Rakas ystävä, etäinen tuttu, tuiki tuntematon, vasta tulevaisuudessa läheinen jne.
Kotisivumme on uusittu
Rakas tyttäreni Tiu on taas kerran tehnyt ison työn saadakseen kotisivumme toimivimmaksi ja sen materiaalin päivitettyä. Kirjoitustyöni on nyt paremmin ryhmitelty ja helpommin hahmoteltavissa. Kuvamateriaali on päivitetty ja Majatalon tarinaosuutta on tullut jonkin verran lisää.
Myös Teoblogin selkeyttä toimivuutta on paranneltu. Pitkän tauon jälkeen olen alkanut siihen taas lisätä artikkeleita. Aion taas kirjoittaa ahkerasti ainakin pääsiäiseen asti. Pieni sitaatti yhdestä lisäämistäni artikkeleista:
”Postmodernissa yhteiskunnassa emme enää oikein tiedä mitä vihata, rakastaa tai pelätä enemmän, samanlaisuutta vaiko erilaisuutta. Toisaalta vihaamme kaikenlaista tasapäistämistä ja samankaltaiseksi tekemistä. Halveksimme avoimesti normaaliutta samalla kun salaa vierastamme kaikkia epänormaaleja. Johtajaksi pyrkimistä ei ujostella. Samalla olemme maailman ahkerimpia auktoriteettien metsästäjiä ja pomojen alas ampujia. Kasvatamme lapsiamme erottumaan massasta, pitämään päänsä pystyssä ja nousemaan keskitason yläpuolelle. Samalla halveksimme kaikkia, jotka oikeasti kuvittelevat olevansa muita parempia.
Median suosiollisella yhteistyöllä nostamme kaikenlaisia idoleja taivaalle kuin savikiekkoja, joihin toivomme osuvamme ennen kuin he putoavat omaa vauhtiaan. Näin säilyy villiintynyt status quo, jossa melkein kaikki kilpailevat kaikkien kanssa. Se ei enää näytä vanhanaikaisesti hierarkialta, koska portaiden yläpäästä rullaa jatkuva virta entisiä johtajia ja sankareita häviäjien massaan. Samaa tahtia nousukkaat kilpailevat omasta hetkestään laskevien tähtien joukossa. Mimeettinen kriisi on jäänyt päälle ja sen laukaisemiseksi tarvittavien uhrien teurastus on muuttunut niin viihteelliseksi, ettei sen väkivaltaisuutta enää huomata.”
Tuomasmessusaarna
Sunnuntaina vastasin paikalliseen kutsuun saarnaamalla Tuomas-messussa. Entiselle ammattipuhujalle tekee oikein hyvää kurittaa sanomisensa 12-15 minuuttiin, ja pysyä annetussa evankeliumin tekstissä. Tällä kertaa aiheena oli epäilevä Johannes. Pieni sitaatti saarnasta:
”Jeesus ei todellakaan ollut perustamassa valtakuntaa, joka olisi vain suurempi ja mahtavampi versio jo olemassa olevista valloista ja voimista. Hänellä oli jotain aivan muuta mielessään. Jeesus keskittyi kutsumaan yksilöitä ulos kansanjoukon väkivaltaisista intohimoista ja tarkastelemaan tapahtumia uhrin näkökulmasta. Hän pani lapset ja yhteisön heikoimmat jäsenet uuden valtakunnan keskiöön.”
Saarna löytyy kokonaisuudessaan uudistuneiden kotisivujemme teologisista välipaloista.
Edistystä
Saimme noin sadan neliön varastorakennuksen, ovia ja sisärakenteita paitsi, valmiiksi melkein nollabudjetilla. Kiitos kaikille talkoolaisille ja naapureille, jotka auliisti tarjosivat materiaalista apua.
Pitkän ja kalliin väännön jälkeen saimme myös opasteet uuden moottoritien varteen. Ystävyyden Majatalo on silti edelleen nimenä iso kynnys suomalaisille, joten mitään yleisöryntäystä emme ole nähneet. Seuraavana päivänä tosin kävi uusi asiakas, joka osti eurolla kahvia. Opasteet ovat alkaneet maksaa itsensä takaisin.
Mitä tympeämmäksi ostamisen ja myymisen kilpailupaikaksi maailma muuttuu, sitä puhuttelevammaksi tulee valtaväylän varrella sinnittelevä Ystävyyden Majatalo, johon voi tulla persaukisenakin. Siitä olemme aivan vakuuttuneita.
Myyntitykit ja rintamakarkurit
Viime viikolla vietin iltaa erään myyntifirman johtoryhmän kanssa. He haluavat vuosittain tulla nimenomaan tänne, koska me olemme tarpeeksi kaukana heidän rintamasodastaan. Taistelun kuumimmassa paikassa ei aina näe ja ymmärrä mistä on kysymys.
Minä koen itseni sen rintaman karkuriksi. Oikeassa sodassa olisin saanut luodin niskaani. Vapaassa markkinataloussodassa, meille korkeintaan naurahdetaan säälivästi ja tullaan sitten hakemaan apua kun tarvitaan tarpeeksi toisenlaista näkökulmaa ja avointa ilmapiiriä. Täällä karkurit ja myyntitykit sulavat samaan ihmisyyteen nuotion tai takkatulen lämmössä. Heidän olemassaolonsa on täysin riippuvainen päivän myyntituloksista. Meidän olemassaolomme on aina ollut riippuvainen sinun kaltaisten ihmisten anteliaisuudesta ja avuliaisuudesta.
Kutsumushippi
Tällä otsikolla Kirkon päälehti Kotimaa (no 46. 19.11.09) julkaisi minusta kolmen sivun henkilöhaastattelun, josta pari sitaattia:
”Antamisen kokemus voi olla hyvä ja puhdistava, kunhan se ei ole pakotettu tai manipuloitu. Joskus on hyvä antaa yli kohtuuden, jotta turvallisuus ei pääse rakentumaan rahan varaan.”
”Itse olen ollut alusta saakka kutsumuksen riivaama. Mutta mieluummin elän näin kuin ilman hajuakaan elämän suunnasta tai ilman muuta pakotietä kuin uraksi kutsuttu taloudellinen menestyminen.”
”Luterilainen kirkko edustaa monelle leväperäistä ja löperöä uskonnollisuutta, mutta arvostan vilpittömästi sen erilaisuuden sietokykyä ja lähes mahdotonta yritystä sulkea syliinsä erilaisia ihmisiä. Toivon, että se venyttää piispojen sydämiä särkymispisteeseen asti. Juuri sellaiseen sydänten venytykseen evankeliumi haastaa meistä jokaisen.”
-Daniel Nylund
