Tänään on 57 syntymäpäiväni. Taiteilijatyttäreni Tiu on tehnyt minulle syntymäpäivälahjaksi pohjatyön uudenlaiselle blogille. TeoBlogi on rakennettu interaktiiviseksi kirjaksi, jonka ensimmäiset luvut julkaisen tänään. Se on lahja ja haaste itselleni. Toivon että se on sitä myös sinulle.
Viime vuoden lopulla Olli Sinivaara pyysi minua kirjoittamaan Réne Girardin merkityksestä minulle Nuori Voima kirjallisuus- ja kulttuurilehden Girard teemanumeroon (Kannattaa hankkia. Se on paksuin teemanumero lehden yli satavuotisen historian aikana). Tilaus antoi minulle uutta potkua kirjoittamiseen. Samalla alkoi kypsyä ajatus work-in-progress -tyylisestä blogista. Vuodenvaihteessa voitin ennakkoluuloni bloggaamista kohtaan. Viime päivinä olen tyttäreni suopealla avustuksella ylittänyt taivaisiin kasvaneen oppimiskynnyksen uuden ohjelman suhteen. Tässä se nyt on. Pieni yritys käsitellä isoa teemaa.
TeoBlogin esittely
Ensin kolmen lauseen esittely: Käsittelen Réne Girardin teoriaa halun mimeettisestä luonteesta, kateellisesta kilpailusta, pyhitetystä väkivallasta ja syntipukkimekanismista. Sen avulla tarkastelen Raamatun väkivaltaisia kertomuksia, kristikunnan sotaisaa historiaa ja omaa ristiriitaisesti uhritietoista aikaamme. Onko millään mahdollista hylätä kaikki hylkääminen ja elää elämää joka ei tuota uusia uhreja?
Nimestään huolimatta TeoBlogi ei ole vain teologien tai uskovien foorumi. Sellaista en todellakaan antaisi itselleni synttärilahjaksi. TeoBlogi vain tuntui lyhyeltä ja näppärältä nimeltä. Ovathan väkivallan ja siitä pelastumisen juuret syvästi myös teologisia. Tämän blogin perusteemat ovat aivan varmasti liiankin lähellä jokaisen lukijan arkea.
Yhteisöllisyys miinus yksi on edelleen liian toimiva resepti sekä kristikunnan sisällä että koko maailmassa. Ihmiskunnan alusta asti yhteisöllisyys on aina rakennettu uhrin ympärille, yhteisen vihollisen varaan. Vaikka heimoja yhdistävä uhrikulttuuri on purettu ja koko kansaa yhdistäviä vihollisia on vaikea löytää, syntipukkien aika ei suinkaan ole ohi. Hylkääminen, ulosnauraminen, nöyryyttäminen ja lynkkaaminen tai vain sivistyneen hillitty ylenkatse ovat edelleen tärkeitä yhteisöllisyyden peruspilareita.
Siksi koko työni peruskysymys onkin: Löytyykö mitään todella väkivallatonta tapaa elää yksilönä ja yhteisönä? Niille jotka ottavat tämän kysymyksen tarpeeksi vakavasti Réne Girard on todella mielenkiintoinen opas väkivallan juurille ja siitä vapautumisen mahdollisuuden äärelle.
Miksi Vanhan Testamentin Jumala oli niin sotaisa? Miksi Uuden Testamentin Jumala näyttää vaativan veriuhria voidakseen antaa ihmiskunnalle anteeksi? Miksi Kristikunnan historiasta tuli niin väkivaltainen? Onko kristinuskossa mitään ainutlaatuista sisältöä? Miksi ”Jumalan valtakunta” näyttää muistuttavan kaikkia muita valtakuntia maan päällä?
Girardin teorian esittelyn jälkeen tulen käsittelemään VT:n tärkeimpiä kertomuksia. Uudessa Testamentista teen kommentaaria Jeesuksen elämästä keskittyen lähinnä Markuksen evankeliumiin, josta on tarkoitus tehdä kattava kommentaari. Siitä siirryn parituhatvuotisen historian kautta tarkastelemaan halun, kilpailun, kateuden, väkivallan ja uhriuden teemoja tänä päivänä. Julkaisen artikkeleita sisällysluettelon eri kohdista, sitä mukaa kun ne tuntuvat tarpeeksi valmiilta.
Kutsun sinut keskusteluun
Blogiformaatti on kehitetty vuorovaikutteisuuden helpottamiseksi. Pyydän sinua osallistumaan valistuneella palautteellasi, arkisella kokemuksellasi, oivalluksillasi, epäilyksilläsi ja vastaväitteilläsi. Kommentoi tekstiäni tai niiden kommentteja.
Ehkä kykenemme yhdessä raivaamaan tilan, jossa voimme ajatella sydän syrjällään. Siinä tilassa voi olla paljastetun häpeilevää mykkyyttä ja nöyryytetyn itsevarmuuden sanattomuutta. Antaa ajatusten olla pieniä katkeilevia pätkiä. Antaa keskustelun olla änkyttävää ja sammaltavaa haparointia uusien oivallusten perään. Menneiden vuosisatojen ylimielisten vakaumusten ja väkivaltaisten oikeassa olemisten jälkeen, väkivallattoman uskon, toivon ja ehkä jopa teologiankin rakentuminen tapahtuu sydän syrjällään ja todellisuuden tajusta murtuneena.
Pyydän kunnioittavaa keskustelua. Älä vähättele omia tai kenenkään muunkaan mielipiteitä ja uskomuksia. Minä moderoin keskustelua kohtuullisen valistuneen diktaattorin otteilla. Jätän perusteluitta julkaisematta kommentit, jotka mielestäni sopivat paremmin jollekin toiselle foorumille.
Lopuksi…
Olen työstänyt tätä teemaa monta vuotta. Osia siitä olen julkaissut Ystäväkirjeiden muodossa ja osan olen lähettänyt sähköpostilistallemme. Kumpikaan muoto ei kuitenkaan sovi läheskään koko materiaalille. Alun perin suunnittelin aiheesta kirjaa mutta aineisto on paisunut jo monen kirjan kokoiseksi. Jokainen niistä on kesken ja tulee luultavasti sellaiseksi jäämään. Pitkään en oikein tiennyt kenelle ja mitä varten enää kirjoitin. Välillä on ollut usean vuoden uupumusta ja masennusta, jolloin en ole Ystävyyden Majatalon töiden lisäksi jaksanut kirjoittaa mitään. Nyt tuntuu tosi hyvältä että olen TeoBlogin kautta ikään kuin velvoittanut itseni jatkuvampaan ja ahkerampaan työskentelyyn, samalla kun voin kutsua sinut osallistumaan prosessiin. Ainakin nyt se tuntuu tosi innostavalta.
Tekstiäni saa vapaasti siteerata, käyttää ja julkaista kunhan kantaa häpeän itse ja ohjaa kunnian minulle ;-)
Sydämellinen kiitos Tiulle ja Joonakselle upeasta työstä räätälöidyn Blogin rakentamisesta.
Kiitos myös kaikille teille, jotka olette omalla osuudellanne tehneet elämän ja työn Ystävyyden Majatalossa mahdolliseksi.
Otan mielelläni vastaan onnitteluja. Kaiken keskellä pienikin hyvän toivotus vahvistaa sydäntä. Ihan muista syistä olen juuri nyt sen tarpeessa.
-Daniel Nylund
