Puolison edellisen avioliiton hedelmien sietäminen on erityisen vaikeaa. Kunta ja me –lehdessä on tänä vuonna julkaistu juttusarja työelämän pääpaheista (kateus, viha, ylpeys, ahneus). Lehden numerossa 8/2001 oli kooste saadusta palautteesta. Jutussa todetaan: ”Yllättävän moni palautteen antaja on löytänyt vihamielisyyden kohteen vaimonsa tai miehensä lapsesta, ei siis yhteisestä. Palautteen mukaan tuon kohtalon mukaan ajelehtinut yksilö, usein ilman omaa syytään, saa kantaa vihan hedelmiä monissa uusioperheissä.
Television neloskanavalla näytettiin 7.9.2000 ”Kuoliaaksi kiusattu – 4D-dokumentti koulukiusaamisesta”. 14-vuotiasta Harria oli nimitelty toistuvasti homoksi (jota hän ei tietenkään ollut). Hän oli vain hymyillyt suvaitsevaisesti, kuten kaikki muutkin. Koulun rehtori tiesi pilkkaamisesta, kuin myös seurakunnan nuorisonohjaaja. Heitä haastateltiin dokumentissa, he sanoivat nykyään paljon herkemmin tarttuvan nimittelemiseen. Porukka oli seurakuntanuorissa ollut järkyttynyt ja pahoillaan ja ihmeissään, Harri kun oli näyttänyt ottavan koko jutun huumorilla. Kunnes ampui itsensä. Tässä kulttuurissa lapsi oppii viimeistään päiväkodissa, että heikko ei saa olla. Kun sattuu, pitää teeskennellä, ettei satu. Kirjoitit tämän kulttuurin olevan maailmanhistorian kaikkein brutaalein ja väkivaltaisin. Entäs muinaiset roomalaiset, ajattelin. Tai ns. pimeä keskiaika? Pelkään, että olet oikeassa.
Mieleeni tuli jotakin Jumalan toleranssista. Taitaa olla ainoa totaalinen Jumalan toleranssin katkeaminen, kun hän tuhosi maailman vedenpaisumuksessa. Sitten matkan varrella Jumalan toleranssia on tietysti koetellut jotkut pienemmät jutut: maa nieli ihmisiä, Sodoma, Gomorra…nyt näyttää siltä, että olemme siirtyneet aikaan, jolloin Jumalan suvaitsevaisuudella ei ole mitään rajaa: Hitler, Stalin, Idi Amin ym. hirmuhallitsijat vallankäyttöineen, väkivalta eri muodoissaan eri yhteyksissä (näistä kirjoititkin)….
Mietin että on se Dani hurahtanut derridalaisuuteen ja haluaa vain ’snobbailla’ näillä postfilosofeilla (nimimerkki: filosofian tutkija joka on onnistunut kiertämään mannermaisen postkeskustelun kuin kissa kuuman puuron ja häpeää sivistymättömyyttään…;). Luin sitten kirjeen toiseen kertaan, kynä kädessä ja kuuntelin sen sanomaa. Mietin suvaitsevaisuutta kanssasi.
Eniten tarvitsen suvaitsevaisuutta silloin kun en ymmärrä, enkä hyväksy. Viikonloppuna jouduin todella miettimään, mitä olen valmis suvaitsemaan ja missä menee sietokykyni raja? Kumpaankaan kysymykseen en löytänyt vastausta itsestäni, enkä kirjoja lukemalla. Yöllä, kun tunsin itseni hylätyksi ja pohjattoman yksinäiseksi, itkin ja lähetin äänettömän rukouksen Jumalalle. Pyysin Häntä näyttämään minulle tien ulos pitkään jatkuneesta tuskastani. Vastaus tuli kirjeesi myötä. Taas paistaa aurinko.
Se kohta oli jännä missä liitit yhten suvaitsevuuden ja suvaitsemattomuuden. Tämä onkin hurja ajatus, kun sen vie vielä astetta pidemmälle, eli, sanoa että jokainen suvaitseminen voidaan ilmaista
suvaitsemattomuutena, ja jokainen suvaitsemattomuus suvaitsevaisuutena.
suvaitsemattomuutena, ja jokainen suvaitsemattomuus suvaitsevaisuutena.
Esimerkki 1: postmodernisti suvaitsee mustia ihmisiä, postmodernisti ei suvaitse mustiin ihmisiin kohdistuvaa syrjintää.
Esimerkki 2: rasisti suvaitsee mustiin ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa, rasisti ei suvaitse
mustien ihmisten ihmisarvoa.
Eli tästä seuraa myös se, että kun puhutaan suvaitsevuudesta ja suvaitsemattomuudesta, ei olla vielä otettu kantaa mihinkään sisällöllisiin kysymyksiin! Ei voida vielä sanoa mitään siitä, että onko kyseessä olevaan asiaan liittyen suvaitseminen hyvää tai suvaitsemattomuus pahaa.
