KERTOMUS TOIPUMISESTANI YSTÄVYYDEN MAJATALOSSA
Alla oleva tarina on vain yksi esimerkki siitä mitä Ystävyyden Majatalo on merkinnyt täältä apua hakevien elämässä. Tämä on missiomme, tästä iloitsemme ja tähän pyydämme apuasi.”Ystävyyden Majatalo tuli elämääni aikana, jolloin etsin kipeästi jotain pysyvää kaiken kaoottisen keskelle. Ensimmäinen kosketukseni paikkaan tapahtui hiljaisuuden retriitillä. Olin silloin paossa rikollisjengin uhkauksia, joka oli jo kertaalleen kaapannut minut vangikseen pakottaakseen minut maksamaan veljeni heiltä ottamat huumevelat. Olin ottanut monen tuhannen edestä pikavippejä suojellakseni häntä. Lopulta paljastui, että he uhkasivat minua veloista, joita ei edes ollut.
Lapsuudenkotini ja pitkä parisuhde oli jäänyt taakse, ja uudessa kaupungissa yritin koota elämääni sirpaleista, joihin kuului self-help-kirjojen ahmimista, jatkuvaa valaistumisen tavoittelua ja yhä syvemmälle vievää päihteiden käyttöä. Eckhart Tolle, Adyashanti ja Moojie tyyliset hahmot tulivat liiankin tutuiksi.
Liityin yhden non dualistisen gurun ryhmään ja aloimme tavata toisiamme ympäri Eurooppaa. Ryhmä muodostui niin hierarkiseksi, että lopulta pystyin aakkosjärjestyksessä luetella jäsenet valaistuneimmasta vähiten valaistuneesen. Siitä tuli nettikultti kaikukammio, jossa vietin kaiken sen ajan, jota en ollut retkussa päihteisiin. Olin tämän yhteisön toiseksi valaistunein henkikö perustajan jälkeen.
Nämä harjoitteet ja psykedeeliset kokemukset ravistelivat minuuden rajoja, mutta niiden jälkimainingeissa löysin itseni usein yhtä eksyneenä kuin ennenkin. Seuraavat pari vuotta kävin jokaisella järjestetyllä retriitillä. Niiden aikana ja niiden jälkeen pystyin pysymään aina hetken aikaa selvinpäin.
Majatalo vaikutti aluksi vain retriittipaikalta, mahdollisuudelta hengähtää hetki ja paeta kaikkea. Mutta hiljaisuuden keskellä aloin aavistaa, että tässä paikassa oli jotain syvempää. Ensimmäisellä retriitilläni tapasin miehen, joka kysyi, miksen tulisi keräämään luitani Majataloon. En ollut valmis silloin, mutta ajatus jäi itämään. Kun elämä myöhemmin ajautui täydelliseen umpikujaan, laitoin sähköpostia Soilelle. Hän toivotti minut sydämellisesti tervetulleeksi.
Kun muutin Majataloon, otin mukaani vain joogamaton, muutaman astian ja vähän vaatteita. Tarvitsin selkeyttä enkä tiennyt mistä aloittaa. Ensimmäisessä keskustelussa Soilen kanssa hän kysyi, mistä haaveilen. Jäädyin, enkä osannut sanoa mitään. Pelkäsin, että tähänkö tämä nyt tyssää. Olin elänyt niin pitkään ilman unelmia, että niiden ajatteleminenkin tuntui vieraalta. Soile totesi, että joskus haaveet menevät piiloon kun on suuressa vaarassa, mutta ne palaavat kun niille on tarpeeksi turvallista. Purskahdin itkuun. Noin armollista hyväksyntää en ollut koskaan ennen kokenut.
Majatalossa tyhjät päiväni alkoivat täyttyä pienistä, mutta merkityksellisistä asioista: uusista ystävistä, yhteisestä tekemisestä ja vastuista. Pääsalin kattava kirjahylly veti puoleensa. Olin ryhmissä kuullut ihmisten puhuvan myös uskonnollisista ja henkisistä näkemyksistään ja vakaumuksistaan hyvin erilaisista näkökulmista ja kokemuksista käsin. Aloin kiinnostua mystiikasta myös Buddhalaisuuden ulkopuolelta. Erityisesti kristillinen mystiikka alkoi puhutella minua. Minussa eli halu elää ihmisten kanssa ja toisaalta halusin paeta kaiken vaikeutta luostariin.
Aloin yhä enemmän osallistua talon elämään. Luin kirjaston kirjoja, lämmitin saunaa, siivosin ja tein vaikka mitä. Lopulta tehtävät alkoivat olla nii tuttuja, että Soile pyysi minua auttamaan viikoittaisten tehtävälistojen tekoon. Opin paljon käytännön asioita, kuten lämmitysjärjestelmän huoltamista ja ruoanlaittoa sadalle ihmiselle. Näiden lisäksi opin myös vetämään rajoja, olemaan konfliktien keskellä ja puhumaan tunteistani. Nämä olivat minulle aiemmin olleet täysin mahdottoman tuntuisia haasteita.
Yhteisöelämässä jouduin päivittäin harjoittelemaan vuorovaikutusta myös minulle vaikeiden ihmisten kanssa. Olin meditoidessa kuvitellut, että pelkkä yksinäisyydessä kuljettu henkinen matka riittäisi minulle. Majatalossa ymmärsin, että elämän tarkoitus löytyy tarkoituksellisten suhteiden kautta, eikä vain keskittymällä itseeni. Opin, että yhteys toisiin on mahdollista, kunhan uskallan olla rehellinen ja armollinen sekä itselleni, että muille. Tulen osalliseksi ihmiskuntaa, kun osallistun ihmisten elämään.
Välillä yrtin ratkaista buddhalaisuuden ja kristinuskon välisiä ristiriitoja. Henkisten pohdintojen ja käytännön arjen välisessä jännitteessä aloin ymmärtää itseäni ja elämää paremmin. Luin satoja kirjoja ja kävin niiden pohjalta loputtomia saunakeskusteluja Danielin kanssa. Erityisetsi minua alkoi kiinnostamaan kristillinen teologia ja Rene Girardin teoria halun mimeettisestä luonteesta ja siitä mihin tarvitsemme syntipukkeja. Muutuin viittä vaille valaistuneesta ja täysin eksyksissä olevasta wanna-be gurusta nuoreksi mieheksi, joka vasta harjoittelee ihmisten kanssa elämistä.
Majatalon säännöt ja arvot olivat mielestäni toimivia aakkosia terveen elämän harjoitteluun. Vuosien hiljaisuuden ja sisäänpäin kääntymisen jälkeen opin ilmaisemaan itseäni muille.
Asuttuani talossa noin vuoden kerroin eräässä ryhmässämme vaikeuksistani puhua, kuinka pää puuroutuu ja kuinka koen itseni täysin kyvyttömäksi välittämään sisäistyä maailmaani ryhmälle. Silloin yksi ryhmän jäsen kertoi kuinka voitti saman vaikeuden valitsemalla jonkun, jota katsoi silmiin kun puhui. Näin hän koki tuntevansa yhteyttä puhuessaan jollekin ja paine koko ryhmälle puhumisesta väheni sen yhteyden myötä. Se toimi minullakin.
Majatalossa opin katsomaan omaa historiaani ja ottamaan vastuuta uskomuksistani, valinnoistani ja huonoista tavoistani. Soilen kanssa käymissäni keskusteluissa ihmissuhdevaikeuteni selkeytyivät. Oli aika kohdata ne ilmaisemalla itseäni reilusti ja rakentamalla puuttuvia rajojani. Soile oli minulle tässä suureksi avuksi. Opin kuuntelemaan itseäni ja muita samaan aikaan, puolustamaan itseäni ja muita, menemään itseeni ja antamaan palautetta muille. Ei dialogisuuteen kasvaminen todellakaan ollut helppoa, mutta jokainen vaikea keskustelu toi mukanaan vapautta ja tilaa hengittää.
Muutaman vuoden aikana elämäni sai aiemmin puuttuneita rakenteita. Löysin yhteisöllisyyden voiman, opin johtamista ja organisointia ja aloin nähdä, miten pienillä teoilla voi olla suuria vaikutuksia muiden elämään. Majatalossa syntyneet ystävyyssuhteet ovat edelleen elämäni tärkeimpiä. Siellä sain mahdollisuuden rakentua uudelleen. En enää yrittänyt päästä egostani irti, niin kuin Tolle ja kumppanit opettivat, vaan saada se muiden kanssa toimivaksi ja terveeksi. Samalla annoin jotain takaisin yhteisölle, joka otti minut vastaan silloin, kun en osannut edes haaveilla.
Tiedän, että jos minä olen voinut umpiujosta, rajatiedottomasta, ylikiltistä tuppisuusta oppia ihmiseksi, joka sietää paljon paremmin konflikteja, epävarmuutta ja vaikeita keskusteluja, niin voin jatkossa houkutella siihen muitakin, vaikka eivät olisikaan sitoutuneet majatalon sääntöihin ja arvoihin vertautuvaan arvomaailmaan tai keskustelukulttuuriin. Se on vaikeampaa, mutta erimielisten yhteisössä asuttuani minulla on nyt paremmat valmiudet elää myös näistä arvoista erimielisten kanssa.
Näillä eväillä jatkoon. Kiitos Soile, Daniel ja koko Ystävyyden Majatalon yhteisö. Teidän ansiostanne tiedän, että elämässä on mielekkyyttä ja aina mahdollisuus aloittaa uudestaan.”
Ystävyyden Majatalo on aina ollut enemmän kuin pelkkä majatalo. Se on koti niille, jotka etsivät hengähdyspaikkaa elämän myrskyissä, tilaa levätä ja mahdollisuuden rakentaa uuden suunnan yhdessä muiden kanssa. Tämä paikka on syntynyt ja kasvanut lahjoitusten, vapaaehtoistyön ja yhteisen ponnistelun ansiosta. Nyt pyydämme jälleen apuanne. Majatalossa olemme oppineet, että pyytäminen ei ole heikkoutta se on rohkeutta tunnistaa omat tarpeensa ja antaa toisille mahdollisuus auttaa. 
Jos voit, tue meitä lahjoituksella.Ystävyyden Majatalolle voi tehdä lahjoituksia MobilePayn kautta. Käyttämällä MobilePay-numeroa 95799 (Kohtaaminen ry) voit tukea toimintaamme helposti.
Lisätietoja eri tukimuodoista löydät verkkosivuiltamme:
Saaja: Kohtaaminen ry Tilinumero: FI81 5410 0220 4035 16 (Osuuspankki) Viite: 7773Poliisihallituksen lupa nro: RA/2020/470,
Jokainen lahjoitus, pieni tai suuri, auttaa meitä pitämään tämän paikan avoinna niille, jotka sitä tarvitsevat. Voit myös asettaa säännöllisen lahjoituksen verkkopankissasi. Se tuo meille vakautta ja mahdollistaa työn jatkumisen pitkällä tähtäimellä.Kiitos, että olet osa tätä yhteisöä. Kiitos, että välität.
Lämmöllä,
Daniel, Soile ja Ystävyyden Majatalon yhteisö
P.S. MUUTAMA KYSYMYS PYYTÄMISESTÄ
MUUTAMA KYSYMYS PYYTÄMISESTÄ Mitä ensimmäiseksi tulee mieleesi, kun ajattelet pyytämistä?
Muistele lapsuuttasi. Mikä on ensimmäinen kokemuksesi pyytämisestä? Miten sinun tarpeitasi on arvostettu? Ja miten se on vaikuttanut kykyysi arvostaa itseäsi? Kenen tarpeille olet mahdollisesti joutunut elämään? Mitä tarvitset eniten juuri nyt? Keneltä et suostuisi pyytämään? Miksi? Keneltä voisit sitä pyytää? Miksi? Mikä tekee pyytämisestä sinulle vaikeaa? Keneltä olet viimeksi pyytänyt – ja mitä? Miten olet suhtautunut myönteiseen vastaukseen? Miten olet suhtautunut kielteiseen vastaukseen? Mitä pohjimmiltaan etsit, ja mihin uskot, kun pyydät? Millä ehdoilla suostut pyytämään? Milloin aiot pyytää, keneltä ja mitä? Miten aiot suhtautua kielteiseen vastaukseen? Miten aiot suhtautua myönteiseen vastaukseen? Mistä voisit kiittää ja ketä?
