiä, joita kaikki pitivät vihollisinaan tai ainakin uhkanaan.[5] Hän kieltäytyi imitoimasta enemmistön yksimielistä inhoa tätä koskemattomien kastia kohtaan. Näin hän osoitti pitävänsä koko hylkäävyyteen perustuvaa yhteiskuntajärjestystä vääränä. Ylittäessään rajan hylättyjen puolelle, hän antautuu itse hylättäväksi. Syödessään karanteeniin lukittujen ihmishylkiöiden kanssa, hän astui ulos hylkäävästä yhteiskuntajärjestyksestä.

Jeesus varmasti tiesi muuttuvansa sosiaaliseksi hylkiöksi syömällä hylkiöiden kanssa. Hän silti halusi tehdä jotain paljon vaarallisempaa. Kyseenalaistamalla tämän rajan hän uhmasi järjestystä, joka oli siitä riippuvainen. Hylkiöt joutuvat rajan toiselle puolelle, mutta kun sinne menee mies, jota on alettu kunnioittaa parantajana ja syntien anteeksiantajana, pyhitetyn väkivallan perusta alkaa paukkua. Fariseusten puolue halusi enemmän tavallista kansaa vaikutuksensa piiriin, mutta Jeesus paljasti heidän kutsuvan retoriikkansa takaa hylkäävän käytännön: Tärkeintä ei olekaan kuka kuuluu meihin, vaan kuka ei ehdottomasti kuulu meihin. Jeesus oli aina kiinnostuneempi niistä, jotka syystä tai toisesta eivät kuuluneet hyväksyttyjen joukkoon:

”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.”[6]

Jeesuksen vastauksen ironia tuntuu vielä kahden tuhannen vuoden jälkeen. “Terveiden” ja “sairaiden” roolit ovat tänään vähintään yhtä päälaellaan kuin Jeesuksen aikoina. “Terveitä” ovat ne jotka pärjäävät sairaassa systeemissä itseriittoisen illuusionsa varassa. He eivät nöyrry myöntämään tarvitsevuuttaan. Heidän terveytensä mittari on juuri siinä, etteivät tarvitse ketään. Terve suostuu sairaaksi yleensä vain täydellisen romahduksen kautta. Tässä pöytäseurueessa oli paljon puhtaasta kansasta ulos romahtaneita. Ehkä siellä oli sellaisiakin sairaita, jotka eivät enää kestäneet muiden uhraamista ja sen takia hakeutuivat kaiken ulkopuolelle potemaan loppuun kolutun omatuntonsa  kipeyttä.

Kaikkein vaikeinta maailmassa on olla vastaamatta hylkäävyyteen hylkäämällä. Kaikki torjunta imee hetkessä mukaansa ja viettelee imitoimaan sitä. Jeesus ei vastannut fariseusten hylkäävyyteen hylkäämällä, vaan pysyi haastavassa vuorovaikutuksessa heidän kanssaan.[7]

Torjumatta ketään Jeesus käänsi tarjolla olevan ulkopuolisuuden asetelman nurin päin. Hänen näkökulmastaan ulkopuoliset olivat keskiössä.[8] Näistä puhtaan kansan poissulkemista luusereista Jeesus aloitti työnsä. Oli heidät sitten ulostettu sairauden, synnin, säädyn, sukupuolen tai syntymäpaikan takia, he olivat hänen missionsa sisäpiiriläisiä. Heidän seurassaan hän eli, söi ja opetti.

Näiden hylkiöiden kanssa hän kuitenkin vietti aikansa, eikä yksikään evankeliumi kerro hänen mistään syystä erottaneen ketään seurastaan. Jeesuksen seurakunta oli juuri se, mikä milloinkin oli kokoontunut hänen kanssa olemaan ja elämään. Hänen pöydässään ei ollut miestä eikä naista, ei orjaa eikä vapaata, ei puhdasta eikä saastaa eikä rikasta tai köyhää. Hänen luokseen sai tulla ja hänen luotaan sai mennä pois ilman mitään sen kummempaa dramatiikkaa.

Heille hän julisti Jumalan valtakuntaa, jossa kenenkään ei tarvitse ostaa eikä ansaita asemaansa. Hyvän elämän perusta annetaan ehdoitta kenelle tahansa joka haluaa tulla siitä osaksi. Oman hyväksyntänsä, kunnioituksensa ja käytännön huolenpitonsa kautta hän otti heidät takaisin ihmiskunnan jäseniksi.

Jeesuksen tapa elää armahtavaisesti avasi rajoja, hämärsi erilaisuuksia, toi kartettavat ja karttajat kosketuksiin toistensa kanssa ja yhdisti vastakohtia. Armahtavaisuus ei kunnioita ihmisiä eristäviä rajoja, vaan ylittää niitä kunnioittavalla vieraanvaraisuudella. Hän ei vain ylittänyt rajoja ”syntisten” puolelle, vaan osoitti rajat itsessään syntisiksi, väkivaltaisiksi ja vääriksi.[9]

Jeesuksen tapa lähestyä hylkäävää uskonnollista väkivaltaa oli samalla sekä vallankumouksellinen että reformatiivinen. Vallankumouksellinen siinä mielessä, että hän asetti yleisen konsensuksen kyseenalaiseksi ja loi aivan uudenlaista yhteisöllisyyttä sen sisälle. Reformatiivinen siinä mielessä, että hän ei lähtenyt avoimesti kaatamaan vallassa olevaa uskonnollista systeemiä, vaan tarjosi väkivallatonta vaihtoehtoa sen keskelle.

Emme ole Jeesuksia, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan hän on meidän paras mallimme siitä vieraanvaraisuudesta, jota haluamme Ystävyyden Majatalossa harjoittaa. Siksi sinäkin olet tervetullut poliittisesta puolueesta, uskonnosta, sukupuolisesta suuntautuneisuudesta tai -identiteetistä riippumatta. Vieraanvaraisuus ja sen vastaanottaminen on meidän kaikkien haasteemme.

Koskaan aikaisemmin ihmisiä ei ole haastettu venyttämään vieraanvaraisuuttaan sellaisissa mitoissa kuin nyt, osoittamaan solidaarisuutta ja myötätuntoa niin monelle ja niin kauas kuin nyt. Siihen vastaaminen on mahdollista ainakin niille, jotka ovat itse löytäneet kodin ja tulleet rakastetuksi – ainakin hetkeksi. Ehkä saamme mahdollisuuden ennen seuraavaa maailmanloppua oppia omaa kotiamme kunnioittavaa globaalia vieraanvaraisuutta. Se alkaa sinun ja minun suhteesta heihin, jotka tuntuvat meistä vierailta.

 

Hänen palveluksessaan: Daniel, Soile ja Teja.

Lähteet

[1] Beck Richard. Unclean. Meditations on purity, hospitality and Mortality. Cascade Books. Eugene. Oregon. 2011. s. 43-46.
[2] Jonathan Haidt and Jesse Graham. When morality opposes justice: Conservatives have moral intuitions that liberals may not recognize. University of Virginia 2006.
[3] Olen perusteellisemmin käsitellyt aihetta kirjassani Suvaitsevaisuus
[4] Luuk.19:1-10
[5] Volf Miroslav. Exclusion& Embrace. A Theological Exporation of Identity, Otherness and Reconciliation. Abingdon Press. Nashville. 1996. s.72
[6] Mark 2:13-17 Luuk 7:31-
[7] Aikaisemmin Markus oli maininnut vain lainoppineet. Nyt mukaan tulivat fariseukset, joihin kuului sekä pappeja että lainoppineita. Seuraavaksi mukaan tulivat Herodeksen kannattajat (3:6) ylimmäinen pappi ja kansan vanhimmat (8:31), jolloin koko juutalaisen kansan hallitseva eliitti oli lopulta yhtenäisenä rintamana Jeesusta tuomitsemassa.
[8] Semeia. 33/1985. Rene Girard and Biblical Studies 84, 85.
[9] Volf Miroslav. Exclusion& Embrace. A Theological Exporation of Identity, Otherness and Reconciliation. Abingdon Press. Nashville. 1996. s.72.

Ajankohtaisia uutisia kirjoittelee majatalon isäntä, Daniel Nylund.

Uutisiin hän yleensä valitsee jonkun ajankohtaisen, teologisen tai kaunokirjallisen aiheen ja kietoo ne majatalon sen hetkisiin kuulumisiin.

Pysy mukana tulevista tapahtumista ja kursseista tilaamalla:

Ajankohtaista RSS-syöte

Tapahtuma­kalenteriKurssit ja juhlat koko vuodelle