Jokaisen sielun sisin kysymys on:
”Uskallanko antautua sille, mikä näyttää täysin mahdottomalta vai mukaudunko siihen, mikä näyttää täysin väistämättömältä?”
-Martin Buber
Rakkaat ikivanhat tukijamme, uudet ystävämme, toistaiseksi kohtaamattomat vieraat, tulevat rakkaat ja muuten vaan merkitykselliset ihmiset. Kuulumisia ja ajatuksia Ystävyyden Majatalosta.
Tämä on ollut ja tulee olemaan minulle ja meille yhteisönä muutosten vuosi. Olen vuoden aikana kirjoitellut satoja sivuja, mutta poikkeuksellisesti en juuri mitään julkisesti. Olen monista syistä käynyt vain henkilökohtaisia kirjeenvaihtoja, tutkinut vanhoja päiväkirjojani ja yrittänyt kirjoittamalla saada jotain tolkkua itsestäni. Tälläkin hetkellä löytäisin pihaltamme monia hyviä syitä olla pysähtymättä koneen ääreen kertoakseni jotain kuulumisistamme teille, ystävät ja työmme tukijat. Tässä ne kuitenkin lyhykäisyydessään tulevat.
Parin viikon sisällä avioeroni Railista saa lainvoiman. Olen yksin ollut aloitteellinen. Toivon että yhteiset ystävät ovat vapaita pysymään lojaaleina kummallekin tai jommallekummalle, ihan miten sydämessään kokevat.
Puolen vuoden päästä pääsen itse varhaiseläkkeelle, mutta jatkan silti työn johtamista, ryhmien vetämistä, tapaamisia, TeoBlogin kirjoittamista, talon rakentamista, ruoanlaiton harjoittelemista, kaikkien hullutusten keksimistä jne. Olen ollut nyt vuoden vapaa syövästä ja voin muutenkin ihan tarpeeksi hyvin. Ajoittain olen suorastaan onnellinen mies. Sopiva annos melankoliaa vain täydentää sitä.
Tyttäreni Tiu on auttanut minua työn johtamisessa, kirjanpidossa ja uudelleenorganisoinnissa kokopäivätoimisesti jo puolitoista vuotta. Synttärilahjaksi kerättiin porukalla hänelle sitoumukset puolen vuoden palkkaan. Kiitos kaikille jotka sillä tavalla olette mukana uudelleenjärjestelyissä. Tiu on ollut koko projektista kyyneliin asti liikuttunut ja se rohkaisi häntä jaksamaan aivan uudella puhdilla. Muutkin aikuiset lapseni ovat alkaneet kantaa aktiivisemmin vastuuta työstä, joka tässä talossa täyttää kohta 26v.
Monet ystävät ovat ahkeralla työllään tulleet kohentamaan talomme kuntoa ja kehittämään työmme laatua. Huonekummit ovat rempanneet melkein kaikki päätalon majoitushuoneet ja talon asukit ovat kehittäneet uutterasti talon toimintaa ja ylläpitäneet siisteyttä ja yleistä mukavuutta mukavalla tohinalla. Saunan päällä oleva huone on kokenut hienon täysremontin. Myös huoneen ulkopuolella oleva terassi tullaan kunnostamaan täysin ensi vuoden puolella kirjoituskammioksi, keittiönurkkauksen kera. Pikkutaloon on alettu rakentaa huonekummiprojektina noin 8-9 hengen kokous- ja työtilaa joka valmistuttuaan mahdollistaa meitä palvelemaan yrityksiä ja yhdistyksiä paljon laajemmin. Saimme myös uusittua saunan suihkutilan panelit ja listat sekä saunan lauteet ja kiukaan. Syksyllä valmistuu uusi kuuden hengen dormihuone jonka tarkoitus on auttaa meitä laajentamaan asiakaskuntaamme myös nuorempiin maailmanmatkaajiin. Keskitymme myös tänä kesänä koko asiakaspalvelusta ylijäävällä puhdilla rakennuttamaan uuden pelletinsyöttöjärjestelmän jotta saisimme yhdistettyä myös pikkutalon lämmitysjärjestelmään. Koko ajan syntyy, kypsyy ja tapahtuu.
Näiden muutosten keskellä olemme uudelleen arvioimassa perusteellisesti myös työmme sisältöä ja laatua. Alkuvuodesta hallitus hyväksyi yhdistykselle uudet säännöt ja juhannuksen jälkeen vuosikokous käsittelee yhdistyksen kolmivuotista toimintasuunnitelmaa. Jos haluat päästä sitä lukemaan, liity seuraamaan meitä facebookissa. Laitamme sinne päivityksen heti kun saamme sen julki, olemme siitä sen verran innoissamme.
Tulemme jatkossa kutsumaan paljon enemmän ihmisiä osallistumaan työmme ideointiin ja kehittämiseen. Seuraavassa otsikossa kerron, miten pääset itse kehitystalkoisiin mukaan. Ystävyyden Majatalon tulevaisuus näyttää kipeidenkin vääntöjen kautta katsottuna oikein hyvältä. Ei tämä unelma ole vain yhden tai kahden ihmisen varassa.
Jos kuvittelet, että Ystävyyden Majatalossa kaikki rakastavat kaikkia yhtä paljon ja asiat hoituvat aina keskinäisen kunnioituksen voimalla, minulla on ilo tuottaa sinulle suuri pettymys. Me olemme nimenkin kautta sitoutuneet välillä ihan mahdottomalta tuntuvaan unelmaan. Kaikesta huolimatta yritämme olla ja pysyä oikeasti Ystävyyden Majatalona, jotta emme liian helposti antaisi myöten epäluottamuksen, kyynisyyden ja ilkeyden kulttuurille. Vaikka minulla on takanani kaksi pitkää avioliittoa ja tunnollani monta muutakin huonosti hoidettua suhdetta, uskon rakkauden, ystävyyden, kunnioituksen ja vieraanvaraisuuden mahdollisuuteen ja välttämättömyyteen enemmän kuin koskaan. En minä vielä ole jäävännyt itseäni rakkauden aakkosista.
Liity mahdottomaan ja välttämättömään unelmaan
Minusta on aina näyttänyt täysin väistämättömältä, että piru astuu jokaiseen kuvioon, jossa aletaan käyttää jäsenkortteja. Ihmiset ovat aikojen alusta asti rakentaneet yhteisöllisyyttä hylkäämällä siihen sopimattomat ja rakentamalla tarkat rajat heidän ja meidän välille. Ihmiset rankaisevat kirkkoa tai puoluetta eroamalla siitä. Ne jotka jäävät, taistelevat vallasta ja erottavat toisinajattelijoita.
Nuoren hippipojan unelma yhteisöstä, joka ei tarvitse syntipukkeja eikä uhreja yhteishengen luomiseksi näytti täysin mahdottomalta. Viisi riitoihin päättynyttä yhteisöä ja nyt kaksi eroon päättynyttä avioliittoa myöhemmin, unelma oikeasti vieraanvaraisesta yhteisöstä näyttää edelleen täysin mahdottomalta. Siksi olemme liian pitkään yrittäneet tulla toimeen mahdollisimman pienellä hallinnolla ja varoneet sitouttamasta ketään yhteisömme jäseneksi.
Nyt olen nuoremman sukupolven kanssa arvioinut uudelleen monivuotista varovaisuuttani. Maailman kansalaisena ja kristittynä ajattelen, että kipupisteeseen asti rajojaan venyttävä yhteisöllisyys on ehdottoman välttämätön tavoite ja unelma. Miksi emme siis harjoittelisi radikaalisti avointa yhteen kuulumista pienessä mittakaavassa?
Kohta 40 vuotta sitten keksin yhdistyksemme nimeksi Kristityn Kasvun ry, koska uskoin että kristitytkin saattaisivat kasvaa aikuisiksi, vastuullisiksi ja rajattomasti vieraanvaraisiksi ihmisiksi. Nyt kun yhteisöämme on rakentamassa myös vakaumuksellisia ateisteja ja hengellisyyttään hyvin eri lailla määritteleviä ihmisiä, olemme yrittäneet haparoida jonkun mediaseksikkäämmän nimen perään. Olemme kuitenkin päätyneet siihen, että unelmamme on alun perin syntynyt kristillisestä kutsumuksesta, joten miksi nyt kieltäisimme sen. Juuri kristillinen kulttuuri kantaa kaikkein raskaimman taakan tämän unelman rankasta rikkomisesta ja radikaalista ylläpitämisestä. On siis varsin sopivaa, että nimenomaan kristillisen yhdistyksen puitteissa harjoittelemme sen rajoja ylittävää vieraanvaraisuutta. Kristittynä minäkin tarvitsen mahdollisuutta olla tervetullut muiden pöytiin.
Sinun ei siis tarvitse olla kristitty liittyäksesi jäseneksi. Riittää, että koet omaksesi uudelleen sanoitetun unelmamme, joka viime vuosikokouksessa hyväksyttiin yhdistyksemme virallisiksi säännöiksi:
”Yhdistyksen tarkoitus on harjoittaa vieraanvaraisuutta riippumatta uskonnosta, seksuaalisesta tai sukupuolisesta suuntautumisesta tai maailmankatsomuksesta, edistämällä kohtaavaa dialogia, ehkäisemällä syrjäytymistä, hylkäämistä ja väkivaltaa kaikissa muodoissaan Jeesuksen antaman esimerkin ja opetuksen mukaisesti.
Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys:
- Tarjoaa toipumispaikkaa hengellistä, henkistä, fyysistä tai taloudellista väkivaltaa kokeneille.
- Järjestää kasvun ja kohtaamisen kursseja osallistujien maksukyvystä riippumatta.
- Tarjoaa syrjäytymisvaarassa oleville mahdollisuuden kerätä sosiaalista pääomaa harjoittelemalla arjen selviytymis- ja vuorovaikutustaitoja yhteisöllisen vertaistuen avulla.
- Edistää uusien yhteisöjen perustamista ja rakentumista tarjoamalla kokemusasiantuntijuutta ja tukemalla yhteisöelämästä kiinnostuneiden verkostoitumista.
- Edistää eri maailmankatsomusten ja uskontojen rajoja ylittäviä keskusteluja.
- Järjestää juhlia, kokouksia ja vapaita yhteen tulemisen tilaisuuksia, joissa on mahdollista harjoitella sosiaalisia taitoja ja verkostoitua.”
Yhdistyksen vuosikokouksessa päätimme liukuvasta jäsenmaksusta joka on 10-100€. Ajatuksena oli madaltaa liittymisen kynnystä ja korottaa taloutemme tukemisen mahdollisuutta. Ei kukaan estä lisäämästä nollia tuon summan perään. Valtaa se ei kuitenkaan tuo yhtä nollaa enempää.
Jäsenet kutsutaan kerran vuodessa viettämään antoisaa keskustelupäivää ja kulinaarista nautintoiltaa. Tämä on yleensä tammikuun puolessavälissä. Arvioimme menneen vuoden työtä ja mietimme miten asiat voitaisiin seuraavana vuonna tehdä paremmin.
Näin pääset liittymään yhdistyksen jäseneksi
Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen info@ystavyydenmajatalo.fi tai käytä yhteydenottolomakettamme. Kirjoita siihen nimesi, kotiosoitteesi, puhelinnumero ja sähköpostiosoitteesi.
Yhteydenoton jälkeen maksa vielä jäsenmaksu tilille 10-100€:
Kristityn Kasvu Ry
FI90 5441 0340 0068 12
Viitenumero: 3337
Jäsenmaksu on voimassa kalenterivuosittain. Ensi vuoden jäsenmaksusta tulee muistutus sähköpostilla aina jokaisen vuoden helmikuussa. Hallitus hyväksyy uudet jäsenet yleensä kerran kuukaudessa ja ottaa yhteyttä vain jos liittymisessä on jotain häikkää – muuten voipi sitten olla turvallisin mielin yhdistyksemme uusi jäsen.
Tulemme vielä laittamaan kotisivuillemme kunnollisen jäsenlomakkeen, se on vain kesäkiireiden alettua jäänyt tuotantovaiheeseen.
Kesän tulevia kursseja ja juhlia
Juhannus 20.-22. kesäkuuta
Tule viettämään unohtumaton juhannus ystävällisessä seurassa ja täydellisen luontoidyllin keskellä. Viime vuosina meitä on ollut yli 100 juhlijaa. Osalle juhannus kuuluu tänne ja toisille juhannus täällä on pehmeä tapa tutustua paikkaan ja uusiin ihmisiin. Ujoa tutustumista, spontaania vuorovaikutusta ja mahdollisesti ihan oikeaa kohtaamista.
Mindfulness, tietoinen läsnäolo -kurssi 27.-29. kesäkuuta ja 21.-23. heinäkuuta
Tietoinen läsnäolo on luontainen taito, syvä sisäinen tila joka on koska tahansa käytettävissäsi. Sen vaikutus tuntuu kaikilla elämänalueilla, työssä, terveydessä, ihmissuhteissa ja kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Hyväksyvä tietoinen läsnäolo (mindfulness) lievittää tehokkaasti stressiä. Se rauhoittaa mielesi ja elimistösi niin, että luonnollinen tasapainotila palautuu ja säilyy.
Elojuhla 9. elokuuta
Ystävien, naapureiden ja kyläläisten kanssa vietämme perinteistä sadonkorjuujuhlaa. Juhlista kesän viimeistä viikonloppua hyvässä seurassa, syömällä ainutlaatuisen hyvää ruokaa ja nauttimalla elävästä musiikista. Elojuhliin tarvitsemme myös paljon talkooapua! Ilmottaudu mukaan:)
Vieraanvaraisuuden alkeista
Vieraanvaraisuuden ymmärtäminen ja soveltaminen on Ystävyyden Majatalon keskeinen missio. Siksi jatkan viime kirjeessäni aloittamaani aiheen kartoittamista.
Filosofian tri Heikki Ikäheimo on väitöskirjassaan Tunnustus, subjektiviteetti ja inhimillinen elämänmuoto hahmottanut vieraanvaraisuuden aakkoset, vaikka hän ei sitä termiä käytä lainkaan. Hän käsittelee tunnustuksen antamisen ja saamisen tärkeyttä ja miksi niiden puute sattuu niin paljon. Hän tunnistaa kolme tunnustusasennetta (saks. Anerkennung, engl. recognition): arvostaminen, kunnioittaminen ja rakastaminen. Arvostamista ja kunnioittamista pidetään melkein synonyymeinä. Rakkauteenkin niitä sekoitetaan. Silti ne Ikäheimon mielestä eroavat tärkeällä tavalla toisistaan. Minä miellän kaikki kolme vieraanvaraisuuden alkeisiin.
Ihmiseksi kasvaminen alkaa tunnistetuksi ja tunnustetuksi tulemisesta, siitä että minut nähdään, kohdataan ja vahvistetaan todeksi. Objekteja voi tunnistaa laatunsa ja määränsä perusteella. Hyllyllä edessäni tunnistan noin parisataa väkivaltaa ja uhriutta käsittelevää kirjaa. Normatiivinen tunnistaminen taas merkitsee sitä, että tunnistan jonkun argumentin päteväksi tai tunnustan tietyn vastuun minulle kuuluvaksi. Aiheemme kannalta olennaisin tunnistamisen ja tunnustamisen muoto kohdistuu kuitenkin vain persoonaan. Kun tunnistamme ja tunnustamme jonkun kuuluvan meihin, näemme hänessä ihmisen. Jopa pahin vihollisemme voi kuulua meihin, keskenään sotiviin ihmisiin. Ainoastaan ihmisiä voimme tunnistaa ja tunnustaa arvostetuiksi, kunnioitetuiksi ja rakastetuiksi sanojen kaikkein olennaisimmassa merkityksessä.
Vieraanvaraisuus alkaa toisen ihmisyyden tunnistamisesta ja ainutlaatuisen yksilöllisyytensä tunnustamisesta. Niin itsestään selvää kuin tämän pitäisikin olla, jotkut seksuaalivähemmistöt, etniset ryhmät tai kastittomat tunnistetaan vain yhteisön hygieniaa likaaviksi saasteiksi, yhteiskuntaa uhkaavaksi rutoksi, tai muuten vain meihin kuulumattomaksi nimettömäksi joukoksi, jota ei tarvitse tunnustaa meihin kuuluvaksi. Siksi lukemattomat ihmiset ja ihmisryhmät joutuvat vieläkin rukoilemaan ja taistelemaan identiteettinsä tunnistamisen ja tunnustamisen puolesta. Vasta siitä alkaa prosessi, joka mahdollistaa arvostetuksi, kunnioitetuksi ja rakastetuksi tunnustamisen.
Hegel oli oikeassa väittäessään että ihmislapsi kasvaa itsetietoiseksi yksilöksi vain toisten itsestään tietoisten yksilöiden antaman tunnistuksen ja tunnustuksen kautta. Oppimattomat afrikkalaiset tiesivät saman paljon ennen häntä toteamalla: ”Minä olen koska sinä olet.”
Arvostetuksi tunnustaminen
Pieni lapsi tunnistaa kaikki ihmiset itselleen iloa tuottaviksi ihmisiksi. Hänen alkuasenteensa on viattoman ja rajattoman vieraanvarainen. Vasta myöhemmin hän oppii ”vierastamaan”, kokemaan vähemmän tutut tai liian erilaisen näköiset ihmiset itselleen uhaksi. Luottavainen avoimuus ja vierastaminen kulkee aalloissa, kunnes hän imitoimalla kasvuympäristönsä asenteita, unohtaa alkuperäisen vieraanvaraisuutensa ja alkaa sokeutua joidenkin yksilöiden tai yhteisöjen ihmisyydelle. Meidän ja heidän välille vakiintuu raja, joka myöhemmin voi avautua vain tietoisen vieraanvaraisuusvalinnan kautta.
Suurimman osan ihmiskunnan historiasta naiset, lapset ja eriväriset ihmiset on kohdeltu toisen luokan ihmisinä, joista ei ole miehen kaltaista hyötyä yhteisölle. Siitä asti kun ihmisoikeuksien julistuksesta tehtiin modernin maailman manifesti, kaikki ihmiset on ainakin periaatteessa määritelty arvostettaviksi. Sen haastamana jotkut yrittävät väkisin vääntää sieluaan itselleen outoon asentoon. Kuuluakseen suvaitsevaisten ihmisten joukkoon he näennäisesti arvostavat sellaisiakin yksilöitä ja ryhmiä, joita sydämessään vain oudoksuvat tai halveksivat. Arjessa useimmat meistä tunnustavat arvostavansa vain sellaisia ihmisiä tai ihmisryhmiä, jotka tuottavat hyvää ja hyödyllistä omaan elämäämme tai/ja itsellemme tärkeiden ihmisten elämään.
Juuri siksi on välttämätöntä rakentaa arvostamisen politiikkaa, yhteiskuntaa jossa jokaista haastetaan näkemään hyötyä ja hyvää yli sen, mitä normaalisti huomataan. Se voi alkaa piilossa olevien palveluammattien huomaamisesta ja ulottua sisäiseksi haasteeksi, jossa käytän jokaista vaikeasti arvostettavaa ihmistä itsetuntemuksellisena arvoituksena: ”Mitä minä näen hänessä sellaista, jota minun on niin vaikea tunnistaa ja tunnustaa itsessäni.”
Joukkotyöttömyyden aikana on myös välttämätöntä edistää ilmaisen vapaaehtoistyön arvostettavuutta, eikä etsiä uusia veroteknisiä tapoja rampauttaa talkootyön mahdollisuuksia. Kaikkia täytyy rohkaista antamaan ja vastaanottamaan myös hyvän tahdon palveluja, vapaaehtoisesti annettuja lahjoja, joiden kautta kuka tahansa voi kasvattaa arvostettuna olemisen kokemustaan.
Kunnioitetuksi tunnustaminen
On yksi asia kunnioittaa myrskyn voimaa ja kuoleman väistämättömyyttä. Luokkayhteiskunnassa kunnioitettiin herroja ja kuninkaita samankaltaisista syistä: He olivat ylivoimaisia ja vastustamattomia kuin luonnonvoimat, Jumalasta peräisin kummatkin. Herran ja ylivoiman pelko oli autoritaarisen kunnioituksen juuri. Se on jo suurelle osalle ihmiskuntaa mennyttä aikaa. Vai onko?
Mutta mistä minä tunnistan oikeasti kunnioitettavan ihmisen? Millä perusteella kunnioitamme toista? Yleensä kunnioitan ihmistä, jonka arvostelu- ja päättelykykyyn luotan, jonka arvot ja tavoitteet ovat mahdollisimman lähellä omiani. Jos tarvitsen yhteistyökumppania ja kollegaa, valitsen sellaiseksi ihmisen, jota voin vilpittömästi kunnioittaa.
Ikäheimo sanoo: ”Persoonan kunnioittaminen on hänen kohtelemistaan arvostelukykyisenä, autonomisena yksilönä.” Kunnioittavassa asenteessa on sisäänrakennettu velvoite myös kohdella toista kunnioittavasti. Ylihuolehtiva vanhempi voi kantaa huolta lapsestaan ja rakastaa häntä syvästi, kunnioittamatta häntä juuri lainkaan. Aikuisetkin voivat huolehtia toisistaan kunnioittamattomasti, kohtelemalla toista niin kuin hän ei itse kykenisi arvioimaan mikä hänelle on hyväksi ja mikä haitaksi.
Kehitysaputyössä paternalistinen asennoituminen on kunnioitusloukkaus. Sen jälkeen pelkästään hyvää tarkoittavat auttajat ihmettelevät miksi heihin kohdistuu niin kiittämätöntä vihamielisyyttä. Se on vastaus heidän tapaansa kyselemättömästi tietää, mikä on autettavalle hyvää ja hyödyllistä.
Kaikki eivät tietenkään ole yhtä arvostelukykyisiä, eikä jokainen mielipide ole yhtä oikea. Silti täyspäisen ihmisen kohteleminen tyhmänä loukkaa hänen kunniaansa, tai ainakin turhauttaa hänen kunnioitetuksi tulemisen tarvettaan.
Se että yksilöinä ja yhteisöinä koemme kunnioittamattoman suhtautumisen loukkauksena osoittaa, kuinka riippuvaisia olemme toisten antamasta tunnustuksesta. Emme ole kykeneviä muokkaamaan identiteettiämme ja itsetuntoamme niin itseriittoisesti kuin individualismia palvova itsepetoksellinen kulttuurimme haluaa meidän uskovan.
Rakastetuksi tunnustaminen
Toisen persoonan rakastaminen on hänen haavoittuvuudestaan liikuttumista, hänen elämästään ja onnellisuudestaan välittämistä hänen itsensä vuoksi. Kun tunnustan jonkun itselleni rakkaaksi, se ei ole ehdollistettu hänen tuottamaansa hyvään itselleni tai muille. Rakastaminen on hyvän toivomista ja tuottamista toiselle riippumatta siitä, onko hän mielestäni hyödyllinen itselleni tai läheisilleni. Rakastavalle toisen hyvä elämä on itsetarkoitus. Palvelen toisen hyvinvointia koska rakastan häntä. Siinä kaikki.
Ikäheimo sanoo väitöskirjassaan: ”On selvää, ettei rakkaus näin käsitettynä juuri koskaan ole riittävä motiivi esimerkiksi parisuhteen solmimiselle. Parisuhteissa on kyse paljosta muustakin kuin rakkaudesta. Sen sijaan rakkaus näin käsitettynä saattaa olla motiivi parisuhteen lopettamiselle: meidän on parempi erota, koska sinä et ole onnellinen kanssani.”
Kun rakastamani ihminen on onnellinen, minäkin tulen onnelliseksi. Jos rakkaus on molemminpuolinen, meidän onnellisuus on vuorovaikutteista. Jos rakkaus on myös seksuaalista, meidän onnellisuus on niin intensiivisesti vuorovaikutteista, että Paavalin puhe naisen ja miehen tulemisesta yhdeksi lihaksi tuntuu varsin sopivalta metaforalta.
Ystävyys ja rakkaus ojentautuvat toisen ominaisuuksien tuolle puolen. Ei niin, että hänen ominaisuutensa eivät vaikuttaisi rakkauteeni lainkaan. Tietenkin vaikuttavat, mutta rakkaussuhteesta tulee itsessään arvokas ja varjeltava asia. Yritän huolehtia siitä silloinkin, kun toisen asenne ja käytös syövät arvostustani ja kunnioitustani. Yritän rakastaa häntä rasittavista asenteistaan, haavoittavista sanoistaan ja loukkaavasta käytöksestään huolimatta. Rakastan häntä, koska joku on rakastanut minuakin vastaavanlaisella rakkaudella ja haluan antaa sitä eteenpäin.
Silti rakkauteni ei yksin pysty ylläpitämään arvostustani ja kunnioitustani. Rakkauteni ei ehkä tarvitse kuin intuitiivisia, emotionaalisia tai kutsumuksellisia perusteluja, mutta arvostukseni ja kunnioitukseni pohjautuu liiankin selkeästi mitattaviin asioihin.
Kaikkien unelma
Luulen että kaikki toivomme tulevamme työmme kautta arvostetuiksi, olemuksemme kautta kunnioitetuiksi ja ihan vain itsenämme rakastetuiksi. Jos en näitä saa osakseni, koen jääneeni paitsi jostain minulle kuuluvasta. Sen seurauksena minun on vaikea antaa niitä muille. On vaikea arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa jos itse kokee jääneensä niistä paitsi. On vaikea antaa mitä ei ole saanut.
Jotkut ovat niin tottuneet mitätöidyksi tulemiseen, että eivät edes huomaa itseensä kohdistuvia alentavia asenteita tai nöyryyttävää kohtelua. Toisilla on niin ylikorostunut mielikuva omasta ylemmyydestään, että tulkitsevat pienenkin hymähdyksen verisenä kunnialoukkauksena.
Kenen tahansa antama arvostus ei kuitenkaan kelpaa itsearvostukseni rakennuspalikaksi. Arvostuksen on tultava niiltä, joita minä kunnioitan arvostelukykyisinä ja merkityksellisinä ihmisinä. Identiteettini, käsitykseni itsestäni ja itsetuntoni ulottuvuudet rakentuvat vuorovaikutussuhteessa minulle tärkeiden toisten kanssa.
Vieraanvaraisuus haastaa minut jakamaan arvostustani yhä laajemmalle piirille, tunnistamaan kunnioitettavia piirteitä myös muukalaisissa. Sen myötä nöyrryn myöntämään tarvitsevani itsekin arvostusta ja kunnioitusta ihmisiltä, jotka aiemmin ovat olleet minulle merkityksettömiä. Vieraanvaraiselle yhä useampi suhde muuttuu tarkoituksista painavaksi.
Valtiotkin tarvitsevat tunnustetuiksi tulemista. Vasta sen kautta heidät toivotetaan tervetulleiksi kansojen yhteisöön. Kansat, jotka eivät saa globaalia tunnustusta tai kansakunnat, jotka saavat tunnustusta vain enemmistön hyljeksimiltä rupuvaltioilta, ovat loukattuja kansoja.
Jos olemme näin riippuvaisia toisiltamme saamastamme tunnustuksesta, niin miten ihmeessä jotkut selviävät tilanteista, joissa heitä mitätöidään, kohdellaan kunnioittamattomasti ja hyljeksitään sosiaalisesti ? Eikö meidän pitäisi romahtaa kokemaamme tunnustusvajeeseen tai aktiiviseen hylkäämiseen ja halveksimiseen? Ei välttämättä. Lohtua voi löytyä aikajanamme eri kohdista ja ehkä jopa sen ulkopuolelta. Voimme muistella sitä arvostusta, kunnioitusta ja rakkautta, jota olemme joskus saaneet. Voimme etsiä tukea saman kohtalon kokeneilta vertaisilta. Heidän kanssaan meitä saattaa yhdistää taistelu samojen oikeuksien puolesta. Yhteinen missio ja työ sen puolesta rohkaisee antamaan ja vastaanottamaan arvostusta jopa sellaisilta ihmisiltä, joita emme muuten kunnioittaisi ja vielä vähemmän rakastaisi. Voimme rohkaista itseämme mahdottomalla tulevaisuuden unelmalla, jossa kaikki ovat kilpaa arvostettuja, kunnioitettuja ja rakastettuja. Voimme turvautua Häneen, joka arvosti, kunnioitti ja rakasti kaikkia, silloinkin kun joutui meidän uhriksemme.
Kaikilla on rajansa
Arvostuksemme, kunnioituksemme ja rakkautemme on vaikea mitata, mutta ei täysin mahdotonta. Jos emme lainkaan suostu mittaamaan ja arvioimaan asenteitamme, jäljelle jää vain ON/OFF kytkin. Samaan voimme pakottaa muutkin: ”Rakastatko minua vielä?” Kysymykseen on vain kaksi mahdollista vastausta. Väärästä vastauksesta on ankarat seuraukset ja toinen vastaus on monesta syystä vajaa. ”Arvostatko minua vai et” on psykologista terroria. ”Kunnioita vanhempiasi, tai…” on perhepoliittista stalinismia.
Jokaisen arvostus, kunnioitus ja rakkaus toista kohtaan on määrämittainen, kasvava tai kuihtuva. Arvostuksen ja kunnioituksen pidättäminen tai lisääminen on hyvin tai huonosti perusteltua, mutta perusteltua kuitenkin. En pysty arvostamaan kaikkien ihmisten tapaa asennoitua, puhua ja käyttäytyä. Joidenkin asenteet näyttävät minusta olevan pahinta olettavia, puheet kieron syyttäviä ja käytös hyökkäävää. Sellaisen lähelllä on vaikea olla luottavaisen luova. Miksi minä sellaista arvostaisin? Toisten arvot ovat minulle kelpaamattomia ja joidenkin järjen juoksu on minusta niin irrationaalista tai ylirationaalista, että en pysty sitä kunnioittamaan. Demokraattisessa yhteisössä enemmistö määrää minkälaisten arvojen, asenteiden ja käytösten pohjalta arvostusta ja kunnioitusta jaetaan ja millä perusteilla joku suljetaan yhteisön marginaaliin tai kokonaan sen ulkopuolelle. Demokratian heikko puoli on se, että yleensä saamme mitä ansaitsemme.
Kaikki eivät suinkaan tule arvostetuiksi ja kunnioitetuiksi, eikä kaikille ole suotu rakastetuksi tulemisen lahjaa. Vammaisena, pitkäaikaistyöttömänä, eläkeläisenä tai laittomana maahanmuuttajana minun ehkä oletetaan tuottavan yhteisölle enemmän rasitetta kuin hyötyä. Olkoonkin että päättelykykyni ja arvoni kelpaisivat useimmille, muut muut resurssini ovat niin heikkoja, että minulta pidätetään ansaitsemani kunnioitus. Kuulun edelleen ehkä ihmiskuntaan, mutta varsin marginaalisessa ja aktiivisesti unohdetussa muodossa.
Sinua tuskin tunnistetaan. Sinuun suhtaudutaan torjuvasti ja sinua katsotaan kuin olisit läpinäkyvä. Sinuun kohdistuva kylmyys on viittä vaille sadismia. Totaalinen meihin kuulumisesta hylkääminen on identiteetin ytimeen kohdistuva eksistentiaalinen uhka, yksilöllisen maailman mahdollinen loppu. Vieraanvaraisuuden vastakohta on todella pelottava kokemus.
Unelma yhteisöstä, jossa kaikki olisivat yhtä arvostettuja, kunnioitettuja ja rakastettuja, on silti epärealistisuudessaan aika mahdoton unelma. Juuri siksi se on myös ihan välttämätön unelma. Jeesus opetti taivaan valtakunnan mahdottomuuksia ihmisille, jotka olivat saaneet osakseen kaikkein vähiten arvostusta, kunnioitusta ja rakkautta. Ehkä hän ajatteli heidän arpiensa kautta ymmärtävän ehdottoman ja rajattoman vieraanvaraisuuden tärkeyden.
Minusta on siis väistämätöntä, että pienessäkin yhteisössä on enemmän ja vähemmän arvostettuja, kunnioitettuja ja rakastettuja ihmisiä. Silti haluan itse elää yhteisössä, joka ei tyydy tähän väistämättömyyteen, vaan haastaa itseään jatkuvasti lähemmäksi mahdotonta unelmaa rajattomasta vieraanvaraisuudesta ilman millään lailla perusteltua hylkäämistä. Sitä varten minun pitäisi oppia rakastamaan jopa sellaista ihmistä, jota minun on vaikea arvostaa ja etsimään sen hyvää, jota minun on mahdoton kunnioittaa. ”Tietenkin minä… koska sinä…” on maailman vastaansanomattomin peruste rakkaudettomalle käytökselle. Arvostamattomuus, kunnioittamattomuus ja rakkaudettomuus kopioituvat väistämättömyyden hirmuisella ylivoimalla. Juuri siksi on välttämätöntä pitää vieraan varalle pieni annos lahjaksi annettua ja toistaiseksi täysin perustelematonta arvostusta, kunnioitusta ja rakkautta. Sekin saattaa tarttua, levitä ja tartuttaa muita.
Vieraanvaraisuudestakin voi tulla epidemia.
Hänen palveluksessaan,
Daniel
PS: Olemme jo pitkään puhuneet talkoolistamme kehittämisestä ja olemme vihdoinkin päässeet kohtaan jossa olemme lisänneet omaan sähköpostilistaan ne ihmiset jotka ovat ilmoittaneet meille halunsa osallistua talkoisiin. Tulemme lähettämään seuraavien kuukausien aikana listalla oleville ihmisille tervetuliaissähköpostin. Se myös mahdollistaa sinut poistumaan listalta jos olemme sinut sinne vahingossa lisänneet. Jäsenlomakkeen lisäksi olemme tekemässä talkoolomakkeen kotisivuillemme josta talkooreserviin on helpompi liittyä. Siitäkin tulemme ilmoittamaan Ystävyyden Majatalon facebook-sivuilla.
PPS: Kuivahuoneessa sijaitsevat pakastimemme vetelevät viimeisiään. Jos sinulla sattuu olemaan yksi tai parikin uudehkoa tornipakastinta ylimääräisenä, ota meihin yhteyttä! Järjestämme kuljetuksen mielellämme:)
PPPS: Olemme löytäneet kasan kuvia majatalosta vuosien saatossa. Löytyisikö sinulta vielä lisää? Oletko käynyt talossamme 90-luvulla tai aikaisemmin? Olisimme todella kiinnostuneita saamaan kopioita näistä kuvista! Voimme itse skannauttaa ne jos lähetät ne meille etanapostitse ja lähettää ne sitten takaisin, tai voit sähköpostittaa ne suoraan digisoituna. Mitä parempi laatu, sen parempi meille! Haaveena olisi saada tehtyä pieni historiallinen kollaasi majatalon päätalon portaikon varrelle.
