”Älä anna moraalisi estää sinua tekemästä sitä mikä on oikein.”
Tämä jäi mieleeni vuoden viimeiseltä itsetuntemuskurssilta. Sitaatti ilmeisesti kuuluu kirjailija Isaac Asimoville. Sosiologi Zygmunt Baumanin versio samasta ajatuksesta on: ”Älä anna eettisten normiesi estää sinua asettumasta toisen ihmisen asemaan.”
Lieneekö kumpikaan lukeneet apostoli Paavalia, joka pari tuhatta vuotta aiemmin tokaisi: ”Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee.”
Miksi ihmeessä tuomitsisi. Kyllä Paavali tiesi sen yhtä lailla kuin Jeesus ja kaikki hänen seuraajansa. Omantunnon voi korvata toisen tunnolla tai yhteisön ikivanhoilla moraalisilla itsestäänselvyyksillä. Ei joku käsitys ole väärä vain siksi, että se on vanha taikka siksi, että isovanhempamme uskoivat siihen. Mutta yhtenäiskulttuurissa ja tiiviissä yhteisöissä omatunto helposti jää kehittymättä, koska ei uskalla ottaa mittaa toisten tunnon kanssa. Yhdessä tietäminen (samvete) ja yhdessä tunteminen on aina ollut melkein ylivoimainen moraalisen vallankäytön väline, johon kaikki kirkkokunnat ovat syyllistyneet jossain kehityskaarensa vaiheessa. Se ei kuitenkaan ole vain uskonnollisten fundamentalistien ongelma.
Postmodernistinen trendi on nostamassa suvaitsevaisuuden absoluuttisen ja autoritaarisen uskonnon tasolle. Kaikki ihmisten valinnat pitää vain suvaita, koska mitään ”oikeita” perusteita niiden suvaitsemattomuuteen ei enää ole. Siksi ainoat todella väärässä olevat ovat niitä, jotka väittävät olevansa oikeassa. Kulttuurirelativistinen suvaitsevaisuus tuottaa, ironista kyllä, uudenlaista suvaitsemattomuutta: Uusi eksklusiivinen lahko on syntynyt. Se julistaa toisten uskomukset ja moraaliset valinnat vääriksi vain sillä perusteella että nämä pitävät niitä oikeina.
Tälle yltiöyksilöllisyyden harhasta humaltuneelle sukupolvelle voisi tehdä ihan hyvääkin välillä kuunnella ja kunnioittaa yhteistuntoa, edes luotettujen perheenjäsenten ja ystävien tuntoa siitä mikä on oikein ja mikä taas ihan pähkähullua. Olen minäkin joutunut muutaman kerran rajusti heräämään oman tuntoni ylpeästä yliarvostamisesta.
Useimmat meistä seuraavat yhteistä oikeudentajua tekemällä kohtuullisesti arkihyvää (joululahjoja ja roskien ulos kantamista) ja välttelemällä arkipahaa (kiusaamista ja juoruamista), mutta raskaan luokan eettiset valinnat vaativat paljon enemmän. Niissä asetamme itsemme alttiiksi julkiselle paheksunnalle esimerkiksi puolustamalla jotain hyvin epäsuosittua uhria tai uhmaamalla hyvin suosittua auktoriteettia tai käsitystä. Oikein tekemisemme taitaa toteutua jännitteisessä dialogissa toisen tunnon, toisten tunnon (samvete, conscience. ) ja omantunnon välillä. Älkäämme antako minkään näistä estää meitä tekemästä sitä mikä on oikein.
Näitä asioita on taas kerran harjoiteltu vuoden aikana. Siksi kait tuo lause jäi niin puhuttelemaan.
Kuulumisia
Poikkeuksellisen antoisa ja haasteellinen vuosi alkaa olla takanamme. Koskaan aiemmin ei vieraiden ja ryhmien erilaisuuden kirjo ole ollut niin rikas. Vaikea kuvitella muunlaista työtä, jossa saisi niin syvällisesti tutustua niin erilaisista taustoista tuleviin ihmisiin. Vaikka meidät tunnetaan kristittyinä, joku uskovaisuuteen liittyvä stereotyyppinen rasite on alkanut nousta harteiltamme. Olemme saaneet olla dialogissa erilaisten seksuaalisia vähemmistöjen, kristillisten alakulttuurien, muslimien, buddhalaisten, meditoijien, taistelulajien harjoittelijoiden, metsästäjien, motoristien, kehitysapujärjestöjen, kolmannen sektorin järjestöjen, akateemisten opintoryhmien jne. kanssa. Voiko elämä rikkaammaksi tulla. Samalla arkeemme kuuluu kohdata tavallista suomalaista materiaalista köyhyyttä ja hengen rikkautta. Monet maksukyvyttömät ovat avullanne voineet osallistua kursseillemme tai muuten vain käyttää paikkaamme hyväkseen.
Pari päivää sitten purimme venäjän rekkajonoon jämähtänyttä pellettikuormaamme. Otimme pienen riskin ja tilasimme naapurista suuren erän huomattavasti edullisempaa pellettiä. Se näyttää toimivan hyvin. Kun olemme sen saaneet maksettua, vuodenvaihde näyttää ensimmäistä kertaa historiamme aikana taloudellisesti aika turvatulta. On helpottavaa kerrankin luottaa siihen, että jouluna riittää ruokaa ja lämpöä. Kiitämme siitä kaikkia työllään ja muilla lahjoillaan auttaneita.
Ideointia ja remontointia
Toinenkin iloinen yllätys shokeerasi minut ennen aikojaan. Ehdin häntä jo kertaalleen halata ennen kuin oikeasti tajusin että hän oli vuoden maailmanympärysmatkaltaan palannut tyttäreni Titiu. Tuntui niin hyvältä saada seuraavan sukupolven yhteisöllisyyden ahkera rakentaja takaisin itse rakentamaansa kummihuoneeseen.
Heti ensimmäisenä saunailtana alkoivat ideat visertää ja suunnitelmat lentää. Eteinen ja respa menevät nyt hänen toimestaan remonttiin ensi vuoden alussa. Keittiöremppakin olisi jo aika pitkälle ideoitu. Ikävä on vanhaa väkivahvaa taikinakonetta, jonka laakerit alkoivat rikkoa tärykalvoja. Metoksin tiskikone kaipaa vähintäänkin varaosia. Jos ihan rohkeiksi ryhdytään, niin koko keittiön perusrakenne joutaisi uusiksi. Näitä ideoita jäämme mutustelemaan ensivuodeksi.
Kotisivutkin menivät uusiksi
Titiu ja Joonas ovat maailmanympärysmatkansa aikana ruokkineet koti-ikäväänsä uudistamalla koko kotisivumme toimivimmiksi, mobiiliystävällisemmiksi, esteettisemmiksi ja ennen kaikkea, nopeammiksi. Jopa jotkut kirjoituksistani ovat vihdoinkin HTML-muodossa (niitä on tulossa lisää myöhemmin). He käyttivät pari matkaviikkoaan sulkemalla itsensä sisätiloihin ja laittamalla koodihatut päähän. Saamamme palaute on ollut todella positiivista. Älypuhelimesi ei koskaan ole näyttänyt näytä niin kauniilta ja fiksulta kuin näillä sivuilla. Olen tosi ylpeä heidän taiteellisesta ja käytännöllisestä osaamisestaan.
Vuoden 2013 miesryhmä alkaa
Kutsun sinut vuoden pituiseen miesryhmään. Kuusi viikonloppua vuoden aikana on varattu 12 miehen väliselle rehellisyydelle, itsen ja toisen todelliselle kohtaamiselle. Ryhmässä jokaisella on mahdollisuus saada tukea matkalla kohti miehisyyden erilaisia muotoja. Mitään valmista mallia ei tarjota.
Jokainen tuo ryhmään vain ne asiat, jotka itselle ovat tärkeitä juuri tässä elämän vaiheessa. Todennäköisiä teemoja tulevat olemaan: työ, työttömyys, työn hulluus ja mielekkyys, tärkeät taistelut ja sovinnon tekemiset, vahvuuden löytäminen ja heikkouden kohtaaminen, seksuaalisuus, henkisyys ja hengellisyys, mies poikana, veljenä, ystävänä, rakastajana, puolisona, isänä tai toisen miehen kumppanina. Myös miehen yksinäisyys ja vaikeus löytää oman tuntuista miehenä olemisen muotoa ovat luultavasti esillä.
Oletko kaivannut näiden asioiden rehellistä ja syvällistä käsittelyä miesten kesken? Olisiko sinun aika ottaa muutama askel vähän hitaammalla tahdilla ja keskittyä kunnolla itseesi? Saat kunnollisen mahdollisuuden tulla keskeytyksettä kuulluksi. Lisätietoja, ilmoittautumisen ja pidemmän kurssikuvauksen voit tarkistamassa lukemassa Tapahtumakalenteristamme.
Muita tiedotteita
Olemme lähiviikkoina lisäämässä Tapahtumakalenteriimme myös ensivuoden kursseja, joten pysy kuulolla. Heti Tammikuun alussa ystävämme Anne Laine pitää Levollisen läsnäolon (mindfulness) viikonlopun. Suosittelen lämpimästi.
Puhelinnumeromme ovat myös vaihtuneet. Vanha lankapuhelin keskuksineen alkoi osoittautua epäkäytännölliseksi. Emme yksinkertaisesti olleet aina paikalla kun puhelin soi. Siksi olemme vaihtaneet kännyköihin.
Yhteisöömme mahtuu uusia jäseniä. Kolme vakiasujalle varattua huonetta ovat nyt vapaita. Tervetuloa maistelemaan yhteisöelämää kanssamme.
Aamuhartaus
Lopuksi vielä: Pidin aamuhartauden katkeruuden merkityksestä ja sovinnon alkeista. Se on kuunneltavissa Ylen Areenalta. Pieni sitaatti siitä:
”Miten hän voisi antaa anteeksi, kun ei ollut uskaltanut edes syyttää ketään? Juuri tämä syyttämättömyyden vaatimus oli ajoittain paisuttanut hänen katkeruutensa raivoisiksi kostofantasioiksi. Kuinka näyttävästi hänen pitäisi kostaa, jotta kaikki ymmärtäisivät, että hänelle oli tehty vääryyttä? Eikö tämä selittäminen ja ymmärtäminen loppuisi ennen kuin hän uhrina romahtaisi tai räjähtäisi? Kaiken kostamisen ja kaiken alle luhistumisen ristipaine oli tehdä hänet hulluksi.”
Kiitos tästä vuodesta ystävät. Jatkamme työtämme kiitollisina ja siunattuina niin monen tukijamme avulla.
Hänen palveluksessaan
-Daniel Nylund
P.S. Kehonsa kadottaneet
Sain kesällä ruotsinkielisen runon rakkaalta ystävältä. Ehkä hän yritti lohduttaa, rohkaista tai jotain. Ohueen kohtaan se joka tapauksessa osui. Jo ensimmäinen rivi sipaisi vuotoarkaa kohtaa. Päätin heti etten toista riviä lue jauhamatta loppujakin rivejä lihamyllyni kautta sille kielelle, jolla vasta myöhemmin opin ilmaisemaan tunteitani. Annoin seuraavien ruotsinkielisten rivien kulkea koko kehoni läpi kunnes ne valuivat sormieni kautta suomen sanoiksi. Isäni kieli suli äidinkieleksi.
Se oli aika erikokoinen kokemus miehelle, joka on aina pilkannut runokirjoja ekologisina rikoksina. Muutama kryptinen rivi männyn kyljestä revityllä sivulla, eikä niistäkään saa mitään tolkkua. Voiko turhemmin paperia käyttää ja sanoja kierrättää? Näin minun turha ylimieleni oli päätellyt. Nyt päättelin toisin. Tulin runon yllättämäksi.
”Det finns folk som far så illa, att de inte ens har någon kropp;” Monestakin syystä, joista osan tajusin vasta jälkeenpäin, tunsin kuinka suolaiselta tämä pahoinvoinnin kehollisuus maistui. Olin näitä kehonsa uudelleen löytävien kyyneleitä kuunnellut ja itse niitä poskiltani pyyhkinyt. Luin, itkin ja käänsin. Kun pääsin loppuun, suomalainen versio laahasi vain muutaman sanan päässä ruotsinkielisestä vuodatuksesta:
On ihmisiä, joita kohtalo on kohdellut niin kaltoin
että ovat menettäneet koko kehonsa.
Heidän hiuksiaankaan ei enää saa koskettaa,
vaikkei niillä ole koskaan ollut tuntoa.
Hampaan särky puuduttaa muistot,
joita ei voi unohtaa.
Poskiluita pitkin turta valuu ylöspäin.
Se tekee minkä hyvin osaa:
sammuttaa kaikki kivut.
Unohduksen hammas särkee kaikki surut pois.
Turha on laskea huokausten määrää.
Pallea ne varastoi.
Kätkee kaikki alkumereen,
kunnes puskee kyyneleitä,
ihon läpi pakkaseen.
Kahden lämmöstä sulanut suola jäätyy uudestaan
kun etäisyys vapauttaa liikaa kylmää heidän välilleen.
Tuskin sulavat edes haudan laidan itkuihin,
hylkäämisen ja hylätyksi tulemisen aakkosiin.
Voi, niin paljon ja niin vähän.
Voi minua.
Voi minun huonettani,
jossa kuuntelen heitä lasittunein silmin.
Voi minun rintaani,
kun he yrittävät sovittaa uutta pukua päälleni.
Voi minun valkoista likaani,
joka ei sovi eikä mahdu rikastuttamaan
toisiinsa sitoutuneiden liittoa.
Siunattuja olkoot keskinkertaiset korvat.
Siunattuja olkoot he, jotka vihdoin istuutuvat.
Siunattu olkoon se tuntematon ja hänen vaimonsa,
silitetyt kaulukset, vasta pestyt kalsarit ja näkevät silmät.
Siunattuja olkoon kaikesta paitsi jääneet,
ne jotka kulkevat vuotavin kengin sateessa,
joita luteet pitävät hereillä,
jotka kahdesta tulitikusta rakentavat ristin
ja valvovat kuolleen leipänsä äärellä.
Muistettuja olkoot tulitikkutytöt,
jotka painavat sormensa tai varpaansa ovenväliin.
Ne, joilla ei ole mitään syntymäpäivää
ja menettivät varjonsakin tulessa.
Kaivattuja olkoot hassun näköiset eläimet
jotka joskus muistuttivat ihmisiä,
rikkaita ja kurjia,
puhtaasti ja alasti köyhiä,
yksinäisyydessään hahmonsa menettäneitä.
Siunattuja olkoot nälkäiset ja janoiset
joilla ei ole nälkää, millä janonsa sammuttaisi,
eikä juotavaa jolla nälkää tyydyttäisi.
Rakastettuja olkoon ne jota suorittavat päivittäisen työnsä
vuosittain,
kuukausittain,
päivittäin,
tunneittain.
Armahdettuja olkoon ne,
jotka hikoilevat häpeää ja syyllisyyttä.
jotka käskettyinä menevät elokuviin
ja maksavat lipun millä puuttuu
ja nukkuvat selällään.
Siunattuja olkoot lapsuutensa unohtajat,
kaikki kaljut ilman hattua,
hurskaat vailla tappuroita
varkaat ilman ruusuja.
Rakastettuja olkoot ne,
jotka kellostaan huolimatta ovat nähneet Jumalan
ne joilla on kunniaa,
mutta eivät sen tähden ole kuolleet tai tappaneet.
Rakastettu olkoon varas vailla ruusuja.
Siunattu olkoon lapsi joka ei kaaduttuaan lakkaa itkemästä
ja siunattu olkoon kaatunut mies, joka ei enää itke,
eikä kunniaansa sure.
Voi kuinka paljon!
Voi kuinka vähän!
Voi meitä , maan hauraita lapsia.
-Hämtad från Från Svenska Dikter. Blä av Roy Andersson
