Nimestämme huolimatta emme ole koskaan viettäneet ystävänpäivää Ystävyyden Majatalossa. Se osuu vuoden hiljaisimpaan aikaan, jolloin yritämme keskittyä kaikkein tylsimpiin töihin. Joka vuosi meitä on kuitenkin vähän harmittanut, että olemme päästäneet sen taas kerran livahtamaan. Tällä kertaa teemme toisin.
Ystävien päivä 13-14.2
Jos olet, olit tai haluat joskus tulla ystäväksemme kutsumme sinut Ystävyyden Majataloon viettämään aikaa entisten, nykyisten tai tulevien ystävien kanssa. Ota ystäväsi mukaan ja varaa teille laatuaikaa. Jos sinulla ei sellaista ole, tule meiltä hakemaan. Sellainen voi vaikka löytyäkin. Ajattelimme luottaa siihen, että tänne tulevat auttavat ruoanlaitossa ja tiskauksessa, ehkä tuovat jotain omaa bravuuriherkkuaan mukaan, tai valmistavat sen täällä. Kerromme tarinoita ystävyydestä, pidämme puheita ystäville, annamme lahjoja ystäville jne. Parikymmentä vierasta riittää tällä kertaa, ettei tule liian ahdasta ja työlästä. Kukin maksaa mitä jaksaa saadaksemme huoneet pysymään lämpiminä ja mahat täysinä. Näillä pakkasilla öljyä palaa noin 100 litraa vuorokaudessa. Pe-la yö meillä on naisten lentopallojoukkue yötä, mutta muutama vieras tietenkin mahtuu jo silloin tulemaan. Muuten aloitamme ruokailulla launtaina klo 15.oo. Loppu määräytyykin sitten paikan päällä. Ilmoittaudu.
Mummon osakkeet
Saimme viime viikolla kirjeen vanhalta tukijaltamme. Hän on noin 20 vuotta sitten ostanut 5 Ystävyyden Majatalon osaketta. Nyt hän haluaisi myydä ne takaisin, koska pieni eläke ei riitä kaikkiin hänen tarpeisiinsa. Tietenkin haluamme nyt puolestamme tukea häntä järjestämällä hänen osakkeilleen ostajan tai ostamalla itse osakkeet takaisin. Löytyykö ketään, jolla olisi varaa ostaa meiltä tai suoraan häneltä 5 Ystävyyden Majatalon Oy:n osaketta a a 168,20 Euroa (1000 mummon markkaa).
Nauru on vakava asia
Klovneriakurssilla on vielä tilaa. Suosittelen lämpimästi sisäisen klovnin etsintään. Johdannoksi voit vaikka käydä lukemassa kirjaani Nauru on vakava asia. 27. – 28.2.2010. Klovnerian alkeet. Mari RauvanlahtiKaipaatko naurua elämääsi….Tervetuloa hulluttelemaan! Kurssilla käymme läpi klovnerian alkeet sisältäen kevyitä fyysisiä harjoitteita, meditaatiota, improvisaatioharjoituksia, klovnimaskin tekemistä sekä oman sisäisen klovnihahmon syntymän. Aloitamme lauantaina aamiaisella kello 10 ja jatkamme sunnuntai-iltapäivään asti. Tarkempi ohjelma ilmoittautumisen yhteydessä. Kurssin vetäjä Mari Rauvanlahti on taiteen maisteriksi kouluttautunut taiteen sekatyöläinen, jolle klovnerian opiskelu on tuonut iloa ja keveyttä ihan arkisiin kohtaamisiin. Hän on ohjannut Klovnerian alkeet -kurssia kehitysvammaisille, sosiaalialan ammattilaisille sekä heidän asiakkailleen. Harrastuksena on parin vuoden ajan ollut Liisat-teatteriryhmä. Hän toimii ohjaajana ja opettajana erilaisilla taiteen kursseilla. Kurssin hinta on 130€ sisältäen kurssimaksun ja täysihoidon. Perjantain edullinen yöpymismahdollisuus 20€/yö. Maksuista tulee ohjeet kurssikirjeeseen, joka lähetetään ilmoittautuneille. Ilmoittautuminen ja kurssitiedot: Mari Rauvanlahti p. 044 2555 489 (edellisessä ilmoituksessamme oli väärä numero). Ilmoittautuminen 15.2 mennessä. Kimppakyytejä kannattaa kysellä.
Syntipukkaamisesta
Lopuksi muutama sitaatti TeoBlogista, jonne olen lisännyt useita artikkeleita syntipukkimekanismin syntyhistoriasta, luonteesta ja toiminnasta. ”Todellinen syntipukki on ihminen, jota muut eivät ole sellaiseksi tunnustaneet, ja jonka syyllisyyteen kaikilla on horjumaton usko.” -Rene Girard Ihmisjoukko ei koskaan tietoisesti etsi syntipukkia. Se etsii ihan vilpittömästi syyllistä ongelmiinsa ja osoitetta keskinäisille ongelmilleen. Kuinka paljon meillä on vielä kouluja joiden henki suorastaan janoaa häirikköjä, kouluja jossa on jatkuva tilaus uudelle ongelmaoppilaalle? Tyhjä paikka täytetään pienestäkin rikkeestä ja uuden häirikön vihaaminen pelastaa koko opettajakunnan kohtaamasta oman työyhteisönsä sisäistä problematiikkaa. Kuinka paljon meillä on työyhteisöjä, jotka vuodesta toiseen pelastautuvat kollektiiviselta itsetutkiskelulta, valitsemalla jatkuvasti yhden tai muutaman työntekijän syntipukikseen? Kuinka paljon meillä on perheitä tai sukuja, jotka tarvitsevat yhden luuserin, jonka kohtalosta kaikki hyvät ihmiset voivat olla huolissaan? Viha, halveksunta, ylenkatse tai ylipäänsä kolmannesta puhuminen, yhdistää paljon yksinkertaisemmin ja lujemmin kuin rakkaus. Kuinka upeaa onkaan yhdessä vihata – siirtolaisia, homoja, liberaaliteologeja, shamaaneja, poliitikkoja, pankinjohtajia, puolison hullua sukua tai internetin viharyhmiä. Voi sitä keskinäistä solidaarisuutta ja vahvaa yhteyttä, minkä ”oikeutettu” naapurin inhoaminen voikaan tuottaa. Girard puhuu uhrin stigmasta ja syntipukin tunnusmerkeistä. Ne voivat olla aika hurmaaviakin. Eivät vain naiset rakasta renttuja. Koko kansalla on aina ollut lempihulttioita, joiden kaikki synnit annetaan anteeksi. Tuntuu suorastaan hyvältä, kun seuraavassa lööpissä löytyy vielä enemmän törttöilyä, joita säälivän hekotuksen säestämänä saamme antaa anteeksi. Heitä suorastaan usutetaan tekemään mitä muut eivät uskalla tehdä, tai eivät kehtaa myöntää tekevänsä.
Mitä pahempia ja hölmömpiä valtakunnanrentut ovat, sitä fiksummaksi tuntee itsensä heille naurava kansa. Heitä lihotetaan synneillä, kunnes ovat valmiita teuraiksi. Ei heitä tarvitse tappaa. Riittää että julkisuus, jolla he ovat eläneet, kääntyy heitä vastaan, tai yksinkertaisesti vain unohtaa heidät. Kun he sitten ovat juoneet itsensä kuoliaiksi tai muulla tavalla hankkiutuneet tuonpuoleiseen, heistä tehdään valtakunnanpyhimyksiä, paljon kärsineitä sankareita, joita voimme yhdessä haikeina muistella. Olivathan he monessakin mielessä kantaneet meidän syntejämme omassa lihassaan. Uhreiksi he joutuivat tavalla, jota kukaan ei edes huomannut. Kulttuuri sai alkunsa ensimmäisestä uhrista, tai käyttääkseni Johanneksen sanoja “karitsasta joka on teurastettu maailman perustamisesta asti.” Johannes ja muut evankeliumien kirjoittajat tunnistivat Jeesuksessa ensimmäisen väkivallattoman pyhän, Jumalan ja ihmisen pojan, jonka ihmiset olivat syntipukeissaan teurastaneet kulttuuriensa perustamisesta asti.
-Daniel Nylund
P.S. Jos joku haluaa muistaa minua synttärilahjalla (17.2) voi käydä katsomassa kirjatoivelistaani suoraan Amazonin palvelimelta. Siellä on 50 kirjaa joita ei vielä ole ollut varaa ostaa, mutta joita tarvitsen tutkimus- ja kirjoitustyöhöni. Kaikki kirjat menevät lopulta Ystävyyden Majatalon noin 10 000 nidettä kattavaan kirjastoon, joka on kenen tahansa käytössä.
