Uutuuskirja tarkastelee kriittisesti Eckhart Tollen opetuksia suhteessa Mestari Eckhartiin!
Daniel Nylund käsittelee intiimisti vaikeaa suhdettaan Jumalaan ja itseensä näiden kahden
mestarin kautta.
Mestari Eckhart & Eckhart Tolle – Arjen hengellisyyttä etsimässä (Basam Books 2023)
Daniel Nylundin uusin kirja tarkastelee kriittisesti Eckhart Tollen opetusta
ajattelemisen, tuntemisen ja toimimisen merkityksestä. Ne ovat uushenkisyydelle tyypillisiä
käsityksiä todellisuuden luonteesta, ajan ja egon olemuksesta, pahuudesta ja kärsimyksestä,
valaistumisesta ja läsnä olemisesta. Jäljelle jää kuva poissaolon mestarista, jonka opetukset
antavat heikot ja jopa vahingollisetkin eväät menneisyyden traumojen, nykyisten tilanteiden
ja huomispäivän haasteiden kohtaamiseen.
Keskiajalla vaikuttanut kristitty teologi, filosofi ja mystikko Mestari Eckhart, jonka nimen
Tolle otti tuotenimekseen, on Nylundin mukaan paljon syvällisempi ihmishengen haastaja ja
herättäjä.
Entisenä fundamentalistina kirjailija käsittelee intiimisti vaikeaa suhdettaan Jumalaan ja
itseensä näiden mestareiden kautta. Hän kuvaa matkaansa kokonaisvaltaisempaan tapaan kohdata poissa olevan tuntuinen Jumala rehellisessä vuorovaikutuksessa itseen, toiseen ja
kosmoksen.
Daniel Nylund on kirjailija ja bloggari, itsetuntemuskouluttaja, kohtaamisopas sekä
sovintokonsultti. Hän toimii Ystävyyden majatalon isäntänä.
Palautetta kirjasta
Jyri Komulainen:
Puhut, miten molempien Eckhartien ideaali on olla ”detached” maailmasta – tämä on kiinnostava ja tärkeä juttu, kritiikkisi on osuvaa,
Siinä on paljon kertomuksia esim. Eckhartin ja sen ajan Pariisista, jotka tekevät tekstiä eläväksi. Perusargumentti on erittäin kiinnostava, herättää vastaväitteisiin – ja oma elämäkertasi lopussa yllättävä lisä, mutta hyvin hyvin kiinnostava.Tärkeä puheenvuoro ja jopa pamflettimainen, mikä tekee siitä vain kiinnostavamman.
Lari Junkkari:
”Aavistan kirjan selkeyttävän monia tämän hetken teologisia kysymyksiäni ja jopa antavan aineksia vastausten hahmotteluun.
Kirjassa on siis kaksi Eckhartia, Tolle ja Mestari. Isolle osalle meistä ainakin jollakin lailla tuttuja. Kiinnostavia. Monin verroin kiinnostavampi on kuitenkin kirjoittaja, Daniel Nylund. Hän on kolmas osa triosta, joka tarjoaa hyvän alustan omalle pohdinnalleni.
Danielin tekstien myötä sukellan 50 vuoden aikamatkalle suomalaiseen hengellisyyteen. Ja mikä ihmeellistä: ei taustapeiliin katsoen, vaan tuoreella tavalla eteenpäin tähyten. Kirjan syntyä seurattuani menen takuuseen uuden tulokkaan merkityksestä.”
Seurakuntaneuvos Thorleif Johansson:
Tuo Mestari Eckhart on hitaasti luettava ja pureskeltava teos, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen! Pienin paloin nautittava, ja on annettava aikaa pohtimiselle kappaleiden ja lukujen välissä. Mielenkiintoinen on myös oma tarinasi kirjan lopussa. Vahva lukusuositus!
Sakari Oksanen DI.:
Olen lukenut kirjan kahteen kertaan, siinä on 12 sivua hiirenkorvalla ja takakansi on irronnut liimauksistaan – siis käytössä kulunut. Erityisesti kirjan henkilökohtaisin osuus, viimeiset 83 sivua olivat antoisia. Mitä Tolleen tulee, hänen YouTube esiintymiset aiheuttivat minussa hylkyreaktion, joten kirjan ensimmäisen osa sanoitti vaistomaisen aiemman kokemukseni.
Kirjasi antoi erinomaisen oikotien Eckhartiin. Mietiskely sinänsä ei ole minulle vieras olotila. Kveekarina odottavan hiljaisuuden harjoittaminen ja Jumalan puheen löytäminen tavallisten ihmisten puheesta, on tullut tutuksi. Yksi meidän testimoneista on ”yhteisö” (rauha , yhteisö, yksinkertaiset elämäntavat ja puheenparsi, totuus, tasa-arvoisuus) mikä ei synkkaa tollemaisen & buddhalaisen detachmentin kanssa. Eckhartin sinä käsittääkseni armahdit nimenomaan hänen inkarnoitumisensa ansiosta, eli siksi että hän palautui aina hyvän tahtoisesti ja empaattisesti kuulijoidensa elämään. Hyvää kesää! Olen kiitollinen sinulle ja rakkaudelliselle syvyydelle, että kirjoitit kirjasi
Juhani Räsänen:
Koskettavinta kirjassa on kirjoittajan oma ehtojensa varassa tapahtunut taivallus uskonnollisen ihonsa alla. Kysymään jään, voiko yhteisöllisyys ja lähimmäisen rakkaus kilpailla ihmisen ehtojen kanssa kamppailevan voimattomuuden kanssa. Suosittelen kirkon miehille ja naisille ja muun sukupuolisille ja arjen hengellisyyden etsijöille.
Kotkansydän:
Kiitos kirjastasi. Se on todella sykähdyttävän iloista luettavaa minulle tällä hetkellä.
Se palautti minut takaisin tähän maailmaan vaimoni kuoleman jälkeen. Oli niin helppo vetäytyä johonkin, jossa kuolemalla ja elämällä ei ole mitään väliä. Jossa jokainen nyt-päivä on samanlainen ja jatkuu samanlaisena kunnes seuraavaa ei enää tule. Jossa elämä on pysähtynyt eikä sydän pala enää millekään.
Samalla se toi surut ja itkut uudelleen itkettäväksi ja kohdattavaksi. Silti sydän palaa jo halusta kahmaista tulevaa elämää kaksin käsin. Mikään ei nyt innosta yhtä paljon kuin tulevaisuuden ajatteleminen ja kiitollisuus menneestä. Kirja palautti minut pitämään yllä työlistoja ja suunnittelemaan sitä, mihin energiani käytän. Menneisyyteni ei olisi sitä mitä se on, ellen olisi siloin ajatellut tulevaisuuttani. Kauheaa, jos olisin jäänyt tuohon ajelehtimiseen ja olemassaoloon ilman halua palaa jollekin.
Kiitos sinulle.
Juhani Koivumäki:
Kirja on herättänyt minussa ajatuksia. Myös ihan henkilökohtaisellakin tasolla olen punninnut kritiikkisi valossa omia innostuksia ja näkemyksiä. Sanallistat asioita, jotka selventävät asioita minullekin. Tämä siis siksi, että selität samoja asioita suomeksi, joita olen joutunut englanniksi tutkimaan. Tästä kirjasta on varmasti hyötyä monille.
Pidän sutjakkaasta ja rehellisestä kielenkäytöstäsi ja uskonnollisfilosofisen ja historiallisenkin
tarkasta faktantarkastus-otteestasi.Olemme yhtä mieltä siitä, että buddhalaiset ja monet muutkin idän ajattelutavat voivat olla
taannuttavia ja vahingollisia, kun ne yksinkertaistetaan suurille massoille. Ja varsinkin, kun se johtaa sosiaalisen vastuullisuuden väistämiseen.Tarkkailet uskonnollisuutta humanistisemmasta näkökulmasta kuin minä. Minua henkilökohtaisesti kiinnostaa myös sosiaalisesti epärakentaviksikin tulkittavat ääripäät, jos
yksilötasolla näen siellä totuuden tynkää, vaikken sielunhoidollisesti muille niitä suosittelisikaan.Oli kyllä mukavaa ja antoisaa päästää ymmärtämään Meister Eckhartin monia ajatuksia sinun suomentamanasi ja jäsentämänä. Kritiikkisi on osuvaa ja ymmärrettävää. Se herätti minussa lopulta ajatuksia siitä, että missä määrin M. Eckhart edustaa oman aikakautensa vastareaktiota järkikeskeiselle elitismille, joka kiinnostavasti äärimmilleen lyötynä päätyy toisen ääripään erillisyys-elitismiin. Samalla mies kuitenkin dissaa asketismia, mutta ei pidä omaa itsensä itsestä tyhjentämis-ajatustaan asketismina. En kyllä pidä minäkään, mutta ymmärrän sen vieraannuttavuuden suhteessa arkeen ja Buberilaiseen kohtaamisen teologiaan.
Meister Eckhart tuli vastaan graduaineistossani zenbuddhalaisen ajattelijan, Masao Aben kautta. Eckhartin ajattelu edustaa kristinuskon haaraa, johon erityisesti zenbuddhalaiset ja vastaavan suunnan ajattelijat pystyvät parhaiten samaistumaan. Tämän sinä kirjassasi mainitsit. Ja tämä tuli minulle nyt entistäkin ymmärrettävämmäksi.
Oli myös ilo kuulla taustoistasi. Kristillinen ajattelutapasi kuultaa sieltä voimakkaasti ja on
puhdistavan rehellistä. Tekstisi aiheutti minussa innostusta monella tasolla. Pidän kovasti siitä, että joku kaivaa idealistisesti totuutta ulos henkilökohtaisuuden kautta. Postmodernin kikkailun ja relativismin taakse jättäminen on elähdyttävää. Varsinkin, kun tiedostat ja otat huomioon niidenkin vaikutukset.
Juhani Koivumäki (s.1981) valmistui liikkuvan kuvan kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2008, teologian maisteriksi Helsingin yliopistosta 2021 ja Buddhalaisopintojen maisteriksi Hong Kongin yliopistosta 2022. Juhanin kokemuksesta buddhalaisuudesta ja kristinuskosta enemmän Kirkko ja Kaupunki lehdessä. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kuvataiteilija-ja-teologi-juhani-koivumaen-mukaan-saannollinen-meditaatio-antaa-seka-mielenrauhaa-etta-itseriittoisuutta-kaikki-eivat-pida-tallaisesta-#6da11166
Kirjailija Karla Löfgren:
Ystävyyden Majatalon isäntä tutustuttaa lukijan kahteen Eckhartiin, Tolleen ja Mestariin. Heidän ajattelunsa analyysi laajenee teräväksi ja vaikuttavaksi, humanistiseksi keskusteluksi Jumalasta ja kristinuskon luonteesta. Teksti avaa hengellistä ajattelua keskiajalta nykypäivän new age -henkisyyteen, jonka populäärejä uskomuksia Nylund kritisoi herkullisen osuvasti.
Teos on täynnä hienoja oivalluksia, näkemyksellisiä tulkintoja ja verbaali-ilottelua. Laajoja, syvällisiä ja abstraktejakin teemoja käsitellään verevästi, eloisasti ja hauskasti. Kirjoittajan oma persoona nousee Eckhartien rinnalle leikkisänä, hyväntahtoisena ja avoimena.
Valaistuneen irrallisuuden ja poissaolon sijaan Nylund ylistää syvää ja intohimoista läsnä olemista kaikkine häiritsevine tunteineen – itselle, lähimmäiselle ja koko maailmalle, josta me kaikki olemme vastuussa. Pahaa on vastustettava, yhteiskuntaa ja sivilisaatiota kehitettävä parempaan suuntaan. Mystikkojen sisäistynyt jumalasuhde vaatii rinnalleen aidon suhteen lähimmäiseen.
Nylundin teos on ajattelun ylistys ajattelemattomuutta ja ajattelun laiskuutta vastaan. Se tulkitsee kristillistä uskoa tuoreella tavalla, jolla on voima herättää kirkosta etääntyneetkin.
—————-
Kiitos kirjastasi! En ole pitkään aikaan pystynyt keskittymään mihinkään kirjaan. Tämä pakotti minut keskittymään. Aloitin lopusta, koska minua kiinnosti erityisesti sinun elämäsi tarina ja Buber. Kirjoitat niin elävästi ja ihanasti ja todella sellaisella otteella että olet kokenut niin paljon elämässäsi + siihen lisättynä kielellinen ja filosofinen lahjakkuus). Thanks Daniel
—————–
Aloitin eilen kirjasi lukemisen. Luen vain vähän kerrallaan, koska kirjoitat niin täydesti että lukemani sulattaminen on kuin Fine dining, jossa jokaista suupalaa pitää nautiskellen sulatella aikansa. Jossain kohtaa on jopa röyhtäistävä.
—————–
Mahtavaa, että kirja on kiinnostanut : ) Tässä vaiheessa yli puolet kirjasta lukeneena voin suositella sitä jokaiselle erittäin lämpimästi! Täynnä sydäntä ja tervettä järkeä.
—————–
Kirja kannattaa ostaa, sitä on vaikea saada kirjastoista. Olin ensimmäisenä kaukolainauksen jonossa ja silti kesti yli kuukauden.
—————–
”Minulle tämä kirja oli merkittävä kahteen suuntaan:
Olin aikoinaan hyvin innostunut Eckhart Tollesta ja vimmatusti harjoittelin ajatuksetonta tilaa ja mielenrauhaa. Sitten löysin Mestari Eckhartin ja yhtä vimmatusti yritin ymmärtää hänen vaikeaselkoista teologiaansa. Molemmat johtivat suureen hämmennykseen.
Nylundin kirja asettaa nämä kaksi ymmärrettävään ja historialliseen kontekstiin, pidän kirjan kriittisestä katsannosta ja osin henkilökohtaisesta otteesta – se haastaa ulos puolivillaisesta huttuhengellisyydestä sortumatta absoluuttisen totuuden julistajaksi.
Sitä voisi luonnehtia hengellisyyden kriittiseksi tarkasteluksi, jossa lukijaa haastetaan ajattelemaan itse.”
—————–
Olen nauttinut kirjasta! Ja nauranut! Vasta noin 100 sivua kylläkin lukenut.
—————–
On ollut mukaansatempaava matka tämä kirja. Mestari Eckhart -luvussa menossa ja jopas on kiehtova hahmo.
—————–
Puhutteleva kirja todella. Se sanoitti omia prosessejani, joita suhteessa omaan uskooni, Jumalaan ja elämään olen pohtinut. Minulle tämän ajan haasteena on ollut pysyä omassa kehossa ja tutustua omiin pelkoihini, jotka ovat sanelleet elämääni. Dissosiaation jo osaan hyvin mutta pysyä tässä kehossa ja elämän todellisuudessa ei ole helppoa. Kiitos kirjasta.
—————–
Luin kirjan jo aika vauhtia läpi, mutta aion lukea sen vielä uudelleen rauhassa ja ajatuksella. Olen iloinen, että kirjoitit tämän kirjan Daniel, koska olen aikoinaan, kun Tollen ensimmäinen kirja käännettiin suomeksi, lukenut sen ja aika lailla nielaissut kokonaisena sen kummemmin miettimättä.
Lisäksi on hieno juttu saada lisää tietoa Mestari Eckhartista, joka on minua viime aikoina kovasti kiinnostanut. Ajatus siitä, että Jumala on sieluni pohjalla, on kiehtonut siitä lähtien, kun siitä vuosia sitten kuulin ensimmäisen kerran. Lisäksi olen tänä pääsiäisenä kuunnellut Spotify’ista luentaasi pääsiäisen tapahtumista ja se on tehnyt tästä pääsiäisestä erityisen. Joten kiitos myös niistä!
—————–
Aloitin itse asiassa kirjan lukemisen loppupäästä – siksi että halusin tutustua kirjailijaan, jonka kieli ja ilmaisu oli ollut minusta poikkeuksellista jo täällä facessa. Minä, Eckhart ja Tolle oli eka teksti, jonka luin. Siirryin sitten alkuun ja luin kirjan läpi ja myös lopun uudelleen.
Tämä on niin merkityksellisyydellä täyteen pakattu teos, että yhdellä lukukerralla en sitä jätä taakseni! Aion palata teksteihisi, ja viipyillä sen teemoissa pidempään.
Juuri tuo ei-tietämisen ajatus Jumalan suhteen kiehtoo itseäni suuresti. Ehkä kyse on uuvahtamisesta siihen, että olen riittämiin kuunnellut ”Jumala sitä ja Jumala tätä”-puhetta, yleensä puhujan omien nurkkapatrioottisten ajatusten tueksi. Maailmankaikkeuden suuruutta, ihmeellistä monimuotoisuutta ja kuitenkin käsittämätöntä sisäistä eheyttä ajatellen se ei – enää – resonoi minussa.Pidin klassisten hyveiden, totuus, hyvyys ja kauneus esilläolosta kirjassasi. Pidin myös ajattelun ja kokemuksen, rukouksen ja toiminnan (tai palvelun) rinnakkaisuudesta, ja pidin myös kohdasta, jossa puhut Bernard McGinniä seuraten hengellisyyden ulottuvuuksista, järjestäytyneisyys, älyllisyys, mystisyys. Arvelen, että jotenkin ne löytyvät paitsi traditiossa tai organisaatiossa, myös yksityisessä ihmisessä ja/tai ihmistyyppien välillä.
Jokin aika sitten ”seurustelin” hiukan tiiviimmin filosofi Simone Weilin kanssa. Tein sen hauskan huomion, että nämä ulottuvuudet ja itse asiassa monet muutkin teemat ja tulokulmat sinun kirjassasi ovat vahvasti läsnä myös hänen ajattelussaan. Simone Weilille ominaista on myös tietty universalismi.
Olin syvästi vaikuttunut, kosketettu ja liikuttunut, sekä sinun elämäntarinastasi että kyvystäsi kuvata asioita. Kun puhut fundamentalismista, tunnistan heti, kivuliaasti, mistä on kyse, vaikka olen saanut osani sinuun verrattuna mitättömässä muodossa.
Pidän suorapuheisuudestasi, mutta vielä enemmän siitä miltei lyyrisestä ilmaisusta, jolla ajoittain maalaat sanallista maisemataulua. Jakamalla henkilökohtaista elämääsi ja kokemustasi tavoitat niistä lukevan ihmisen aivan hämmästyttävällä syvyydellä. Arvostan tätä avoimuuttasi ja hengellistä suoraselkäisyyttäsi! Se on vahvistavaa.
Kiitos vielä kerran, Daniel, sinulla on aivan valtavasti annettavaa!
