Ystävyyden Majatalo

Syksyn ystäväkirje

Rakas Ystävämme

Olen noin 40 vuotta kutsunut Ystäväkirjeemme tilaajia rakkaiksi. Silloin kun tilaajia oli tuhansia ja Ystäväkirjeestä otettiin melkein aina 10 000 kappaleen painos, ihmiset joskus ihmettelivät millä oikeudella kutsuin kaikkia rakkaiksi. Enhän minä edes tuntenut heitä. Niinpä. Silti edelleen teen niin.

Kokeile joskus. Herätä itsesi rakastamaan niin suurta ihmisryhmää, että et voi millään olla henkilökohtaisessa suhteessa jokaiseen. Identiteettipolitiikan aikana on niin helppo virittäytyä vihaamaan kokonaisia ryhmiä aatteen tai asenteen pohjalta. Joillekin vihaaminen on muuttunut suorastaan kansalaisvelvollisuudeksi.

Kokeilepa joskus aloittaa päiväsi toivottamalla mielessäsi hyvää koko suvullesi, kaikille työtovereillesi tai jopa niille, joiden seuraa kaikkein vähiten kaipaat. Kirjoita mielessäsi oma ystäväkirjeesi jollekin porukalle ja maistele miltä tuntuu edes kuvitella rakastavasi heitä kaikkia.

Tämä kirjeen aloittaminen näin on loppujen lopuksi aika helppoa, koska suurin osa teistä olette jollain tavalla osoittaneet rakkautta työllemme, meille ja minulle. Tämä on vastarakkauden sanoittamista. Minulle Uhriutumisen kulttuuri kirjan kirjoittaminen oli yritys asennoitua rakastavasti ja kunnioittavasti mahdollisimman moneen suuntaan. Jos tekisin sen uudestaan, niin kuin tarkoitus onkin, yrittäisin pitää tämän vielä tarkemmin mielessäni. Se on erityisen vaikeaa ja tärkeää suhteessa niihin, joiden uskomuksia, asenteita ja käytäntöjä kritisoin. On aika vapauttavaa löytää itsensä rakastamasta niitä, joiden toimia vastustaa. En minä tiedä, minkä ihmeen kautta sellainen kokemus aina silloin tällöin mahdollistuu, mutta sen tiedän, että haluan niitä ihmeitä lisää.

Joten rakas kuka lienetkin ja mitä mieltä oletkin. Kiitos kun olet antanut meille mahdollisuuden kertoa sinulle jotain tärkeiksi kokemistamme asioista. Tällä kertaa niitä asioita on kolme:

  1.   Uhriutumisen kulttuuri, vapaus ja vastuu -kirjan vaikuttavuuden maksimoiminen.
  2.   Täällä koettujen toipumisten tarkempi ja intiimimpi kuvaileminen työmme tukijoille.
  3.   Työmme rahoituspohjan siirtäminen ahkerasta ansainnasta suoraan tuen pyytämiseen.

 

Ensireaktioita kirjasta

Uhriutumisen kultuuri

Julkiset palautteet olen laittanut nimellä. Yksityisesti annetut palautteet olen laittanut vain nimikirjaimilla. 

Daniel Nylundin kirja on tyrmäävän hyvä ja järkyttävän ajankohtainen. Juuri kun kokonainen ihmisjoukko alkaa teloittaa ja maalittaa toisia somessa, Daniel vain purkaa nämä aseet osiin ja toteaa ne uhritietoisuuden vakaviksi perversioiksi. Onneksi hän kuvaa myös vaikeita vaihtoehtoja uhriutumiselle.
Kiitos Daniel tervejärkisyydestäsi.

– Eija-Riitta Korhola

Aivan uskomattoman hyvä kirja, jonka soisi jokaisen toimittajan ja muidenkin lukevan.A.V.

Sinun tapasi käsitellä asioita on upean monitahoinen, laaja ja syvä. Tuli olo, että käännät jokaisen kiven.K.H.

Kun saa uusia tulkintoja oman kulttuurin ymmärtämiseksi, on syytä olla juhlamielellä. Kun Nylund sanoittaa asioille, joita hämärästi moni vain aavistelee, kokee olevansa raikkaan lähteen äärellä. Uhriutuminen yhteiskunnallisen vallankäytön välineenä on jo saanut sellaiset mittasuhteet, että toimittajien tulisi osata eettisen tiedottamisen takia erottaa uhriutumisen strategia oikeasta uhriudesta. Myös poliittisten päättäjien tulisi olla näistä vaikeasti hahmoteltavista ilmiöistä tarpeeksi tietoisia. Siksi olemmekin kavereiden kanssa päättäneet ostaa kirja joululahjaksi jokaiselle kansanedustajalle. Toivottavasti löytyy muita, jotka toimittavat tätä kirjaa toimittajille. – M.A

Täytyy tietenkin varoittaa: Kaikki Danielin kirjoitukset ovat sen laatuisia, että ne saattavat yllättää sinut housut kintuissa… You have been warned. Read, weep, learn and grow. – P.L

Vedän pientä opintoryhmään Setan seniorit-liikkeen sisällä. Käymme kirjaasi läpi kohta kohdalta kriittisesti ja itsekriittisesti. Pohdimme myös missä kohdissa Seta itse olisi ehkä taktisista syistä esittänyt olevansa uhriutunut.
Olli Stålström

Sen verran sakeaa materiaalia että etenen rauhallisesti nauttien uusista käsitteistä ja maailmoista… Tämän kirjan myötä näen miten hurjan paljon olet miettinyt asioita. – J.P

Tämä kirjan luen varmaan useaan kertaan.T.J

Mä tunnen kyllä hyvin ilmaisun ”pysäyttävä kirja”, mutta nyt ymmärrän sen oikeasti. Niin painavaa asiaa puhut siinä ja niin inhimillisellä otteella. Nyt osuu ja uppoo! Kiitos!M.J-L.

Luen hyvin ajankohtaista, tärkeää, juuri tämän ajan uhriutumiskilpailusta kielipeleineen, ja valtaa ja vastuuta syvältä ruopivaa kirjaa. Siinä menee aikaa, kun melkein koko ajan tekee mieli alleviivata. Kirja kaappasi mukaansa ja surina käy prosessorissa! Antoisaa löytää omia kysymyksiään ankarasti ja syvästi paneutuneelta kirjoittajalta! Ei noin stimuloivaa tekstiä voi iltalukemiseksi ajatella. – M-K.

Kun aloin lukea Danielin tärkeää ja ajankohtaista kirjaa olin vakuuttunut siitä, etten itse ole uhriutuja. Kunnes, sivulla 45 iski moukari. Daniel kuvaa siinä yhden uhriutumisen muodon: Viaton ylemmyys.
…. Silloin päätin, että minä olen tämän tarinan uhri ja tunsin viatonta ylemmyyttä 31 vuoden ajan.
Mutta, noin kuukausi sitten, muutin mieleni ja etsin numeronetistä isäni yhteystiedot….
Mitä minun elämässäni tapahtui kun uskalsin riisua viattoman ylemmyyden viitan yltäni? Minulla, 64-v miehellä on nyt ensimmäistä kertaa elämässäni mies, jota kutsun isäksi….
– Tuomo Karvonen

Hyvällä ohjauksella tästä saisi… – jopa väikkärin.M M Kirkkoherra. Teol.tri.

Täytyy sanoa, että se on loistava ja todella ajankohtainen. Olen aihetta tutkinut katselemalla kymmeniä tunteja youtube-videoita ja myös jonkin verran lukemalla. Mutta tämä on yksi parhaista kirjoista aiheen ympäriltä! Tämän kun saisi vielä englanniksi ja länsimaiden yliopistojen pakolliseksi tenttikirjaksi. – Anssi

Olen vuosien mittaan lukenut kaikki kirjasi ja aina vaikuttuneena. Teksti on taas viiltävän tarkkaa analyysiä. En voi kuin ihmetellä. Kirja pitäisi saada kansainväliseen jakeluun, herroille ja narreille. Kirja kuuluisi NewYork Times bestseller-listallelle.
Ajattelun juoksusi on niin nopeaa ja lukijalta valppautta vaativaa… Heität lukijalle koukkuja, jotka tarttuvat nieluun, kun ei tiedä, onko kyseessä sinun mielipiteesi vai täysin vastakkainen argumentti. Itse rakastan tällaista lukijaa haastavaa tekstiä. Se paljastaa minulle huomaamatta ajatteluani ja löydän itseni pinnallisista defensseistä ja falskeista kausaaliattribuutioiden kuopista koko ajan..
S.S, Ft, dos. ja K S, Ft

Nylund on kirjoittanut yhteiskunnallisesti merkittävän kirjan, jonka ajatuksia pystyy sisäistämään ja jonka äärellä oppii ymmärtämään tätä hämmästyttävän aggressiivista suvaitsevaisuutta, jonka keskellä elämme… Kirpeän kritiikin lisäksi kirja tarjoaa rakentavia vaihtoehtoja kaikenlaisten vihollisuuskuvien rakentamisen sijaan. Monimutkaista aihetta käsitellään laajasti. Kirjasta löytyy paras lukemani määritelmä sille, mitä oikea suvaitsevaisuus on.
Pastoreille ja papeille tarkoitettu
– Paimen-lehti. Risto Huttunen

Luen Daniel Nylundin kirjaa Uhriutumisen kulttuuri. Hitaasti, hyvin hitaasti, koska se vaatii nallepuhaivoiltani aika tavalla miettimistä. Se on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Kirja on antanut jo todella paljon ymmärrystä juuri niihin asioihin, joita olen silmät ymmyrkäisinä ihmetellyt – sitä, miksi joku väkivallan teko on muka parempi kuin joku toinen, miksi väkivalta on jopa pyhää ja miksi sanapari ”työllistävä vaikutus” kuulostaa minusta useimmiten ihan silkalta vastuunottamattomuudelta. Moni asia ymmärtyi uusiksi, kuten käsite suvaitsevaisuus. En ole minkäänlaisen suvaitsevaisuuskäsitteenkään alle voinut lukeutua. Paitsi kyllä tämän, mitä Daniel esittää! Ja Jeesusta voin tästä lähtien pitää gurunani, minä joka en guruista juurikaan piittaa. Mutta kyllä oli ihmisen pojalla kirkkaita ja rohkeita ajatuksia. Ja nyt on sitten ihan pakko alkaa tutustumaan Girardin tuotantoon.
Ostakaa Danielin kirja! Hän on tehnyt erinomaista työtä. On se vaan niin ihanaa, kun joku jaksaa ajatella ja kertoo ajatuksistaan myös muille. Kiitos Daniel!
–  Mirja Birgitta Nuutinen 

Olipas mielenkiintoinen ja oivaltava kirja.  Tekijällä näkee tarkasti nykyisten ilmiöiden sisään. Jos teoksesta olisi maltettu ottaa Jeesus-jutut pois, pitäisin teosta hyvinkin merkittävänä. – A.L

Olisin näiltä osin toivonut, että kirjassa olisi otettu vähän dialogisempi suhde feministeihin… 

Jeesuksen viestin tulkitseminen mielestäni raikkaalla ja radikaalilla tavalla oli innostavaa. Nautin myös siitä, että Jeesuksen ajan historiallista kontekstia oli taustoitettu itselleni uusilla tiedoilla ja yksityiskohdilla, jotka laittoivat Jeesuksen sanat ja teot myös uudenlaiseen valoon. 

Kirja on vaikea luokitella mihinkään tiettyyn kategoriaan – se ei ole suoraan tietokirja tai itseapuopas, vaan siinä yhdistyy monet ulottuvuudet ja siksi sillä on myös tarjottavaa hyvin monenlaisille ihmisille. Näen että kirjalla on sosiologistakin arvoa antaen käsitteitä ymmärtää kollektiivisen toiminnan strategioita ja sitomalla nämä strategiat historialliseen/kulttuurievolutiiviseen jatkumoon. – T.P.

Olen vasta alusta ja monessa kohtaa kiitollisuudesta monttu auki ja hyvin vaikuttunut. Kirja on erittäin ajankohtainen ja pureudut aiheeseesi asiantuntemuksella. Tähän asti on jo niin paljon vahvaa asiaa, että olen huolestunut, miten saan loput kirjasta mahtumaan sydämeeni. – Kirkkoherra T.L

Terävänäköistä, nöyrää, rehellistä, avointa ja valtavan ajankohtaista tekstiä joka iskee parantavalla tavalla mätään ytimeen omassa sisimmässä. Nyt kyllä kolisee ja lujaa. – Ortodoksipappi T.R.

Voitko lähettää minulle niitä 10 kpl? Annan kirjasi johtoryhmällemme joululahjaksi. – J.T. Kirkkoherra.

Tilauta kirjaa kirjastoosi ja kirjakauppaan. Ehdota arvosteltavaksi paikallislehteen tai tuntemallesi toimittajalle. Jos et vielä ole tilannut omaasi, se käy helposti täältä. Jos haluat jakaa sitä joululahjoiksi saat 10 kappaletta yhteishintaan 150€

Kimmon Tarmotuoli

Yhteisön jäseneksi tullaan ja täältä lähdetään Tarmotuolin kautta. Nimensä se on saanut yhteisöllisyyden kahdesta tärkeimmästä ulottuvuudesta: totuudellisuudesta ja armollisuudesta. Jos siinä istuja saa osakseen sopivasti totuuta ja armoa, hän saa tarmoa rohkeasti rakastavaan elämään. Siitä tuolin nimi, Tarmotuoli.

Jotta työmme ystävät ja tukijat saisivat realistisemman kuvan siitä mitä me täällä teemme, alamme välittää teille tiivistelmän lähtötarmotuoli-istunnoista. Yleensä Soile yhteisöhoidon ja terapeuttisen työn ohjaajana aloittaa haastattelulla, jonka jälkeen koko yhteisö voi kysellä ja antaa palautteita. Emme ole nauhoittaneet istuntoja, vaan luotamme Tejan tekemiin muistiinpanoihin. Minä tiivistän istunnon korjaamatta puhetta kirjakieleksi. Tarmotuolin päähenkilö tietysti tarkistaa, etten runoile tänne omiani.

Kun Kimmo tuli taloon, hän oli täysin menettänyt unirytminsä ja kykynsä keskittyä työhönsä yrittäjänä. Niin kuin monilla superpärjääjillä, Kimmon vaikeudet eivät millään lailla näkyneet ulospäin. Hän oli sosiaalinen, kohtelias ja suoraselkäinen herrasmies. Mutta juuri niinhän se menee. Pakkopärjääjät osaavat näytellä viimeiseen asti hyvinvointia, joka on jo aikoja sitten ollut täysin hukassa. Kimmon työuupumus oli vakava, ja sitä vain syvensi hillitön itsekritiikki ja jatkuva soimaus pienistäkin asioista:

Kimmo: Juttelin jo eilen Soilen kanssa alustavasti ja kelasimme yhdessä tätä vuotta. Nyt kun olen teidän kaikkien kanssa jäähyväisistunnossa olen aika herkillä. Kun reilu vuosi sitten tulin tänne, mulla ei ollut mitään tulevaisuudennäkymiä tai halua edes löytää sellaisia.

Soile kysyi mitä nyt arvostan siinä Kimmossa joka tänne tuli. Aluksi tulin vain pariksi viikoksi talkoilemaan ja huilaamaan. Mutta niiden viikkojen aikana tajusin, että täältä minä voin saada apua jos vain uskallan sitä pyytää. Onneksi en lähtenyt muualle. Olen todella ylpeä siitä, että en silloin luovuttanu. Arvostan sitä peräänantamattomuutta, mitä löysin itsestäni. Sain kaivettua esiin vähän toivoa ja uskoa. Vähitellen otin sitä vastaan muiltakin.

Aluksi oli vaikeaa ottaa keneltäkään vastaan yhtään mitään. Olin yrittänyt olla tarvitsematta muita ihmisiä pitkään. Toki jollain tasolla tiesin pettäväni itseäni, mutta silti pidin kiinni tuosta hölmön sankarillisesta riippumattomuudesta. Kiitos kun ootte ottaneet mut sellaisena, kuin olen. Kiitos siitä, miten ootte mua kohdellu ja kohdannu. En olis ilman teitä selvinnyt. Kiitos. Kaikilla on ollu erilainen rooli omassa toipumisessa. Oon oppinu teiltä paljon.

Yksi mun loppuun palamisen syy oli liiallinen perfektionismi työn kanssa. A oli ensimmäinen täällä, joka sanoi, että kannattaako sitä nyt tehdä niin hyvin ja suositteli mulle NP taktiikkaa (Nopeasti ja Paskasti). Se on auttanu mua hirveästi.

Täällä olen saanut epätodennäköisiä ystäviä, joille olen voinut olla epätäydellinen ystävä.

L: Vasta dialogi-iltana aloin oikeasti kiinnostua susta. Dialogissa sä olit jotenki tosi messissä. Olin yllättynyt. Ajattelin, että toi jätkä on tosi älykäs. Sun kanssa oon joutunu kohtaamaan sen, miten ihmiset ei vastaakaan sitä oletusta, mitä oon itse muodostanu. Silloin mulle tuli fiilis, että haluan oppia tuntemaan ton.

Kimmo: Mä tykkään meidän dialogi-illoista siitä, että kuulen muilta ihmisiltä näkemyksiä, joita en muuten kuulisi. Oli se aihe sitten mikä tahansa. Se on musta kiinnostavaa.

N: Mulla oli eka levyraati sellanen, missä huomasin, millanen sä olet.

L Ja sit se meidän tulotarmotuoli. V:tti kun sä vaan plarasit puhelinta. Sit mä vasta tajusin et sä olit kirjottanu sinne kysymyksiä. Se kertoki siitä, miten kiinnostunu sä olet meistä ja kuinka sä halusit helpottaa meidän tänne tulemista. Se mun oma oletus on naurattanu meitä jälkeenpäin.

Kimmo: Täällä ollessani löysin vähitellen ne arvot ja asiat, joita haluan tavoitella elämässä. Huomasin että ei täälläkään pystytä vaikeita asioita kohtaamaan jos toiminnan alla ei ole joku tarpeeksi vankka arvopohja. Tajusin, että tarvitsen sellaiset myös itselleni.

Koko kevättalven visioin minkälaista elämää haluaisin elää ja millaisten arvojen pohjalta suunnistaa. Täytin oikein ison ajatuskuplan kaikilla niillä jutuilla. Nyt ne pysyy jo mun mielessä, enkä tarvitse enää paperilla olevia muistiinpanoja.

Kiitos Soile antamistasi terapiakeskusteluista. Sinun päättäväinen kiinnostuksesi minuun on auttanut minua avautumaan myös muille enemmän. Olet osaavilla kysymyksilläsi saanut minut ymmärtämään itsestäni paljon uusia asioita. Keskustelut kanssasi ovat olleet helppoja ja mutkattomia, silti olet jättänyt valtavan jäljen minun toipumiseeni.

Kiitos Daniel myös kaikista sessioissa jakamistasi kertomuksistasi, kokemuksistasi ja viisaudestasi. Olen halunnut kuunnellut sinua tarkasti ja oppia siitä. Olen myös samaistunut siihen mitä olet kertonut omasta kiltteydestäsi ja sen tuottamista ongelmista. Nyt olen kuitenkin löytänyt tasapainon kiltteyteni ja rajojeni kanssa.

Miksi kunnioitatte minua?

Yleensä Tarmotuoli-istunto alkaa pitkällä haastattelulla, mutta Kimmolla oli toisenlainen tilaus. Hän oli ollut läsnä joissakin juhlissa, joissa minä keräsin yleisöltä 7 syytä miksi he kunnioittavat juhlakalua. Kunnioittaminen on enemmän kuin tykkääminen, pitäminen tai ihaileminen. Kunnioittaminen on arvopohjaista arviointia ja siltä pohjalta puhuminen kertoo myös kunnioittajan arvoista jotain. Kimmoa nämä tilaisuudet olivat puhutelleet niin paljon, että hän halusi sellaisen myös itselleen ennen kuin jatkaa matkaansa. Eikä hänelle riittänyt seitsemän syytä. Hän halusi kuulla kaikki mahdolliset kunnioituksen syyt. Näin hän voisi myös vahvistaa omaa itsekunnioitustaan, joka aiemmin oli armottomien suoritusten takana, eikä mikään silti riittänyt. Löytyisikö muita syitä kunnioittaa itseään?

A: Eniten, mitä mä kunnioitan sussa on se, että sä kuuntelet muita ihmisiä, ennenkuin alat projisoida omia ajatuksiasi toisen sanomaan. Harva ihminen edes jaksaa yrittää ymmärtää toisen ihmisen näkökulmaa niin pitkälle. Sua tarkkailemalla oon oppinut, milloin mun kannattaa pitää turpani kiinni. Vaikka olisin oikeassa, niin pidemmällä aikavälillä ei välttämättä oo oikein sanoa kaikkea. Sen oon nähnyt sussa alusta asti, kun oon verrannut meidän kahden elämää. Oon saanut susta todisteita siihen, että aina ei tarvii taistella, vaan joskus on parempi vaan oottaa.

Daniel: Kiltteys ja diplomaattisuus ovat sellasia piirteitä jotka herättävät minussa epäluuloa. Ne on harvoin syvästi uskottavia. Mutta sinussa mä uskon niihin ja maailma tarvitsee noita ominaisuuksia. Kiltteys on miehelle annattuna palautteena melkein pilkkasana. Sun kohdalla niin ei ole. Sinä olet monessa ristiriidassa ilmaissut hyvää tahtoa ja suopeutta kaikkia osapuolia kohtaan. Sitä minä kunnioitan.

K: Sydämen viisaus susta tulee mieleen. Haluaisin oppia sitä sulta. Se on tullut mulle susta näkyviin vallankin kahdenkeskeisissä keskusteluissa. Mulle oli tärkeää, kun sä raahasit mut ylös tuolta puuvajan nurkalta ja juteltiin pitkään. Tää kombo toimii sussa hyvin.

N: Mä aluks pelkäsin sua. Mietin, miten sä suhtaudut muhun, mutta sit päätin antaa asioiden mennä omalla painollaan. Oon kiitollinen, että aloin tunnistaa sussa sellasta samanlaista turvallisuutta, mitä koin perhekodissa yhtä Juhaa – isovelihahmoa kohtaan. Oot tosi lempeä ja kiltti. Oon nauttinut sun seurassa olemisesta. Mulle oli todella suuri ilo auttaa sua auton kanssa. Mä haluaisin oppia sulta jotain siitä puolesta, josta vois sanoa, että voisit edustaa jotain valtiota. Mulla on aina välillä ollut sellanen olo, että sä edustat meitä.

Su: Mä kirjotin ylös nää, kun mä pelkäsin, että mä prakaan. Oot monesti sanonu, että oot täällä vaan itseäsi varten. Siitä huolimatta oot auttanut tosi monia muitakin. Se, että oot ollut mun ystävä, on ollut mulle kaikkein isoin korjaava asia täällä. Sä saat mulle sellasen olon, että oon arvokas ihminen ja hyvä tyyppi. Musta tuntuu, että sä kohtelet muitakin ihmisiä sellasina, kuin ne on. Se, että oot vieny meitä sun retkille: ne hetket tuolla luonnossa sun jalanjälissä, teen juonti kallion päällä ja veneessä istuminen – ne oli sellaisia kohtia, jossa mun pimeyteni reunoille tuli valo. Silloin, mulle tuli sellanen olo, että mulla on joku syy selvitä talvesta. Kiitos siitä.

I: Otat sun hyvinvoinnin vakavasti ja ehkä juuri siksi pysyt chillinä. Kesän kovissakin kiireissä susta huokui rentoutta. Se, että kaikki onnistuu ja on tip top ei sulla mene hyvinvoinnin edelle. Sitä haluan oppia susta.

L: Olit vähän etäinen, kun tultiin tänne. Vähän pelkäsin ja jännitin sua. Muistan, kun me muutettiin ja mä avasin pakun oven ja kamat lävähti maahan. Sää kävelit siihen kahvikupin kanssa. Sanoit ”Jaa”, ja kävelit pois. Mietin, että mikä mies tää on.

Kun aloin nähdä miten tärkeä sä olet täällä ihmisille, aloin jännittää vielä enemmän. Ihmissuhteita ei voi pakottaa ja niille pitää antaa mahdollisuus tapahtua. Koen, että meille kävi niin. Sä vaan aloit avautua jossain vaiheessa.

Mä rakastan sua tosi paljon. Näin sussa niin paljon hyvyyttä ja lempeyttä. Sä et syrji ketään. Oot tasa-arvoisen hyvä kaikille. Oot hirveän aito ja kiinnostunut muista ihmisistä ja esimerkki siitä, miten pidetään omista rajoista huolta. Mun on helppo olla sun kanssa. Mua surettaa sun lähtö. Oon kiitollinen siitä, että oon saanut olla täällä sun kanssa samaan aikaan.

Daniel: Diplomaattisuushan ei oo vain kohteliaisuutta. On hyvin vaativaa saada kaksi toisiinsa vihamielisesti suhtautuvaa sietämään toistensa seuraa. Oot ollut monessa sellaisessa tilanteessa. Se vaatii todella suurta sydäntä.

Soile: Mäkin kunnioitan suuresti sun rakentavaa olemista hyvin vaikeissa tilanteissa. Se on aika ihmeellistä kun samalla muistelen aikaa jolloin ylipäänsä aloit puhua yhtään mitään. Sä pysyt aina omalla tontillas ja sun rajat on selkeät. Kunnioitan sitä suuresti.

Oon myös tosi onnellinen siitä, miten olet rakentanut suhdetta mun murkkuikäiseen tyttäreen ja miten tosissasi olet suhtautunut häneen. On ollut hienoa sen kautta saada apua omaan vanhemmuuteeni.

Sa: Mulla oli missio, kun tulin tänne. Halusin löytää positiivisen mieskokemuksen. Oli hyvä, että sinä olit täällä, koska Daniel oli musta liian ankara. Kimmosta mä sain sellasen positiivisen miehenmallin. Sitä minä sinussa kunnioitan ja siitä kiitän.

T: Mä en pitänyt Kimmosta heti. Mun oli kuitenkin helppo sietää Kimmoa heti. Sä olit vähän ylimielinen pimumagneetti, mut avulias ja tunsit talon tavat. Mielikuvani pehmeni kun kuulin sun heittävän itsestäsi läppää. Sä teet sen hyvin ja se sulatti mun kuvaa susta ylimielisenä.

Aloin tutustua sinuun vittuilemalla sulle ja tökkimällä sua. Kaikki mitä sillä lailla sain sinusta esiin kaivettua osoitti sun olevan loistava tyyppi ja mahtava ystävä. Kunnioitan sua luotettavana, huolehtivana ja välittävänä. Sen lisäksi arvostan sun seikkailunhaluista leikkimielisyyttä ja kykyä tasapainotella jännityksen ja turvallisuuden välillä.

Mä oon tykännyt vitsailla Kimmon ulkonäkökeskeisyydestä ja hienostelemisesta kummallisissa asioissa, vaikka hän samalla on ollut se tyyppi, joka on tehny täällä fyysisesti kaikkein paskasimpia duuneja.

Arvostan myös järjestämiäsi aktiviteettejä, kaikki itsepuolustuskurssit, levyraadit, spontaanit grillausiltamat, kallio- ja veneretket ynnä muut. Ne ovat luoneet hyvää yhteishenkeä.

Kaiken lisäksi sä osaat kehua ihmisiä. Mä oon kuunnellut sua monessa tarmotuolissa ja oon aina yhtä vaikuttunut siitä, miten sä osaat kaivaa ihmisestä just ne oikeat asiat. Kunpa osaisit antaa yhtä hyvää ja tarkkaa palautetta itsellesi.

A: Oli hyvä, että vähän hankalan alun jälkeen tuli puhuttua asiat auki. Nyt on helppo puhua siitä mitä kunnioitan. Ensimmäisenä tulee mieleen, että puheittesi ja tekojesi perusteella mulla on susta sellainen kuva, että kun alat panostaa ja harjoitella jotain asiaa, tulet aika hyväksi siinä. Kitaransoittoakin aloit opetella, kun tulit majikselle ja olet harjoitellut sitä melkein joka päivä. Nyt sitä kestää jo kuunnellakin.

Konfliktit ovat olleet majisajaltani kaikkein opettavaisimpia, ja sinun tapasi olla niissä on ollut mulle hyvä esimerkki.

Al: Mun joku kupla vaan poksahti. Sä teet jotain, mitä mä en osaa. Sus on jotain lempeyttä joka koskettaa muakin. Itku niinku meinais tulla, mut oon liian kovis. Ehkä on kysymys jostain sydänten kohtaamisesta. Täytyy joskus kokeilla.

Oot ollut vuorotellen sopivasti sekä vastarannankiiski että tän kalaparven sydän. Voisin sanoa paljon enemmänkin, mut täytyy säästää jotain teidän häihinne. Mad respect dude.

Niinpä. Mahdolliset häät. Kimmo löysi kuin löysikin täällä talkoilemassa olleen entisen yhteisön jäsenen, johon rakastui ja jonka kanssa nyt on rakentamassa uutta elämää uusien arvojen pohjalta.

Kimmo: Kiitos yhteisöstä jonka olet Daniel Soilen ja muiden avulla rakentanut ja kiitos yhteisöllisyydestä jota te kaikki täällä olette eläneet toteen. Kiitos kun olette uskoneet minuun. Nyt minä kannan diplomaattisuuttani ylpeydellä. Haluan sen avulla poistaa vastakkainasettelua, lisätä dialogia ja rakennuttaa parempaa maailmaa.

Lähtönsä jälkeen Kimmo vielä kirjoitti jokaiselle henkilökohtaisen kirjeen, jossa antoi tarkkaa palautetta kunkin merkityksestä itselleen.

 

Varainkeruu

Viimeiset kymmenen vuotta olemme yrittäneet lisätä omaa kykyämme ansaita varat tekemäämme yleishyödylliseen työhön. On myös ollut tärkeää, että täällä asuvat toipilaat saavat mahdollisuuden osallistua kuntouttavaan työhön ja kehitellä taitoja, joita he voivat jatkossa tarvita. Nyt olemme kuitenkin sellaisessa vaiheessa, että työ on ajoittain rasittanut kuntoutujia liikaa. Kun ulkopuolisia kursseja, juhlia ja vieraita on liikaa, joudumme joskus tinkimään siitä ajasta ja energiasta joka on varattu toipumisohjelmaan. Se on huono juttu, koska nimenomaan sitä haluamme koko ajan kehittää paremmaksi. Haluamme tulevaisuudessa lisätä toipilaspaikkoja ja löytää uusia tapoja edistää kuntoutumista takaisin työelämään. 

Meidän on löydettävä parempi tasapainoa oman ansainnan ja yksityisiltä saatavan tuen välillä. Tällä hetkellä se tarkoittaa varainhankinnan tehostamista. Ei ole samantekevää mistä raha tulee. Minä olen aina suorastaan vastustanut apurahojen anomista silloinkin kun nuorempi sukupolvi ei ole muuhun jaksanut uskoa. Tämä työ on alusta asti tullut toimeen yksityisten ihmisten avuliaisuuden ja anteliaisuuden varassa. Niin on hyvä ja niin haluamme myös jatkaa.

Tähän asti olemme silti liian ujosti kertoneet työmme tarpeista. Nyt alamme selkeämmin kampanjoida saadaksemme lisää vakituisia tukijoita ja yksittäisiä lahjoittajia. Toipujat maksavat melkein aina jonkun yhteisövastikkeen, joka normaalisti on 5-15€ vrk. Se ei kata edes täysihoitokustannuksia saatikka sitten heidän saamaa yhteisöllistä ohjausta ja yksityistä terapiaa.

Sinänsä hauskaa, että juuri kun hallituksemme on ollut näitä päätöksiä tekemässä, yksi opintonsa kesken jättänyt toipujistamme rohkaistui viemään tradenomi opintonsa loppuun. Aksu halusi tehdä sen yhteisömme hyväksi ja teki siksi ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyön varainkeruumme markkinointisuunnitelmasta. Aksu kävi läpi varainkeruuta ja yleishyödyllisiä yhdistyksiä koskevaa lainsäädäntöä ja aiheesta tehtyjä tutkimuksia. Niiden pohjalta hän teki meille suosituksia toimintamme sisällön, luotettavuuden ja avoimuuden selkeyttämiseksi. Hän myös tutki erilaisia varainkeruukampanjoita etsien niistä vinkkejä oman varainkeruumme toteuttamiseen. Seuraavassa Aksun oma kertomus työstään:

Aloitin opinnäytetyöni suunnittelun marraskuussa 2018. Tunsin Ystävyyden Majatalon käytännön tason toimintaa sen verran hyvin, että oli luontevaa jatkaa yhteistyötämme opinnäytetyön muodossa. Rahankeräyksen markkinointi kiinnosti minua aiheena, koska hyväntekeväisyydessä on mielestäni parhaimmillaan kysymys pyyteettömästä auttamisesta ja lahjoittajan arvomaailman ilmentämisestä. Koska arvostan ja haluan tukea Ystävyyden Majatalon toimintaa, annoin oman panokseni Ystävyyden Majatalon toiminnan tukemiseksi tämän opinnäytetyön muodossa.

Opinnäytetyön aloitusvaiheessa Ystävyyden Majatalon taustalla olevalla Kohtaaminen ry:llä oli suunnitelmissa tehdä rahankeräyksestä pitkällä aikavälillä nykyistä merkittävämpi tulonlähde, jotta Ystävyyden Majatalossa voitaisiin keskittyä yhä vahvemmin sen olemassaolon tärkeimpään tarkoitukseen – toipumistyöhön.

Kohtaaminen ry:n rahankeräystyöryhmä oli jo opinnäytetyöni suunnitteluvaiheessa omalta osaltaan suunnitellut rahankeräyksen toteutusta. Uskoin silti voivani auttaa rahankeräyksessä tuomalla asioihin uusia näkökulmia. Samalla sain tilaisuuden kehittää omaa ammatillista kasvuani, kun perehdyin rahankeräyksen nykytrendeihin esimerkiksi tutkimalla ja analysoimalla suurten hyväntekeväisyysjärjestöjen markkinointiviestintää. Siitä kehittyi joitain käyttökelpoisia ideoita Ystävyyden Majatalon viestintään sovellettaviksi.

Parhaiten Ystävyyden Majatalon toiminnan tarkoitusta ja tuloksia voi mielestäni ilmentää toipujatarinoiden kautta. Omankin tarinani kerron joskus myöhemmin. Silti ne ovat parhaimmillaankin vain pintaraapaisu siitä, millainen merkitys Ystävyyden Majatalolla on ihmisille. Moni saa paikasta lyhytaikaisempaa hyötyä tai apua esimerkiksi talkoilemalla. Joku käy kursseilla tai lomailemassa ja viihtyy talon ilmapiirissä. Kolmas saa keskusteluapua Danielilta ja/tai Soilelta. Näitä tarinoita riittää, ja on Daniel niitä kertonutkin.

Tärkeä osa Ystävyyden Majatalon ideologiaa on pyytäminen, antaminen ja vastaanottaminen. Opinnäytetyössäni suosittelen Kohtaaminen ry:tä olemaan mahdollisimman avoin Ystävyyden Majatalon taloudellisen tilanteen ja tulevaisuuden visioiden suhteen. Sitä kautta käy konkreettisesti ilmi se, että lahjoittajien taloudellista tukea edelleen todella tarvitaan.

Valmistuin liiketalouden tradenomiksi Hämeen ammattikorkeakoulusta kesäkuussa 2019. Minulle Ystävyyden Majatalossa vietetty aika mahdollisti myös opintojeni viimeistelemisen, mikä parantaa mahdollisuuksiani löytää merkitykselliseltä tuntuva työ – mahdollisesti järjestötyön tai hyväntekeväisyyden parista. 

 

Tue yhteisöllistä toipumista hyvään elämään

Voiko mikään uhata olemassaoloani enemmän kuin se, ettei kukaan välitä minusta tai etten minä välitä kenestäkään? Toipujien yhteisössä olemme oppineet, että hyvän elämän aakkoset opitaan välittämällä pienistä asioista ja toinen toisistamme. Auta meitä vahvistamaan välittämisen kulttuuria. Teemme sitä yksi arkinen kohtaaminen kerrallaan.

Meillä on hyvä kokemus

Kohtaaminen ry on yli 30 vuotta rakentanut Ystävyyden Majataloa nimensä veroiseksi toipumisyhteisöksi. Meillä on vankkaan kokemukseen perustuvat säännöt, yhteisölliset rutiinit, säännölliset toipumista edistävät kokoontumiset kokeneet yhteisöohjaajat.

Meillä on hyvä tarkoitus

Missiomme on harjoittaa vieraanvaraisuutta riippumatta uskonnosta, seksuaalisesta tai sukupuolisesta suuntautumisesta tai maailmankatsomuksesta, edistää kohtaavaa dialogia, ehkäistä syrjäytymistä, hylkäämistä ja väkivaltaa kaikissa muodoissaan. Olemme kristittyjä ja siksi emme salli minkäänlaista hengellistä, henkistä tai terapeuttista painostusta. Kunniotamme jokaisen rajoja ja vakaumuksia.

Meillä on hyviä ystäviä

Sadat ihmiset ovat auttaneet meitä vapaaehtoisella talkootyöllään ja monenlaisella aineellisella tuella. He tukevat meitä myös tuomalla tärkeät juhlansa tänne ja osallistumalla itse järjestämiimme ystävien tapaamisiin. Olemme vakuuttuneita siitä, että tuhansien ihmisten hyvät toivomukset ja sydämelliset siunaukset ovat omiaan luomaan tänne hyvää ja turvallista ilmapiiriä.

Meillä on hyviä hedelmiä

Sadat syrjäytymisvaarassa olleet, loppuun palaneet ja ihan tavallisia kriisejä poteneet ovat täältä löytäneet tilapäisen kodin, jossa auttava lähimmäinen on aina lähellä ja terapeuttinen apu on jatkuvasti käytettävissä. Tuhannet ovat löytäneet apua kursseistamme ja tietävät, että heillä on tukea antava varakoti tiedossa, jos voimavarat pettävät.

Meillä on hyvin vähän rahaa

Elintasomme on suunnilleen saman kuin autettavillamme. Kolmen täysaikaisen työntekijän yhteenlasketut palkat jäävät noin 2000 € kk. Muutenkin olemme pyörittäneet aika suurta toimintaa monen mielestä uskomattoman pienellä budjetilla ja olemme siitä ylpeitä.

Oma ansaintamme ja toipujien maksamat vaatimattomat yhteisövastikkeet eivät kata täysihoidon kuluja eivätkä riitä henkilökunnan minipalkkoihin.

Haluamme vain hyväsydämistä rahaa

Yhteiskunnallinen tuki ei herätä samanlaista kiitollisuutta tai heräämistä oman vastuun kantamiseen kuin yksityisesti annettu lahjoitus. Siksi emme halua turvautua valtiolliseen tukeen. Sen sijaan olemme kyllä vuosien varrella pienentäneet yhteiskunnallisia menoja sadoilla tuhansilla tai miljoonilla euroilla säästyneinä sairaala- ja vankilamaksuina, erilaisina tuki- ja kuntoutusmaksuina tai huostaan otettujen lasten sijoituskuluina ynnä muina.
Sinulta saatu apu herättää sekä kiitollisuutta että halua kantaa vastuuta. Moni täällä toipunut kierrättää täältä saamaansa hyvää omassa arjessaan osallistumalla vapaaehtoistyöhön, lahjoittamalla hyväntekeväisyyteen ja olemalla toisille parempi läheinen. 

Osuuspankki: FI81 5410 0220 4035 16.   Viite: 7773

Poliisihallituksen lupa nro RA-2019-309. Keräysaika 4.4.2019-3.4.2020 koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata. Varoja käytetään yhteisöhoidon ohjaajan ja terapeuttisen työn ohjaajan palkkaamiseen sekä kuntouttavan toiminnan aiheuttamiin kustannuksiin.

Jos sinulla on kysymyksiä tai varauksia lahjasi käyttötarkoituksen suhteen, voit soittaa
talon isännälle Daniel Nylundille (+358 50 4373052) /daniel@ystavyydenmajatalo.fi ,
yhteisöhoidon ohjaajalle Soile Lehdelle (+35840 5538491),
järjestökoordinaattori Teja Rönnille info@ystavyydenmajatalo.fi
tai kirjanpitäjällemme Sini Valmarille (+358 405096168).

Ajankohtaisia uutisia kirjoittelee majatalon isäntä, Daniel Nylund.

Uutisiin hän yleensä valitsee jonkun ajankohtaisen, teologisen tai kaunokirjallisen aiheen ja kietoo ne majatalon sen hetkisiin kuulumisiin.

Pysy mukana tulevista tapahtumista ja kursseista tilaamalla:

Ajankohtaista RSS-syöte

Tapahtuma­kalenteriKurssit ja juhlat koko vuodelle


Mestari Eckhart ja Eckhart Tolle
- Arjen hengellisyyttä etsimässä -Tutustu ja tilaa majatalon isännän uutuuskirja!