Ystävyyden Majatalo

Asukkaiden kokemuksia, pohdintaa kateudesta ja tulevan vuoden ohjelmaa

Rakkaat ystävät,
Sydämellinen kiitos kaikille, jotka olette meitä lahjoillanne, käytännön avullanne ja hyvillä toivotuksillanne auttaneet tämänkin antoisan vuoden loppuun asti. Olemme ahkerasti kehittäneet yhteisöllisiä tapojamme ja etsineet uusia toimintamuotoja toipujien avuksi. Tiun johdolla ja yhdessä kaikkien kanssa olemme vuoden aikana monipuolistaneet Ystävyyden Majatalon toimivuutta, kohentaneet kiinteistömme viihtyvyyttä ja maksaneet viimeiset velkamme verottajalle. Innolla odotamme uuden vuoden haasteita ja mahdollisuuksia kehittää työtämme entistä kohtaavammaksi, tukevammaksi ja useampaa ihmistä nopeammin auttavaksi.

Kesällä Salon Seudun Sanomat teki Majatalon Elämästä oikein mukavan koko aukeaman jutun. Vaikka asiakkaamme tulevat ympäri Suomen, yritämme edelleen kehittää myös paikallisia auttamisen muotoja ja yhteistyöverkostoja.



Asukkaiden kokemuksia elämästä Majiksessa

Noin kuukausi sitten saimme uuden yhteisön jäsenen. Osana tutustumisprosessia ehdotin, että hän haastattelisi yhteisön muita jäseniä tätä joulukirjettä varten. Hän halusi tehdä sen kirjoittamalla kysymykset paperilapuille, jotka sitten jaettiin arpalippujen lailla kaikille vastattaviksi. Viimeinen lappu jäi hänen itsensä vastattavaksi. Kunnioituksesta asukkaiden yksityisyyttä kohtaan, jokainen sai vastata nimettömänä. Siitä tulikin hauska harjoitus, jonka lopuksi todettiin, että kaikki vastaukset ainakin osittain heijastavat yhteistä kokemusta.

Mitä olit etsimässä (ja miksi) kun löysit Ystävyyden Majatalon?

Siihen aikaan, vuosia sitten, kun Ystävyyden majatalo tuli mukaan elämääni, olin todella stressaantunut, peloissani ja hukassa. Majatalo tarjosi puitteet irrottautua hetkeksi omasta arjesta ja pohtia etäämmältä sitä mistä olin tulossa ja mihin suuntaan toivoin elämäni polun vievän. Vapautuneisuus olemisen tilana, oli se mitä olin etsimässä. Sittemmin vapautuneisuus kokemuksellisena olotilana on laajentunut erilaisissa kohtaamisissa Ystävyyden Majatalossa, sisältäen myös turvallisuuden, myötätunnon, rakkauden ja henkisen vapauden kokemuksia. Tulevaa joulua odotellessa voin kiitollisena todeta, että myös nykyisessä elämäntilanteessani, Ystävyyden Majatalo on jälleen tarjonnut pysähdyspaikan yhdelle tähänastisen elämäni merkittävimmälle elämänmuutokselle.

Mikä oli ensivaikutelmasi kun astuit sisään Ystävyyden Majataloon?

Muistan sen vahvan tunteen, jonka sain kun ensimmäisen kerran astuin sisään Majatalon isoon saliin. Sain siellä olevilta ihmisiltä lämpimän vastaanoton kun he avoimesti tervehtivät minut. Tunsin oloni todella kotoisaksi ja tuli sellainen fiilis, etten ole enää yksin.

Miltä tuntuu asua Ystävyyden Majatalon yhteisössä?

Tuntuu hyvältä olla täällä. Arjen asiat eivät mene aina suunnitelmien mukaan ja ihmiset välillä vaihtuvat mutta täällä ei tarvitse suorittaa ja saa halutessaan olla myös omassa rauhassa.

Mikä on mielestäsi paras talkootyö, johon Ystävyyden Majatalossa voi osallistua?

On monta eri tehtävää, josta pidän. Aika useasti pääsen mukavaan n.s. flow-tilaan tekemällä sellaista, joka on koko yhteisölle hyödyllistä, ja jota yhteisön jäsenet myös itse arvostavat. Mutta ehkä paras on saunan lämmitys. Palavan polttopuun haju and äänet sekä tulen tuijottelu ja sen lämmittävä syleily osaavat nopeasti luoda todella rauhallisen ja rauhallisen tunnelman tupaan, jossa on sitten todella vaikea olla mitenkään pahalla päällä. Ja sitten kun vielä pääsee itse saunomaan yksin tai sitten enemmän sosiaalisesti mukavien ihmisten kanssa!

Kuka (tai mikä) on ‘Puuma’ ja miten hän/se vaikuttaa yhteisön hyvinvointiin?

Puuma on talon kissa, mutta se kyllä on paljon enemmän eli oikeasti yhteisön yksi vakioasukas! Puumalla on jokin erikoinen kyky herättää ihmisissä hoivaviettiä. Tämä karvainen pallero saa hiljaisempiakin ihmisiä hymyilemään ja avautumaan. Epätietoisesti Puuma taitaa myös osata kehittää vuorovaikutustaitoja ja kunnioitusta koska hän alustavasti yleensä käyttäytyy vähän varautuneesti, mutta on sitten valmis antamaan huomiota ja lämpöä takaisin sitä enemmän mitä hänellekin annetaan. Toki joskus hän saattaa yhtäkkiä ventovieraitakin yllättää heidän olkapäilleen hyppäämällä, joka on sitten sellainen hyvin spesiaali juttu! Puuma on kyllä aika hiljainen kaveri, jota ei välttämättä huomata kun talon alueella hääräilee, mutta kyllä häntä heti huomataan kun ei ole paikalla. Puuman kanssa ajanvietosta voi jokainen jotain uutta oppia, vähintäänkin miten tuntea iloa, lämpöä ja hellyyttä toisille.

Silloin kun et ole osallistumassa Ystävyyden Majatalon talkootöihin, miten vietät aikaasi?

Mielessäni olen pyrkinyt rauhoittumaan ja itseni kuuntelemaan. En osaa itseäni miettiä talkoolaiseksi, koska se jotenkin tuo työminän ajatuksiin. Joten askartelu, kuten remppahommat! Ne on jotenkin terapeuttista hommaa.

Mitä kirjaa (tai kirjoja) olet lukenut Ystävyyden Majatalon pääsalin kokoelmasta, ja miksi?

Lukeminen on minulle tärkeää, on ihanaa sukeltaa kirjojen kautta eri maailmoihin. Minulla on usein monta opusta samaan aikaan menossa, jotta voin vaihtaa tunnelmasta toiseen mielialan mukaan. Majatalon valtava kirjakokoelma on upea! Luen lähinnä kotimaista kaunokirjallisuutta, eikä kokoelmasta ole vielä löytynyt täyskymppiä, mutta varmaankin sellainen vielä kohdalle osuu. Rakastan ruokakirjoja ja saatan tutkiskella tuntikausia reseptejä sekä maistella makuyhdistelmiä mielessäni, joten lähetänkin Joulupukille toiveen kasvattaa Majiksen ruokakirjakokoelmaa, joka on aika laiha minun makuuni ;)

Minkälainen tyyppi se Daniel oikein on?

Taitava ryhmän ohjaaja ja erilaisten tilanteitten sanoittaja. Majiksen konseptin pääarkkitehti ja pitkäaikainen isäntä, jonka ajatusten ja persoonan ympärille yhteisön elämä yhä paljolti keskittyy. Puuma on ehkä vähän kateellinen Danielin saamasta huomiosta, vaikkei isäntää tarvitsekaan aina myötäkarvaan silittää.

Kerro sekä paras että vaikein asia yhteisöasumisesta tai sen toiminnasta?

Filosofisesti katseltuna tähän on yksi asia, joka voidaan laittaa molempiin kategorioihin: Ihmiset. Ihmiset, jotka parhaimmillaan olemassaolollaan karkottavat yksinäisyyden, levittävät naurua, opettavat esimerkillään, rakastavat avoimesti, varjelevat tasapainoa ja tukevat kasvua. Ihmiset, jotka hankalimmillaan ylittävät rajoja, menevät lukkoon, yli- tai alilyövät, kääntyvät sisään ja ovat monimutkaisia. Majatalo vaikuttaa välillä sellaiselta mikrokosmokselta, jonka keskiössä sykkii ihmisyyden riemu ja tuska – parhaimpien ja vaikeimpien kokemusten koko kirjo.

Kun sitten asioita katselee käytännössä, niin vaikeinta ihmisille tuntuisi olevan pyytäminen sekä omien jaksamisen ja hyvinvoinnin rajojen tunnistaminen ja sanoittaminen. Parasta on sitten yhdessä tekemisen flow ja se, että aamunsa saa aloittaa saman pöydän ympäriltä, kahvi tai teekuppi kämmenillä. Sellaiset pienet ja yksinkertaiset arjen naurahdukset ja jakamiset.

Mistä syistä ihmiset tulevat asumaan, kurssille tai vierailemaan Ystävyyden Majatalossa?

Hakemaan suuntaa elämäänsä. Ovat lähteneet pakoon turvattomasta parisuhteesta tai perheestä. Tulevat selvittämään syyllisyyksiään tai erilaisia riippuvuuksiaan. Etsivät toipumista loppuun palamisen tai raskaan menetyksen jälkeen. Hakevat ystäviä ja kontakteja yksinäisyyteensä. Haluavat harjoitella yhteisöelämää ja opetella rajanvetoa suhteessa muihin ihmisiin. Jotkut kaipaavat merkityksen tuntua, toivoa ja positiivisia roolimalleja elämäänsä, tai pelkkää aikalisää kun ei mistään saa otetta. Jotkut hakevat vain rauhaa ihmishälinästä ja sosiaalisista paineista keskittyäkseen mietiskelyyn, gradun tekemiseen tms. Monet talon ystävät tulevat vain saunomaan, uimaan, syömään, laittamaan ruokaa, askartelemaan, tekemään pihatöitä tai lomailemaan ystävän, puolison tai perheen kanssa. Jotkut tulevat vain juhlimaan ja nauttimaan elämästä, koska siihenkin on täällä tilaa.

Miten kuvailisit Ystävyyden Majatalon olemassaolon tarkoituksen yhdellä lauseella?

Luoda turvallinen paikka – ympäristö – johon tulla lepäämään, etsimään vastauksia, haastamaan itseään ja ollakseen tilassa, jossa ihmisenä parantuminen ja kehittyminen on mahdollista.

Mitkä ovat tärkeimmät asiat, joita olet oppinut Ystävyyden Majatalossa ollessasi?

Kommunikoinnin tärkeys, avun pyytämisen tärkeys ja omien rajojen ja tarpeiden ilmaiseminen muille. Avoimuus omista tunteista. Se, että voi tulla rakastetuksi ilman suorittamista!

Miten Joulua vietetään Ystävyyden Majatalossa?

Olen viettänyt Majatalossa vain yhden joulun, mutta se oli kyllä elämäni paras. Vaikka täällä ei muuten paljon perinteistä välitetä, niin Joulussa oli kaikki mitä pitääkin olla: Yhteiset valmistelut, joulukuusen haku, pystytys, siivoukset, leipomiset, piparkakkutalot, kinkun paisto ja leipien teko jne. Aattona osa meni joulukirkkoon. Sitten vietettiin juhlallinen ateria, laulettiin, kuunneltiin jouluevankeliumi, Danielin joulusaarna ja syötiin pitkän kaavan mukaan. Oli kiva katsoa Danielin lapsenlapsia ja muita lapsia odottamassa pukkia. Lahjoja avattiin vuorotellen kaikkien lahjoja ihastellen ja loppuilta pelattiin seurapelejä, saunottiin ja seurusteltiin. Yhdessä olemisen ja yksityisyyden tasapaino toteutuu minusta täällä tosi hyvin. Innolla odotan uutta Joulua ja olen iloinen siitä, että Majatalossa on minulle ollut sijaa.


Kateudesta hyvään

Olen koko syksyn tehnyt teille joululahjaa. Aihe on ollut kutinalistallani jo parikymmentä vuotta. Nyt harmittaa, etten tarttunut siihen heti Häpeä-tutkielmani jälkeen. En ole koskaan aiemmin kirjoittanut aiheesta, jonka vaikutuksen olen niin perusteellisesti ohittanut omassa elämässäni. Nyt näen, kuinka paljon kadehdituksi tulemisen pelko on ohjannut käytöstäni ja kuinka tarkkaan olen piilottanut ja trivialisoinut oman kateuteni. Lukuisat täällä käymämme keskustelut aiheesta ja sen prosessointi myös Facebook-seinälläni ovat tuottaneet hätkähdyttäviä itsetuntemuksellisia löytöjä itsessäni ja muissa.

Kaikkein ihaninta kuitenkin on ollut löytää uusi ja vahva usko niihin hyvyyden voimiin, jotka oikeasti voivat vapauttaa meidät kaunaisen ja katkeran kateuden pauloista.

Monessa kateutta käsittelevässä artikkelissa neuvotaan etsimään itsestä sitä, mitä hän toisessa kadehtii, jotta voisi vapautua kateudestaan. Näin voi toki olla, mutta neuvo tarjoutuu myös suureksi itsepetoksen aiheeksi. Juuri tuo on kateellisen märkä uni, että voisi sisältään löytää kaiken kadehtimansa ja sen kautta vapautua kateudestaan. Alkuperäinen kateushan kohdistui nimenomaan siihen hyvään, joka tulee lapsen ulkopuolta. Lapsi ei synny itseriittoisena, eikä hän valtavista ponnistuksista huolimatta koskaan tule täysin itseriittoiseksi. Silloinkin kun olemme vihdoin saavuttaneet mahdollisimman vakuuttavan illuusion itseriittoisuudestamme, kehomme alkaa kutsua meitä uudestaan toisista riippuvaan tilaan.

Juuri tästä syystä olemme alusta loppuun asti niin alttiita kateudelle: Me tarvitsemme hyvyyttä muilta. Alussa olemme täysin riippuvaisia siitä. Jatkossa voimme yrittää riittää itsellemme. Jos onnistumme siinä, meidät palkitaan yksinäisellä ja huomaamattomalla kuolemalla. Jos hautajaisiin joku tulee, hän on jo tottunut olemaan elämämme kuokkavieras, sitkeä rakastaja, jonka viimeinen suru on, ettei koskaan saanut olla meille mitään.

Uusi itseriittoisuuden kulttuuriin hakattu Mooseksen laki sanoo: ”Täytyy ensin rakastaa itseä, ennen kuin voi….” Ei se niin mene. Ihminen ei ole koskaan toiminut noin, eikä tule koskaan muuttumaan sellaiseksi. Jyväskylän yliopiston filosofian professori Heikki Ikäheimo muistuttaa meille väitöskirjassaan vanhoista itsestään selvyyksistä: ”Ilman kokemusta siitä, että toiset rakastavat minua, on vaikea rakastaa itseään. Ilman kokemusta siitä, että toiset kunnioittavat minua, on vaikea kunnioittaa itseään. Ilman kokemusta siitä, että toiset arvostavat minua, on vaikea arvostaa itseään.

Minä sanoisin sen vielä painavammin: Jokainen oppii olemaan hyvä itselleen vain ja ainoastaan sen kautta, että joku on ensin ollut hyvä hänelle.

Yhdessä voimme varjella hellää hyvyyttä, suojata sitä rakentamatta muureja ja vahvistaa sitä tulematta koviksi. Yhdessä voimme harjoitella läpinäkyvää vilpittömyyttä, armollisen suoraa palautetta ja kieroilematonta pyytämistä. Yhdessä uskallamme olla avoimen kohtaavia ja sitoa luottavaisen haavoja. Yhdessä jaksamme uskoa hyvään, silloinkin kun pelko peittää sen pahuuteen. Yhdessä hengitämme toisillemme toivoa paremmasta, silloinkin kun kaikki ennustavat pahaa.

Psykoanalyytikko Melanie Klein ja kumppanit kuvasivat kateutta vauvan aggressiivisena reaktiona hyvyyden lähteeseen, joka ei ole hän. Mutta vauva reagoi samaan hyvyyden lähteeseen myös spontaanilla kiitollisuudella ja kiintymyksellä. Näiden tuhoisien ja rakentavien reaktioiden ristiaallokosta ihmislapsen kehitys avautuu moneen mahdolliseen suuntaan. Kahdeksankymmenen vuoden jälkeen sama lapsi on niin syvästi ankkuroitunut kiitollisuuteen, että on valmis lempeästi luopumaan kaikesta ja kaikista, jotka ovat hänen elämäänsä rikastuttaneet. Tai sitten hän on niin vihkiytynyt pettymyksilleen ja traumoilleen, ettei pysty olemaan kadehtimatta ainuttakaan ihmistä maan päällä. Jokainen on vain katkera muistutus siitä, mitä hän on jäänyt paitsi. Vaikka hän kiroaa syntymänsä päivää, hän silti tappelee kuolemaansa vastaan. Mikään ei ole niin kuin pitää.

Psykoanalyytikkona Klein ei nähnyt kiitollisuutta tehokkaampaa vastalääkettä kateudelle. Siihen tulokseen hän tuli pitkän elämänsä viimeisessä artikkelissa. Kiitollisuus on rakkaudesta nouseva vastalahjani elämälle, riippumatta siitä miten minua on sen aikana kohdeltu.

Kateuteensa kyllästyneelle yksikään sana ei tee syvemmin oikeutta olemassaololle, kuin kiitos että olen. En ehkä ollut toivottu, enkä tervetullut, mutta heti kun luovun kadehtimasta jonkun toisen elämää, vapaudun kiittämään omastani. Mikään ei voi olla kauempana kateudesta kuin kiitollisuus. Siksi ujoinkin osoitteeton kiitos on kaunoja puhkaiseva herääminen omaan elämääni. Vähitellen opin kiittämään samalla intensiteetillä kuin aiemmin tunsin kateellisuutta. Opin toivomaan toisille hyvää samalla vilpittömyydellä, kuin aiemmin iloitsin heidän onnettomuudestaan. Haluan esitellä hänelle ystäviäni yhtä innokkaasti, kuin ennen pilasin hänen mainettaan.

Ehkä juuri tästä on pohjimmiltaan kysymys: Nöyrrymmekö näkemään itsemme kiitollisina Näkymättömän Käden antamien lahjojen saajina ja niiden vastuullisina ja rakastavina edelleen antajina? Vai sijoitammeko aikamme, energiamme ja rahamme vertailun, kilpailun, kateuden ja kaunan väkivaltaiseen kierteeseen? Näemmekö oman yksilöllisyytemme ja elämämme muille annettavana lahjana, vai pitääkö meidän ostaa ja ansaita sekä yksilöllisyytemme että elämisen oikeus?

Minun ei tarvitse enää pärjätä kaikessa yksin ja kadehtien torjua kaikki minua paremmat. Vapaudun luottamaan niihin, jotka osaavat ja jaksavat silloin kun minä en. Minua tarvitaan joskus toiste, johonkin muuhun, ja vaikk’en jaksaisi silloinkaan, saan silti olla vaan. Hyvyys ei lopu kesken. Jos jämähdämme jo lähtökuopissa olemaan kateellisia hyvyyden lähteille, meistä tulee hyvyyden päätepysäkkejä. Vain kiitollisuus tekee meistä loputtoman hyvyyden kierrättäjiä. Haluan tämän tutkielman kautta antaa sinulle kateuteen havahduttavan ja kateudesta vapauttavan joulukokemuksen, sellaisen, joka vahvistaa uskoasi hyvyyteen ja elämän lahjanomaisuuteen. Tässä linkit ja sisällysluettelo:

Kateuden anatomia: Satu Tuhkimosta esittelee kadehtijan ja kadehditun. Käsittelen alkukateutta, piilokateutta, kateuden naamareita, kateutta kolmiodraamana, kadehtijan yksinäisyyttä ja kadehditun syyllisyyskokemusta.
Kateuden Kohteet: Vertaiskateus. Sisaruskateus. Vanhempien kateus. Sukupuolten välinen kateus. Kateus yhteisössä ja joukkokateus.
Kateuden Politiikka: Historiallinen katsaus erilaisista tavoista tulla toimeen kateuden kanssa kastiyhteiskunnassa, kommunismissa, utopioissa, demokratiassa ja markkinataloudessa.
Kateuden Moraali: Uusi hyödytön myytti hyvästä ja hyödyllisestä kateudesta. Kateus on ja pysyy maineensa veroisena.
Kateudesta hyvyyteen: Miten kateus ja kadehdituksi tuleminen kohdataan itsessä ja toisessa? Miten voi vapautua kateudesta hyvyyden kunnioittamiseen, seuraamiseen ja kierrättämiseen.


Tulevaa ohjelmaa

Uuden vuoden juhlat
30.joulukuuta – 1.tammikuuta
Vuoden viimeiset juhlat. Vietämme rauhallista uudenvuoden viikonloppua talossa hyvän seuran, ruuan ja löylyjen parissa.

Herätä sisäinen jumalattaresi – Naiseus eron jälkeen
6.-8.tammikuuta
Kurssi sopii kenelle vain, joka etsii omaa naiseuttaan eron jälkeen. Erosta voi olla kulunut vähän tai kauan aikaa. Tärkeintä on halu kohdata omia tunteita, ajatusmalleja, päästää irti vanhasta ja rakentaa uutta. Se kasvaa, mitä ravitsemme. Tällä kurssilla ravitsemme sitä hyvää, kaunista ja voimakasta, jota sinussa on. Tule herättämään oma Jumalattaresi!

Taideterapiakurssi
20.-22.tammikuuta
Etsimme omaa luovuuttamme värin kokemisen ja maalausharjoitusten avulla. Tämä on irtipäästämisen opettelua. Tärkeintä ei ole valmis maalaus, vaan se mitä ihmisessä maalaamisen aikana tapahtuu. Kursseilla käytetään nestemäisiä akvarellivärejä ja märkämaalaustekniikkaa.

Itsen ja toisen kohtaaminen -itsetuntemuskurssi
27.-29.tammikuuta
Kuka olen? Millaista minusta haluttiin? Millaiseksi minua muokattiin? Millaiseksi olen suostunut? Miten tulen toimeen itseni, vanhempieni ja läheisteni kanssa? Mitä teen häpeäni, syyllisyyteni ja itseinhoni kanssa? Riittävätkö voimani? Miten tulen toimeen hankalien lähimmäisten kanssa? Voinko päästä sovintoon vanhempieni ja sisarusteni kanssa?

Non-Violent Communication: International training in Finland
8.-12.helmikuuta
Lisätietoja tulossa myöhemmin!

Runotanssi
10.-12.helmikuuta
Oma sisäinen maailma on kuin avaruuden aarrearkku, josta voi ammentaa luovaa voimaa arjen haasteiden keskelle. Tule tutummaksi oman kehosi ja sisäisen maailmasi ulottuvuuksista rentoutusharjoitusten ja luovan liikkeen keinoin.

Itsen ja toisen kohtaaminen -itsetuntemuskurssi
17.-19.maaliskuuta


Joulutervehdyksin, uuden vuoden toivouksin,
Ystävyyden Majatalon isäntä ja tallirenki,
Daniel Nylund

P.S. Olemme edelleen taloudellisen ja käytännöllisen apusi tarpeessa. Voit ilmoittautua talkoolaiseksi, jäseneksi, vakitukijaksi tai antaa satunnaisen lahjasi työmme tueksi. Se auttaa meitä paremmin huomioimaan varattomia ja maksuvaikeuksissa olevia.

P.P.S. Ohjelmamme löydät tapahtumakalenterista. Kurssimuistutuksia ja valokuvia löydät Ystävyyden Majatalon Facebook seinältä ja kotisivuiltamme. Käytän omaa Facebook-seinääni aika perusteellistenkin keskustelujen virittämiseen. Jos ilmoittaudut seuraajakseni, pysyt helpommin juonessa mukana.

Ajankohtaisia uutisia kirjoittelee majatalon isäntä, Daniel Nylund.

Uutisiin hän yleensä valitsee jonkun ajankohtaisen, teologisen tai kaunokirjallisen aiheen ja kietoo ne majatalon sen hetkisiin kuulumisiin.

Pysy mukana tulevista tapahtumista ja kursseista tilaamalla:

Ajankohtaista RSS-syöte

Tapahtuma­kalenteriKurssit ja juhlat koko vuodelle

Uhriutumisen kulttuuri
- Valta ja vastuu -
Tutustu ja tilaa majatalon isännän uutuuskirja!