Uusia yhteisön jäseniä kaivataan. Talossamme on taas tilaa pidempiaikaiselle asumiselle. Erityisesti kaipaamme nyt alkuun ihmisiä jotka voisivat viettää kesän Ystävyyden Majatalossa. Jos tiedät jonkun, jolle tämä paikka voisi olla hyvä sauma, anna tietoa eteenpäin.
Viime kirjeen jälkeen saimme taas kerran tutun tuntuista postia:
”Minulla on muutaman kerran ollut tilaisuus viettää viikonloppu tai juhannus vieraananne Majatalossa. Olen joka kerta saanut käynnistäni uutta uskoa, iloa ja toivoa elämääni. Mutta vielä tärkeämpi minulle on ollut se tietoisuus, että Ystävyyden Majatalo on olemassa. Viime vuosina, kun elämässäni on ollut rankkoja kokemuksia ja usko ja toivo on hiipunut, yksinäisyys ja ahdistus tunkenut tajuntaan, olen usein mielessäni saanut rauhan ajatellessani, että onhan ainakin yksi paikka, jonne voisin mennä rikkinäisenä ja haavoittuneena. Turvapaikka. Ystävyyden Majatalo.
Vähän harmittaa, että ylpeyteni, arkuuteni on estänyt minua tulemasta silloin, kun olisin henkistä turvaa ja kotia eniten tarvinnut. Olisin saanut ehkä tarvittavaa etäisyyttä asioihin. Olisin ehkä voinut välttyä pahimmilta kolhuilta. Tilanne on nyt vähän toinen…”
Tällaista merkitystä Ystävyyden majatalolle on aikanaan ollut vaikea suunnitella. Se on hahmottunut jälkeenpäin sen kautta, että olemme vain huomanneet olevamme tällaisessa roolissa monen ihmisen elämässä. Hyvä niin. Se tuntuu tärkeältä. Yhtä tärkeää taitaa olla se, että turvapaikan antajina olemme useimmiten itse yhtä avun tarpeessa. Kaksi pulatilaa kohtaa toisensa tavalla, joka tekee kummatkin osapuolet toisilleen hyvin tärkeiksi. Kummatkin saavat mahdollisuuden olla toisilleen tärkeitä ja tehdä toisilleen jotain hyödyllistä. Minä alan vähitellen ja vastahakoisesti uskoa, että oma krooninen persaukisuutemme on tärkeä osa kutsumustamme. Sen tähden kukaan tänne tulijoista ei joudu yksipuolisen vastaanottajan asemaan. Kiitollisuus on aina molemminpuolista.
Sellainen elämä alkaa jo hipoa onnellisuuden rajoja. Onnellisuus taitaa olla hetkittäistä tunnetilaa suurempi juttu. Surkeassakin tunnetilassa voi tilaisuuden tullen tehdä toiselle hyvää, palvella, auttaa, antaa. Onnea on olla tai tehdä toiselle jotain mikä lisää kummankin elämän arvoa. Onnelliset ihmiset elävät tarkoituksen tuntua todeksi ja tulevat sen kautta monesta merkityksestä raskaiksi. He nukahtavat tarkoituksen tunteesta painavina ja tietävät miksi aamulla kannattaa nousta sängystä. Heillä on yhteys elämän mieleen, joka ei ole vain ajatus, vaan tapa olla ja elää perheen, ystävien, työyhteisön ja muukalaisten kansa.
Minulle elämän mieli hahmottuu sanojen ja tekojen maisemissa. Minun on aina ollut sisäinen pakko sanoittaa elettyä elämää ja jatkaa sen elämistä uusien sanojen kautta. Nytkin hapuilen pitkien taukojen kautta änkyttäen sanoja jotka pystyisivät kantamaan siivillään jotain merkityksen tuntua sinulle. Samat sanat kilpailevat merkityksellisyydellään yhdessä raahattujen puurankojen kanssa. Rakennan yksinäisyydessäni sanoista lauseita ja porukalla rangoista kasoja. Leivon öisin sanoja maailmani ja elämäni hahmottamiseksi. Päivällä leivon leipää perheeni ja vieraittemme syötäväksi. En osaa sanoa kumpi on tärkeämpää. Olen onnellinen kun vanhoihin selityksiin väsynyt äitini kertoo nauttineensa TeoBlogin pääsiäiskertomuksesta ja tunnen elämän yksinkertaisinta mielihyvää kun vieraat kehuvat leipääni.
Olen onnellinen kun pari entistä miesryhmäläistä tarjoutuvat toteuttamaan energiaremonttimme. Tuntuu tosi hyvältä kun ystävämme tarjoutuu suunnittelemaan Ystävyyden Majatalon mainosesitettä. Olen suunnattoman helpottunut kun Anne on saattanut kirjanpitomme ja vero-oikaisumme ajan tasalle. Tuntui ihanalta olla omien lasten ja talkoolaisten kanssa metsähommissa. Olen liikuttunut naapureiden monenlaisista avuntarjouksista.
Meillä on suuri etuoikeus elää monen hyvän tahdon risteyskohdassa, kaikenlaisen antamisen ja vastaanottamisen kierrätysasemalla. Tietenkin elämme myös ostamisen ja myymisen maailmassa. Oma mielensä siinäkin, mutta syvin tarkoituksen tuntu on ihan tavallisessa vieraanvaraisuudessa ja sen puitteissa mahdollisesti toteutuvassa rehellisessä kohtaamisessa.
Missä on elämän mieli ja mitenkä sitä rakennetaan? Yksi vappuvieraistamme sanoi saunan ja hyvän keskustelun pehmentämänä: ”Pitäisiköhän alkaa kerätä hyvä muistoja ja tehdä jotain sen eteen että niitä syntyisi?” Luulen että hän teki loppuelämänsä kannalta käänteen tekevän päätöksen.
-Daniel Nylund
P.S. Ystävyyden Majatalo Oy:n yhtiökokous päätti 25.4.2011 korottaa yhtiön osakepääomaa 374.000 eurolla tarjoamalla 2200 yhtiön 168,19 euron nimellisarvoista osaketta ostettavaksi hintaan 170 euroa/osake. Osakeyhtiömme tarvitsee lisää pääomaa rahoittaakseen pakolliset energia- ja paloturvallisuusremontit ja muut kiinteistön tarpeelliset korjaukset.
Osakkeen osto tapahtuu maksamalla Ystävyyden Majatalo Oy:n tilille FI50 5441 0320 0022 52 x kertaa 170€. Viestiksi osakkeiden ostajan nimi ja yhteystiedot. Me lähetämme kahden viikon sisällä osakekirjat ja luovutustodistukset.
P.P.S. Koska itsetuntemuskurssini täyttyi nopeasti olen lisännyt yhden uuden kurssin syksyyn. Kaipaamme syksyn ohjelmaamme myös taideterapia– ja kirjoittajakurssin. Jos tunnet jonkun osaavan pitäjän, vihjaise paikastamme hänelle. Muista ilmoittautua ajoissa Juhannusjuhlaamme. Kesällä löytyy vielä muutama vapaa paikka yksityisille juhlille. Olisiko nyt aika viettää syvällisen hauskat vuosijuhlat?
P.P.P.S. Metsässä riittää lahjaksi saatua rankaa kerättäväksi koko kesäksi. Tuo autokuormallinen ystäviä vaikka viikonlopuksi Kruusilan metsään polttamaan läskiä. Rakennus- ja sähköhommiinkin tarvitaan ammattiapua.
