Pimeys tunkee päälle, mutta minulla on tänä vuonna sellainen kutina, että se ei pääse sisälle. Sitä samaa toivon sinulle. Tarvitsetko apua talvikuukausista selviämiseen? Täällä on yhtä pimeää on muuallakin, mutta hyvä seura ja hyödyllinen tekeminen saattaisi auttaa synkimmän vaiheen yli. Jos tarvitset yhteisöllistä apua yksityiseen kaamostaisteluusi, Ystävyyden Majatalossa on siihen mahdollisuus.
Seuraavilla kursseilla on vielä tilaa.
18.-20.11. Viikonloppu naisryhmän käyneille. Raili Nylund.
Vuoden 2012 naisryhmä alkaa. Raili Nylund
2-4.12. Unten mailla. Psykiatrian erikoislääkäri, uniryhmätyönohjaaja Markku Siivola.
9-11.12. Itsetuntemuskurssi. Daniel Nylund. Apuohjaaja/harjoittelija psykoterapiaopiskelija Satu Vaarula.
Huom. Älä anna varattomuuden estää osallistumistasi. Hinnoista ja maksujärjestelyistä voidaan sopia resurssien mukaan.
-Daniel Nylund
P.S. Miettiessäni mitä ihmettä laittaisin mainosten lisäksi kirjeen sisällölliseksi anniksi, päätin esitellä viimeksi lukemani suomalainen kirja. Se on filosofi Jukka Relanderin ja historioitsija Tuomas Nevanlinnan virkistävä katekismusluonnos. Uskon Sanat (Teos 2011) on kirjoitettu kristikunnan periferiasta käsin, mutta käsittelee kristinuskon ydinkysymyksiä tavalla, joka saattaa puhutella kristinuskosta vieraantuneita ja pitäisi kiinnostaa niitä, joiden uskominen on muuttunut tietämiseksi.
Nevanlinna ja Relander harjoittavat ”kokeellista teologiaa” keskustellen kristinuskon peruskertomuksista ja opinkappaleista kirkkovuoden tärkeimpiä pyhiä seuraten. Molemmat suhtautuvat tehtäväänsä suurella vakavuudella, myöntäen myös oman vaikeutensa sijoittua mihinkään selkeästi määritettyyn paikkaan uskomisen vaikeakulkuisissa maisemissa. Puheenvuorojen näennäisestä dialogirakenteesta huolimatta kummatkin keskustelevat enemmän kristinuskon kuin toistensa kanssa. Monessa debatissa keitetyt miehet kuitenkin lähestyvät kristinuskoa ikään kuin se olisi samanaikaisesti uusi mielenkiintoinen tuttavuus ja vanha rasittava sukulainen. Juuri tämä tekee kirjasta älyllisesti mielenkiintoisen, sisäisesti haastavan ja ajoittain jopa viihdyttävän. Heidän tekstinsä ei ole tylsän ennustettavaa niin kuin uskovaisten ja ateistinen välinen väittely usein on.
Tänä iltana selasin kirjan läpi ajatuksella antaa muutama edustava sitaatti. Se olikin yllättävän vaikeaa. Tuntui siltä, ettei mikään sitaatti tee oikeutta keskustelun kaikille rönsyille, eikä edes kirjan peruseetokselle. Tässä on silti muutama makupala:
Tuomas Nevanlinna: Nykyään minua luonnehditaan kirkollisissa piireissä usein ”etsijäksi”. Luonnehdinta on erittäin ärsyttävä. Hyväntahtoiset paternalisoivat paimenet eivät siis voi kun kärsivällisesti odottaa kunnes minä – tuskissani oleva hoopo – löydän kotiin) Ikään kuin joku voisi tietää, että kirkossa on jo ammoin löydetty se, mitä minä vasta etsin…
Kristinusko ei ole kulttuuri, vaan kaikille kulttuureille jotakin yhtä vierasta. Juuri siksi se on vastaanotettavissa kaikkialla…
Olkimies-ateismi on sekä kaikkein naiivein että kaikkein irrationaalisin ratkaisu. Sen ainoana käyttövoimana on 1760-lukulaisten ja 1960-lukulaisten yhteinen oletus siitä, että kirkko on aikamme vaarallisin ideologinen organisaatio. Tämä lähtökohta on yksinkertaisesti vanhentunut… Ateistit! Pois kummallinen varjonyrkkeily etukäteen voitettua ääliömäistä vastustajaa vastaan. Kehään kamppailu omaa uskoa, totuusnarsimia ja kristillistä tiedostamatonta vastaan.
Jukka Relander: Kristinuskon periaate, jonka mukaan ketään ei saa uhrata, avaa mahdollisuuden muukalaisuuden affirmaatiolle. Se tulee tehneeksi tämän jyrkästi ja ehdottomasti. Kun ketään ei saa uhrata, synti jää maailmaan. Tämä, jos mikä, on ylösnousemuksen viesti. Ei se, että nuo ovat syntisiä, vaan se, että me olemme.
…Vierastan ateistista uskontokritiikkiä erityisesti siksi, että se ampuu kohteensa ohi. Kristinusko näyttää sen valossa joko epäonnistuneelta tieteelliseltä teorialta tai valtaintressien motivoimalta ideologialta… Sekaan heittäytyminen on kuitenkin ainoa tapa antaa tarkastelun kohteelle mahdollisuus. Kristinuskon ydin ei ole sen tiedollisessa sisällössä, vaan sen myötä avautuvassa näkökulmassa.
Uusi näkökulma vanhoihin kristinuskon teksteihin on kummallekin avautunut paljolti Rene Girardin kautta. Tämän ranskalaisen kulttuuriantropologin ja kristityn akateemikon puhe mimeettisestä halusta, ihmisyhteisön väkivaltaa salaavista myyteistä ja ihmisen taipumuksesta rakentaa yhteisönsä uhrin varaan, näkyy läpi koko keskustelun. Minusta juuri Girardin näkökulma on auttanut kumpaakin löytämään uskottavamman ja haastavamman version kristinuskosta. Samalla he myöntävät että koko kirjaprojekti oli mannermaisten filosofijulkkisten esikuvan seuraamista. Jacques Derrida, Giorgio Agamben, Alain Badiou ja Slavoj Žižek ovat kaikki käsitelleet Raamatun tekstejä ja kristinuskon perusteemoja uudella mielenkiinnolla.
Nevanlinna ja Relander tarttuvat teologisiin kysymyksiin rohkeammin kuin monet teologit. He hahmottavat kristinuskon merkitystä myös identiteetin muodostuksessa, sosiaalipoliittisten umpikujien avaamisessa ja suhteessa moniin muihin ajankohtaisiin teemoihin. He tuntuvat ihan tosissaan uskovan että Jeesuksen julistama Jumalan valtakunta on ainutlaatuinen ja mahdollisesti jopa toimiva radikaali todellisuus ihmisten maailmassa. Väkivaltaisen kilpailun, ostamisen ja myymisen tilalle voi tulla vastaanottamisen ja antamisen vapaa rinnakkaistodellisuus, armo, joka tekee mahdolliseksi elää todeksi epätäydellinen yksilöllisyys ja hylkäämätön yhteisöllisyys. Kaksi kristinuskoon heittäytyjää kutsuu sitä toivoon ja rakkauteen pohjautuvaksi virtuaaliyhteisöksi.
Ovatko arvon filosofit sitten oikeasti hurahtaneet uskoon? Sitä sopii miettiä, niin kuin monia muitakin hurahduksia suuntaan tai toiseen. Siihen tämä kirja provosoi. Nevanlinna ja Relander kuuluvat niihin uskon uudelleen sanoittajiin, joita jokainen sukupolvi tarvitsee.
Mika Waltari taisteli sotien jälkeen samojen kysymysten kanssa ja joutui joissakin suurissa romaaneissaan hillittömän vihamielisyyden ja suunnattoman pessimismin valtaan katsellessaan kristikunnan mielettömän väkivaltaista historiaa. Tuomaksen ja Jukan kapakkakeskusteluita lukiessani mieleeni tuli Mikael Karvajalan mietteet sodan raunioilla:
Ajattelin, että maailma, jossa elin, kenties oli hukkuva laiva, mutta jos niin oli, ei minusta ollut hukkuvan laivan pelastajaksi, vaikka toiselta puolen en myöskään halunnut olla poraamassa sitä upoksiin.
Tässä kirjassa kaksi kokeilevaa teologia heittäytyvät ainakin kokeeksi kristinuskoon, sellaisena kuin tänään siihen uskovat ja tunnustelevat kantaako se tässä maailmassa. Eivät he malta olla poraamatta muutamaa reikää joihinkin mielestään merikelvottomiin pelastusveneisiin. Minua se ei pahemmin haitannut, kun en sattunut juuri niissä olemaan. Jos kuitenkin kaipaat rauhoittavaa hartautta jouluusi, tämän kirjan lukeminen kannattaa säästää ensi vuoden puolelle.
P.P.S. Paloturvallisuuremontit ovat loppusuoralla ja öljylämmityksen tilalle olemme nyt hankkimassa pellettipolttimen, jonka asetamme toistaiseksi vanhaan kattilaan. Naapurilta saimme 20 kuution rehusiilon, josta tulee mainio pellettivarasto. Tämä pienellä investoinnilla tehty ratkaisu luultavasti puolittaa energiakulutuksemme. Laajennettu kesäkeittiö on tiivistetty talvikuntoon joten voin tehdä pizzaa ja muuta kiviuuniruokaa vaikka keskitalvella. Muutenkin on aika paljon uutta saatu aikaiseksi. Suuri osa remonteista on jo rahoitettu, mutta vielä tarvitsemme muutaman tuhannen edestä lahjoituksia yhdistykselle tai osakkeenostoja Ystävyyden Majatalo Oy:lle. Osakkeen osto tapahtuu maksamalla osakkeiden määrää vastaavan summan (x kertaa 170€) Ystävyyden Majatalo Oy:n tilille.
IBAN tilimme FI50 5441 0320 0022 52 (BIC-tunnus OKOYFIHH, joka tarvitaan ulkomailta maksettaessa). Viestiksi osakkeiden ostajan nimi ja yhteystiedot. Lähetämme osakekirjat kuukauden sisällä.
P.P.P.S. Vanhat käsintehdyt rakennuspiirustuksemme pitää digitalisoida. Löytyykö kellään resursseja siihen?
P.P.P.P.S. Teologian tekeminen on slow business. Talvikuukausien kirjoituskausi on alkamassa. Teoblogin kehittelyä varten tarvitsen lisää opinto- ja lähdemateriaa. Jos haluat auttaa sen hankinnassa voit käydä Amazonin sivuilla katsomassa toivelistaani.
