Kiitos rakas ystävä. Muistelen viime viestin jälkeen saamiamme lahjoja. Se keventää kaamosta:
Keväällä, viedessämme puoli vuotta kestäneen suursiivouksen jäljiltä ties kuinka monetta kuormaa kierrätykseen, yksi talkoolaisista huomasi, että peräkärryn akseli oli katkeamaisillaan. Seuraavalla viikolla hän lahjoitti oman, melkein uuden kärrynsä tilalle. Kiitos Jussi.
Kesällä eräs vanha ystävä koki Jumalan kehottavan häntä antamaan jotain vähän isompaa jonnekin. Hän tekstasi minulle ja kysyi, onko auto hankintalistalla – tietämättä, että olin jo pari viikkoa joutunut lainailemaan vieraidemme autoja.
”Isoa vai pientä tarvitsette?”
Vaivaantuneena tekstasin takaisin: ”Vaikeaa minun on kauppaa käydä näin pitkän matkan päästä.”
”En minä mitään ole myymässä. Kysyn vain minkälaista autoa haluatte.”
Niinpä meillä nyt on ensimmäistä kertaa kunnon paku tukkuautona. Kiitos Matti.
Elojuhlassa vieraat päättivät säästää tenniskyynärpäätäni lahjoittamalla rahaa kunnon taikinakoneeseen. Jos nyt kukaan tietää käytetystä noin 20 litran koneesta, olemme valmiit ostamaan sen. Saa ja varmaan pitääkin toimia voimavirralla. Kiitos rakkaat kyläläiset ja vieraat.
Äijäsaunassa naapurin isäntä huomasi lauteiden kaipaavan uudistusta ja lupasi tuoda meille tuppeen sahatut tervaleppälankut laudepuiksi. Kiitos Risto. Niistä olemme nyt rakentaneet uudet lauteet. Kiitos Eero ja Igor. Toinen isäntä vuokrasi nostolavan ja tuli korjaamaan jääkuorman murtamat lumiesteet ja rännit päätalon katolta sekä autteli meitä vuoden mittaan monessa muussakkin pienemmässä ja suuremmassa projektissa. Kiitos Sipi.
Ammattiosaamista, ruokatarvikkeita, talkooapua, rahalahjoituksia, hyviä neuvoja, vielä parempia siunauksia jne. niillä tätä taloa on rakennettu nyt yli 25 vuotta. Tuhannet kiitokset tuhansille.
Hyvän tahdon sijoituksilla on Tiun johdolla rakennettu tänä vuonna jo kahdeksan uutta superkaunista kummihuonetta. Seitsemän on jonossa. Yhden kummihuoneen suihkun puoleisesta seinästä löytyi hiljalleen edennyt vesivahinko. Siitä rempasta tulikin sitten suunniteltua isompi. Onneksi tekijä on sisukas ja osaava nuori mies (hyvä Frans!), joka ei pienestä lannistu. Ja tuleepahan suihku uusittua saman tien. Päätalossa on enää yksi huone vailla kummia.
Tämä vuosi on ollut tekemisen meiningillä siunattu, ja sen ansiosta olemme saaneet huiman listan isoja asioita aikaiseksi:
-
Heti alkuvuodesta tyhjennettiin ja remontoitiin huone uutta hienoa Respaa varten.
-
Takavarasto on tyhjennetty ja siivottu moneen otteeseen tänä vuonna. Se on toiminut hyvänä välietappina monelle tavaralle, joka on ollut matkalla kierrätyskeskukseen.
-
Käytäville on kehitelty ja väkerretty uusia kylttejä helpottamaan talon sokkeloissa suunnistamista. Samassa tohinassa tuli uusittua majoitushuoneiden numerojärjestys loogisemmaksi.
-
Neljä yksityiskäytössä ollutta huonetta remontoitiin ja valmisteltiin majoituskäyttöön.
-
Kirjaston kirjat siivottiin ja järjesteltiin (eräänä lupsakkana aamuna järjestelimme kaunokirjallisuusosion jopa värijärjestykseen).
-
Pannuhuoneen alustava siivous tehtiin jo alkuvuodesta, uusi siivous ja pieni pintaremontointi ovat jonossa.
-
Kylmiön hyllyt saatiin järkevämpään asentoon ja hyllyjen päälliset uusittiin.
-
Internet- ja puhelinpiuhat korjattiin ja asennettiin uudelleen.
-
Korttikäytävän aukot paikattiin ja repsahtaneet kortit laitettiin ojennukseen.
-
Vintti tyhjennettiin ja sinne tehtiin uudet hyllyt. Koko vintti järjesteltiin uudelleen ja sinne asennettiin uudet valot.
-
Kun sisätilat oli saatu kesän loppua kohden ojennukseen, iskimme kyntemme ulkovarastoon, ja sekin laitettiin järjestykseen.
-
Esiintymislavan viimeistely saatettiin päätökseen tehokkaan talkootiimin avulla.
-
Päätalon yläkerran sivukäytävältä poistettiin väliseinä ja se pintaremontointiin kokonaan.
-
Saliin rakennettiin uusi, huomattavasti käytännöllisempi ja kauniimpi ruokapöytä, joka horjumatta kestää talon leivän leikkuun.
-
Päätalon sokkeli maalattiin ja viemäriputket kaivettiin ylös ja vaihdettiin.
-
Pihaa kaunistettiin uusin istutuksin ja kynttilätelinein.
-
Saunan lauteita uusitaan parhaillaan ja heti ensi vuoden alussa työlistalla on saunan lattian maalaus, suihkutilan paneloinnin uusinta ja pukuhuoneen kaakelien vaihto.
-
Melkein kaikki majatalon julkiset tilat järjesteltiin ja siivottiin perusteellisesti.
-
Koko kesän TO DO -listalla ollut epäonnistuneen pellettisiilon poisto saatiin MELKEIN tehtyä ;) ja uuden rakentaminen siirtyy kevääseen
-
Jo vuosia rikki olleet kaasuhellamme kaksi poltinta saatiin vihdoinkin korjattua.
Ensi vuonna lähdemme – ajan ja energian salliessa – etsimään rahoitusta keittiön täysremonttiin. Tiu on hahmotellut uutta keittiötä 3D-mallinnuksen avulla pari kuukautta ja sai alustaviin suunnitelmiin innostuneen ja kannustavan siunauksen ohi kulkevalta catering-alan ammattilaiselta.
Työlistalla odottavat eteisen ja portaikon pintaremontoinnit, pihavalojen asentaminen, ulkovaraston sähkötyöt, uuden dorm-huoneen rakentaminen, päätalon yläkerran ikkunankarmien hiominen ja maalaaminen, pihaliikuntaradan rakentaminen sekä monta muuta pienempää ja hieman suurempaakin projektia. Kyllä tänne vielä toteutumattomia unelmia mahtuu.
Kiitos kaikille uutterille talkoolaisille, keittiöapulaisille, pyykkisankareille, siivoustontuille, remonttimestareille, vakiasukeille ja lahjoittajille. Kiitos, kiitos, KIITOS kaikille sparraajille ja hyvän työskentelyhengen luojille. Vuodessa on palveltu ja oltu palveltavina enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin.
ALV-velvollisuus
Tähän asti meidän ei ole yleishyödyllisenä yhdistyksenä tarvinnut maksaa arvolisäveroa palveluistamme, koska ne on käsitelty varainhankintana yleishyödylliseen työhön. Kurssi- ja majoituspalvelujemme kehityttyä ja kasvettua olemme kuitenkin verottajan mielestä saaneet epäreilun kilpailuedun muihin palveluntarjoajiin nähden. Eikä meillä ole tämän asian kanssa mitään kiistelemistä. Emme edelleenkään pyri tuottamaan voittoa, eikä ratkaisu estä meitä tarjoamasta palvelujamme ilmaiseksi tai jokaisen maksukykyä huomioiden, eivätkä meille annetut lahjoitukset joudu verolle. Meidän on vain lisättävä vero ohjehintoihimme. Uudet hinnat tulevat näkyviin sivuillemme ensi vuoden alussa.
Loppuvuoden kurssit ja tapahtumat
Joulukuun 13.-15 Minän ja sinän kohtaaminen – itsetuntemuskurssi (Täynnä)
Joulukuun 31. Uuden vuoden juhla
Tammikuun 4.-6. Mindulfness, tietoinen läsnäolo – kurssi
Tulevan vuoden kursseja ja juhlia
Voit seurata ohjelman täydentymistä tapahtumakalenteristamme.
Maaliskuun 7.-9. Minän ja sinän kohtaaminen – Itsetuntemuskurssi
Maaliskuun 14.-16. Mindulfness, tietoinen läsnäolo – kurssi
Maaliskuun 21.-23. Naiskurssi 2014 alkaa
Maaliskuun 28.-30 Elä nyt – hahmoterapiakurssi
Huhtikuun 25.-27. Kevättalkoot
Huhtikuun 30. Vappujuhla
Toukokuun 9.-11 Minän ja sinän kohtaaminen – Itsetuntemuskurssi
Toukokuun 21.-23. Oleg Tchoumak -kuvataidekurssi
Vieraanvaraisuus
Suomen kielen sana vieraanvaraisuus sisältää vähän huomatun tuiman haasteen. Sanaa käytetään kuvaamaan tuttujen kavereiden, parhaiden ystävien ja rakkaimpien sukulaisten kestitsemistä. Mutta ovatko he oikeasti vieraita?
Vieraan varaisuus on jotain paljon vaikeampaa. Se haastaa minua kurottautumaan mukavuusalueeni ulkopuolelle, avaamaan reviiriäni niillekin, joita epävarmana ujostelen ja arastelen. Oikeasti vieras on se jota vierastan, koska en pidä hänen tyylistään ja tavastaan, en kunnioita hänen asenteitaan ja uskomuksiaan, pelkään hänen asemaansa tai käytöstään jne. Jos vieras määritelmällisesti on ihminen jota luonnostaan en todellakaan haluaisi kutsua kotiini, joudun arvioimaan vieraanvaraisuuteni vilpittömyyttä uudelleen.
Haluanko siis enemmän oudon tuntuisia ja epämukavia muukalaisia vieraakseni? Aika harvoin. Siihen itseäni kuitenkin haastan. Miksi ihmeessä? Eikö sivistyneen etäinen suvaitsevaisuus riitä?
Ei liberaalista suvaitsevaisuudesta ole hylkäävän ja tuomitsevan suvaitsemattomuuden todelliseksi vastakohdaksi. Suvaitsevaisuus on liian laimea ja etäinen tapa vastata suvaitsemattomuuden kiusaukseen. Se luo vain turvallista sydänten etäisyyttä ja ylevän viileää välimatkaa suhteessa ihmisiin, joita en halua kutsua lähelleni. Enemmistöltä kopioidun suvaitsevaisuuden luoma etäisyys muukalaiseen purkautuu vasta kun oikeasti päästän hänet kotiini ja ehkä jopa sydämeeni.
Derrida ottaa nomadien vieraanvaraisuuden postmodernien vaeltajien esikuvaksi. Erämaan kulkijoilla ei ole vakituista kotipaikkaa. MIkä tahansa sijainti on heidän kotinsa. Tilapäiseen paikkaan pystytetty teltta on heidän kotinsa. Juuri siinä he kestitsevät ketä tahansa paikalle osuneita vieraita. Vaeltajien vieraanvaraisuudessa on jotain erityisen koskettavaa. Mutta onko muunlaista vieraanvaraisuutta enää olemassakaan? Harvalla on enää lapsuudenkotia tallella. Useimpien koti on melkein yhtä tilapäinen kuin paimentolaisten teltta. Kehtaako siihen ketään kutsua? Oli asuinpaikkani minkälainen tahansa, olennaista on haluanko kutsua todella vieraita ihmisiä itseni lähelle, siihen kotitilaan jonka olen kulloinkin itselleni rakentanut?
Vieraiden varassa
Muistan kauniin kesäpäivän toimintamme alkuaikoina. Talossamme ei ollut ainuttakaan vierasta. Tuntui orvolta ja melkein väärältä nauttia kauniista idyllistä ihan yksin. Silloin tajusin itsekin tarvitsevamme vieraita. Minkälaisia olisimme tänään, jos meillä ei koskaan olisi ollut ainuttakaan vierasta? Minkälaisia meistä olisi tullut autiolla saarella keskellä merta tai kaupunkia? Minkälainen minä olisin jos olisin kaikista teistä eristäytynyt? Elämme monella tavalla vieraiden varassa.
Vieraat paljastavat meille itsemme. Ystävät vahvistavat parhaimpia ja tutuimpia ominaisuuksiamme. Vieraat paljastavat oudot ja yllättävät piirteemme. Vieraan edessä saatan tulla itselleni vaikeasti lähestyttäväksi ja jopa pelottavaksi. Vieras voi paljastaa itsestäni muukalaisen, johon en mielelläni haluaisi tutustua. Vieraan edessä saatan löytää itsenikin vieraana.
Perustamalla Ystävyyden Majatalon sitouduin vieraanvaraisuuteen. En tehnyt sitä luonnostaan. En todellakaan ole mikään sosiaalinen kultakala. Päinvastoin. Yritän harjoittaa vieraanvaraisuutta, koska olen puoliksi erakko. Vieraiden vastaanottaminen varjelee minua kokonaan vajoamasta itseeni. Minä siis elän vieraittemme varassa. Tarvitsen teitä pysyäkseni tolkullisessa suhteessa elämään. Tarvitsen sinua tullakseni minuksi.
Yhteisöllisyys
Moni porukka on vuosien aikana käynyt juttelemassa yhteisöunelmistaan kanssani. Jotkut ovat niitä lähteneet toteuttamaan. Useimmat ovat lopulta alistuneet perusporvarilliseen kiusaukseen ostamalla lainarahalla mahdollisimman eristävät seinät yksityisyytensä ympärille.
Viikko sitten juttelin taas kerran samoista unelmista Helsingin henkeen lopen kyllästyneen miehen kanssa. Seuraavana päivänä hän tuli takaisin ja kertoi myyneensä yksiönsä ja etsivänsä yhteisöä johon voisi sijoittua. Hän on aikanaan asunut täälläkin ja saanut parantumattoman tartunnan yhteisöelämästä. Nyt hän haluaa sijoittaa rahansa ja itsensä asumisympäristöön, jossa edes joku sanoisi hyvää huomenta ja missä itse voisi toivottaa hyvää päivää tarkoittaen juuri sitä.
Päätin vähän rummuttaa hänen ja monien muiden puolesta: Löytyykö mitään tolkullista vaihtoehtoa yhteisöfanatismin ja tavallisen kaupunkiyksinäisyyden välillä? Voiko sijoittaa rahansa porukalla yhteisölliseen asumiseen vaikka muuttamalla tyhjä koulu, vanhainkoti tai leirikeskus eri-ikäisten ihmisten osakeyhtiöksi? Valtio, kunnat ja seurakunnat myyvät nyt valtavan määrän tyhjentyneitä kiinteistöjä, joille on vaikeaa löytää käyttöä ja joiden neliöhinta siksi on tavallista asuntoneliötä huomattavasti halvempi.
Helsingissä valmistuu näinä päivinä ryhmärakennuttamismenettelyllä toteutettu unelmatalo. Käykää katsomassa Koti Kaupungissa ry:n versiota taloudellisesta, sosiaalisesta ja ekologisesta asumisesta.
Helsingin Arabianrannassa on juuri valmistunut Suomessa ainutlaatuinen, yhteisöllinen ja omatoimisuuteen perustuva senioritalo nimeltä Loppukiri. Muitakin eri vaiheissa olevia aloitteita on vireillä. Kemiönsaarella on perusteilla Skaanila nimistä yhteisö, jossa porukalla ollaan ostamassa isoa kiinteistöä. Karjaalla on joku vielä isompi projekti meneillään jne.
Ystävämme Johanna Kerovuori rakastaa yhteisöjä ja haluaa auttaa ihmisiä, jotka ovat sellaisia perustamassa. Hän saattaisi olla oiva linkki tuomaan ihmisiä yhteen ja kertomaan kaikenlaisista hyvistä mahdollisuuksista. Löydät esimerkiksi hyviä neuvoja siitä miten ostaa talo porukalla (Blogin kuva on otettu Majatalon ryhmätyöhuoneesta, jossa on paljon pähkäilty yhteisöllisyyttä). Tyttäreni Tiu, joka on nyt rakentamassa Majatalon yhteisöä, on kokemuksensa pohjalta kirjoittanut siitä miten perustat pienen kommuunin vaikka kaupunkiin. Facebookissa moni ystävämme ovat jäseninä Matkalla yhteisöelämään -ryhmässä.
Vanha sankarini Martin Buber visioi rehellisessä yhteisöllisyydessä aavistuksen ihmistä suuremmasta todellisuudesta: ”…kun yksilöt avautuvat, paljastautuvat ja ovat välittömiä toisilleen, auttavat toisiaan, kun yksilöllisyyden uljaat linnakkeet sortuvat ja ihmiset murtautuvat vapaiksi kohtaamaan toisen ihmisen. Siellä missä tämä tapahtuu, siellä Ikuinen nousee täyttämään tuon aikaisemmin niin tyhjän tilan meidän välillämme (im Dazwischen). Yhteisöllisyys on todeksi tulemisen paikka. Todellisessa yhteisöllisyydessä Jumaluus tulee todeksi ihmisen ja ihmisen välillä”. (Martin Buber. On Judaism. Schocken. New York. 1967. s. 110.)
Valitettavasti vahva yhteisöllisyys voi rakentua myös ulossuljetun uhrin, ja ulkoa uhkaavan vaaran varaan. Tyhmyys ja pahuus voi tiivistyä uskomattomaksi pimeydeksi, joka sisältäpäin koetaan ihanana perheenä. Ulos jääneen todellisuus on aivan toinen: ”En ollut koskaan päässyt irti tuosta seuralaisestani. Kuin varjo se roikkui kintereilläni — yksinäisyys. Ja sen veli on: olla huonompi muita… Vain se, joka on sysätty kuilun pohjaan, tietää miten kylmät sen pohjavirrat ovat, miten jyrkät seinämät kiivetä ylös.”
Ei yksilöllisyyttä kunnioittavan yhteisöllisyyden rakentaminen koskaan ole helppoa ollut. Majatalokin on nuoren hippipojan unelmien päivitys versionumero 5.25, ja edellisistä versioista on jäljellä aika ristiriitaisia muistoja. Silti kipeäkin yhteisöhaparointi on parempi kuin krooninen yksinäisyys.
Yksinäisyys
Milloinkaan ei ole niin paljon ihmisiä sullottu niin lähelle toisiaan kuin tänään. Ihmisellä ei koskaan aikaisemmin ole ollut niin paljon erilaisia kommunikaatiovälineitä kuin nyt. Niiden kautta kaikki välimatkat ovat lyhentyneet. Teknisesti on mahdollista saada yhteyttä melkein keneen tahansa, melkein milloin vain. Mutta onko se oikeasti vähentänyt yksinäisyyttä ja välinpitämättömyyttä?
Suomalaisista koko ajan tai suurimman osan ajasta yksinäisiä on 4,3 prosenttia eli yli 200 000 suomalaista. He voisivat yksinään kansoittaa koko Vantaan tai Tampereen. ”Suomen suurin yksinäisten yhteisö on Suomi24. Siellä on kymmeniätuhansia yksinäisten ihmisten kirjoituksia.” Näin sanoo hyvinvointisosiologian professori Juho Saari Itä-Suomen yliopistosta. Hän on tutkinut yksinäisyyttä verkon keskustelufoorumeilla.
Yhdysvaltalainen yksinäisyystutkija John T. Cacioppo väittää, että yksinäisellä on yhtä suuri riski sairastua tai kuolla ennenaikaisesti kuin tupakoijalla, ylipainoisella tai korkeasta verenpaineesta kärsivällä. Jos näin on, Majatalo kohtaamispaikkana on pelastanut aika monta ihmistä ennenaikaiselta kuolemalta.
Mutta täytyykö yksinäisen tinkiä yksityisyydestään yhteisössä?
Yksityisyys
Jos tarvitsen muita tullakseni itsekseni tarvitsen myös yksityisyyttä ja yksinäisyyttä voidakseni olla vieraanvarainen.
Thomas Merton oli erikoinen erakko. Erämaassa toteuttamastaan yksinäisyydestään käsin hän oli aktiivisesssa yhteydessä ihmisiin ympäri maailmaa: ”Ilman hiljaista yksinäisyyttä ei voi olla todellista myötätuntoa. Kun ihminen eksyy sosiaalisen koneiston rattaisiin, hän ei enää ole tietoinen inhimillisistä tarpeista henkilökohtaisen vastuun tasolla. On mahdollista paeta ihmistä heittäytymällä ihmisjoukon keskelle.” Thomas Merton. New Seeds of Contemplation (Anthony Clarc Books. -61. Luku 8.).
Näinhän se on. Maailma on täynnä pakonomaista sosiaalisuutta, kovaäänistä ohipuhumista, avoimuuteen piiloutumista ja nyökkäilevää kuulemattomuutta. Seurustelupelien kiemuroissa eksyy itsestään eikä oikeasti kohtaa vieraita.
Ystävyyden Majatalossa yksityisyyden tarve jotenkin korostuu. En minä kutsu yksityiseen kämppääni juuri ketään. Useimmat täällä asuvatkaan eivät ole huonettani nähneet. En minäkään ole vieraillut kaikkien täällä asuvien yksityisessä huoneessa. Se tuntuu ihan luonnolliselta ja tärkeältä yhteisössämme. Mitä lähempänä asumme ja olemme, sitä tärkeämmiksi yksityisyyden rajat tulevat.
Yksityisyyden rajojen puolustaminen voi olla erityisen vaikeaa ihmiselle, joka on toipumassa taipumuksestaan antaa muiden rikkoa rajojaan. Siihen vaiheeseen kuuluu tietty ymmärrettävä toipumisitsekkyys, liioiteltu rajojen puolustaminen. Se voi näyttäytyä hyvin suvaitsemattomana. Hätävarjelun liioittelukin voi olla välttämätöntä, jotta voisimme oppia rajoillemme uskollista vieraanvaraisuutta.
Minun tulee siis sekä varoa että vaalia erakkouttani. Buber sanoi sen niin hyvin:
“Kaksi yksinäisyyttä sinulla on elämässäsi. Vain toisen niistä sinun tulee juurineen kitkeä pois: itseesi vetäytyneen sulkeutuneisuuden, kyvyttömyyden ja haluttomuuden olla yhteydessä. Toista yksinäisyyttä sinun tulee sen jälkeen vahvistaa… Vahvistuakseen ihmisen tulee aina silloin tällöin kutsua voimansa kotiin itseensä, jossa hän voi levätä kaiken sen seurassa mikä on ollut ja mikä tuleva on, jotta hän voisi uudelleen astua yhteyteen niiden ihmisten kanssa jotka ovat.” Martin Buber (Buber -57. S. 110.)
Kokemus yksityisyyden samanaikaisesta jakamisesta ja kunnioittamisesta kuuluu elämän helmihetkiin. Niitä täällä on punottu lankoihin tuhansittain. Ihmiset ovat ryhmissä ja kahdenkeskisissä keskusteluissa jakaneet yksityisyyttään enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin kenellekään. Melkein aina joku ihmettelee ryhmän lopussa kuinka tutuilta aluksi ihan vieraat vaikuttavat. Mitä syvemmin uskallamme jakaa yksityisyyttämme sitä useampi vieras muuttuu läheiseksi.
Vieraanvaraisuuden rajat
Tietenkin saatan tästä kauniista sanasta virittää itselleni ja talon väelle hirttonarun, johon voimme toisemme ripustaa aina kun sanan ja todellisuuden välinen ero käy liian isoksi – eli melkein joka päivä. Ei vieraanvaraisuus meiltäkään aina onnistu.
Täällä on aika helppoa harrastaa vieraanvaraisuutta, koska useimmat vieraat lähtevät muutaman päivän sisällä. Vaikein vieras on se joka jää pitkäksi aikaa tai se joka tulee kaikkein lähimmäksi elämään. Kyllä minä olen vieraanvaraisuuteni rajat löytänyt ihan tarpeeksi monta kertaa.
Eräs Raamatun kirjoittajista yrittää motivoida kuulijoitaan vähän naivilla tavalla: ”Älkää unohtako osoittaa vieraanvaraisuutta, sillä jotkut ovat yösijan antaessaan tulleet majoittaneeksi enkeleitä.” Me olemme tulleet majoittaneeksi myös valehtelijoita, varkaita ja hyväksikäyttäjiä.
Joskus tuntuu ihan hyvältä sanoa että nyt riittää. Toisinaan on ihan hemmetin kipeää vetää rajaa. Emmekä me aina uskalla, jaksa tai halua ottaa pidempiaikaiseksi vieraaksi ketä tahansa. Joskus olemme jopa pyytäneet jonkun lähtemään suunniteltua aiemmin, koska sietokyvyn raja vain on auttamattomasti ylitetty. Olen aika hyvä antamaan lahjaksi testaamatonta luottamusta, mutta kun se on syöty loppuun, saan vaivoin sydämeni hanoja enää auki.
Minun täytyy olla rehellinen ja suora vieraanvaraisuuteni rajoista, muuten mistään ei tule totta. Minulle liian vaikeat ihmiset jäävät oveni ulkopuolelle kunnes sydämeni on kasvanut tarpeeksi suureksi ja vahvaksi tai pieneksi ja nöyräksi. Ilman rajatietoisuutta vieraanvaraisuus avautuu sisäänpäin kääntyvälle imperialismille. Sisäisesti runneltuna minun on vaikea tunnistaa ja kunnioittaa toistenkaan rajoja.
Sana vieraanvaraisuus on mielessäni tullut yllättävän suureksi ja haastavaksi todellisuudeksi, kun olen miettinyt, mitä kristittynä kasvaminen minulle tänään merkitsee. Jeesuksen harjoittama ja vastaanottama vieraanvaraisuus oli skandaali sen aikaiselle uskonnolliselle ja poliittiselle kulttuurille. Hänestä tuli uhka poissulkevalle vallalle. Siksi hänet piti sulkea pois. Mikä olisi tänään sellainen vieraanvaraisuuden muoto, joka jollain tavalla uhkaisi valtoja ja voimia,.. tai edes naapureita.
Ensimmäiset eväät tai esteet vieraanvaraisuudellemme saimme isältä, äidiltä, sisaruksilta, suvulta, naapureilta, koulukavereilta jne. Heiltä opimme, miten joku otetaan vastaan tai suljetaan ulos. Tänään kohtamamme vieraanvaraisuuden haasteet ovat isompia kuin kenenkään saamat vieraanvaraisuuden eväät. Olkoon niin. Vähilläkin eväillä voi mennä uusia vieraita vastaan. Unelma kaikki syliin sulkevasta vieraanvaraisuudesta on melkein yhtä mahdoton kuin se on välttämätön. Siksi sille pitää olla uskollinen.
Jokainen ihminen voi olla Ystävyyden Majatalo tai noh…. useimmassa sieluparassa voi löytyä ihan pieni vieraan tultava aukko.
”Minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne.” -Jeesus
