Seuraavassa muutamia palautteita edellisestä Newage Ystäväkirjeestä. Ne suunnilleen edustavat sitä, minkä olen suullisestikin kuullut. Kielteisenä palautteena voisin tietenkin tulkita myös ne kolmisenkymmentä perustelematonta kirjeen peruutusta, jotka saimme. Samaan aikana olemme kuitenkin saaneet noin nelisensataa uutta tilaajaa.
Oli todella mukava lukea jonkun kirjoittavan vakaumuksestaan ”kusi sukassa.” Itsellänikin on usein kusi sukassa, mutta liian usein pidän myös vakaumukseni siellä. Tunnistan pelkosi myös omakseni ja olen kiitollinen siitä, että ilmaiset myös sen yhdessä vakaumuksesi kanssa.
Mitä tarkoitusta nuo avoimet tunteenkuvauksesi (itkut ym, sisäiset pierut) palvelevat. Miten meidän lukijoiden olisi otettava ne? Ovatko ne syyllisyydentunnosta johtuvia aiheutuvaa ripittäytymistä, jonkin takana olevan epärehellisyyden peittelyä vai pelkkää säälin ja myötätunnon kerjäystä? Kirjeittesi laatua ja sisältöä, sekä sinun uskottavuuttasi ne heikentävät tuntuvasti.
Pilkkaat julmasti sekä Halmetta, että Marrsia, jotka molemmat ovat kirjoittaneet – näin uskon – syvässä hädässä ihmisten sielujen puolesta ja ovat halunneet paljastaa ihmisille, jotka eivät ole vielä tienneet noista NA-liikeen esimuodoista mihin vaaraan he ovat joutuneet.
Kiitos kirjeestäsi. Tilaan niitä 100 kappaletta lisää. Lähetän ne seurakuntiemme työntekijöille esimerkkinä asiallisesta kritiikistä.
Kirjeesi on paikoin niin törkeää lihallisen mielen puolustusta, että tuntuu turhalta edes yrittää vastata. Sotket uskovien todellista rohkaisua humanismillasi ja viihteellisellä esitykselläsi. Kun saat ihmiset nauramaan, unohtavat he elämän vakavuuden ja niiden aika menee ohi… Mitkä ovat ne Danielin seitsemän henkeä????”
Alkua en kommentoi, koska aika on niin lyhyt, mutta henkien nimet voin kyllä paljastaa: Aamor ja huumor, riisi ja rosessi, sekä usko, raivo ja rakkaus. Toistaiseksi kukaan ei ole onnistunut ajamaan niitä minusta ulos.
Kirjeesi pani ajattelemaan meidän kristittyjen hengellistä tilaa. Me todella olemme usein hirvittävän rakkaudettomia, hengettömiä ja ahdasmielisiä. Yritän heti hommata jostain Stanley Jonesin kirjoja. Ainakin sitaatit vaikuttivat tosi upeilta.
Tuhannet kiitokset viimeisestä kirjeestäsi. Se auttoi todella paljon. Sain vähän selvyyttä korvieni väliin ja rakkauteni Jeesukseen ja totuuteen kasvoi ja voimistui sisimmissäni.
…Jos nämä fundamentalistit tuovat sanottavansa esille autoritäärisesti, ”viimeisimpänä sanana Herralta”, niin miksi et sallisi niin olla? Päätelköön jokainen omassa mielessään onko asia aivan niin ja amen.
Daniel kommentoi: Kaikin mokomin. Mikä minä olen sallimaan tai kieltämään. Minäkin vain päättelin onko se niin ja aamen. Oman päättelyni päätin julkaista osittain rohkaistaakseni niitä, jotka eivät yksinkertaisesti uskalla sanoa poikkeavaa mielipidettään ”Herran viimeisestä sanasta.
Totta puhuit vanhakantafundamentalisteista. He saavat kokoon valtavia summia maailman hädänalaisille, samalla kun ”fiksummat” kristityt suunnittelevat teatteri-, laiva- ja seminaariretkiä. Kaikki hyviä asioita sinänsä, mutta asioiden tulisi olla tärkeysjärjestyksessä.
Kiitos kirjeestäsi. Luulen, että sinun tehtäväsi on olla seireeninä kristillisen suppilon toisella puolella meille nitistetyille, joita sen putken läpi ollaan pusertumassa. Seireeninä rakastamaan elämää, kaiken epävarmuuden keskellä, eikä siitä irrottautuneena, kohtaamaan lihaksi tullut sana, Kristus.
Olen viime aikoina itse kokenut ahdistavan pakkopaidan, jolle keksin nimeksi ajatustabut. Vaikka jumala oli jo aloittanut vapauttavan prosessin tästä, sinun kaksi viimeistä kirjettäsi olivat tärkeitä osia vapautumistani. Ajatustabu on vaivihkaa paikalle asetettu raja joka määrää sen mitä minä kristittynä ylipäänsä saan miettiä ja ajatella. Tämä ongelma johtuu lähinnä siitä, että huomaan olevani ryhmäkulttuuria imevä samaistumiskipeä pesusieni. Onneksi jumala on aikanaan istuttanut minuun hyvin vahvan totuudentajun. Ystäväkirjeesi oli virvoittavaa vettä sille.
Oletko keskustellut asianomaisten kirjailijoiden kesken henkilökohtaisesti, nuhdellut heitä kahden kesken siinä missä he ovat menneet mielestäsi harhaan, kuten Raamattu kehoittaa tekemään.
Daniel kommentoi: Yhden kanssa kävin parin tunnin mittaisen puhelinkeskustelun, mutta hänen toivomuksestaan en kommentoi sitä julkisesti. Toisen kanssa yritin kyllä jo vuosia sitten ystävällisesti keskustella silloisista erimielisyyksistä sillä seurauksella, että hän hyvin epäkohteliaasti pyysi minua poistumaan paikalta. Toista kertaa en ole viitsinyt edes yrittää. Heidän kirjansa eivät olleet minulle osoitettuja henkilökohtaisia kirjeitä, eivätkä siksi mitenkään henkilökohtaisia asioita. Kirjoitin samalle lukijakunnalle kuin hekin. Arvioin julkista tekstiä julkisesti ja niin tehdessäni annoin omankin tekstini julkisesti arvioitavaksi. Sellaista arviota en valitettavasti ole vielä nähnyt.
Reinikaisen kirja oli hengellinen arvio, jonka sinä siten arvioit luonnollisin keinoin. Luonnollinen tutkii vain luonnollisen, hengellinen tutkii kaiken, mikä on tarpeen tutkia. Siksi arviointisi ovat nurinkurisia ja oikeastaan mahdottomia.
Daniel kommentoi: Milloin tiedon puutetta, ennakkoluuloisuutta, manipulatiivista vihjailua, epäjohdonmukaisuutta ja epäreilua argumentointia on alettu kutsua hengellisyydeksi? Jos se todella on sitä tavoittelen mieluummin luonnollisuutta.
Hengessäni koen, että psykologian hapatus, on todella hapattamassa opetustasi… Ei Paavali turhaan varoita meitä ihmisviisaudesta, jota psykologiakin on. Yksi syy nähdäkseni on, ettei Kristus tahdo tehdä kasvuamme tarpeettoman vaikeaksi ja monimutkaiseksi. Miksi meidän on niin vaikea uskoa Hänen sanansa voimaan?
Daniel kommentoi: Vatsassani koen, että valituksesi kasvun monimutkaisuudesta voit kyllä esittää Jumalalle, joka on luonut meidät niin moniulotteisiksi. Mikäli se koskee myös tekstini monimutkaisuutta voisit kyllä nuhdella vähän Paavaliakin. Jeesuksen sanat olivat todella lyhyitä ja ytimekkäitä, mutta Paavalikin tarvitsi niiden selittämiseen ja soveltamiseen jo pitkiä vaikeatajuisia ja psykologisesti monimutkaisia kirjeitä. Vai väitätkö todella, että minä olen omassa kirjeessäni onnistunut ylittämään esimerkiksi Paavalin kirjeen Roomalaisille vaikeatajuisuudessa ja monimutkaisuudessa? Tarkkaan ottaen Paavali ei varoita meitä ”ihmisviisaudesta”, niin kuin sanoit, vaan turvautumisesta siihen pelastuksen välineenä. Psykologinen viisaus on ihan hyödyllistä ja hyvää niin kauan kuin siitä ei tehdä teologista totuutta. Sitä paitsi Paavali samassa kirjeessä, jota siteerasit, sanoo: ”Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia… vaan aikuisia.” Pohjimmiltaan olen kuitenkin kanssasi samaa mieltä. Usko, toivo ja rakkaus ovat hyvin yksinkertaisia ja pelkkiä elämänsykkeitä, ja yksinkertaisessa sanassa Jumalan rakkaudesta ja anteeksiannosta on ihmeellinen voima, jonka lapsenomainen vastaanottaminen tekee ihmeitä. Niiden valossa miljoonien vuosien freudilainen terapia jää tulikärpäseksi kellariin.
Kirjeesi innostamana luin Stanley Jonesin kirjan Pyhiinvaeltajan Laulu. Sitä lukiessani päätin taas ruveta uskomaan, monen vuoden epäilyjen jälkeen. Uskominen kuitenkin pelottaa, koska miellän sen edelleen niin vahvasti selkärangattomaan ja elämänkielteiseen olemiseen. Sen suhteen edellinen kirjeesi aiheesta ”Jeesuksen merkitys minuudelle” oli todella vapauttava.
Tähän asti olen lukenut postilloitanne ystäviltänne. Nyt toivoisin teidän lähettävän sen suoraan. En ole sellaista tekstiä aikaisemmin lukenut. Itse olen herätyskristillisyydestä paennut ja 100% kyllästetty tietynlaisella teologialla. Kuitenkin kaipaan jotain linkkiä hengellisiin asioihin ja koen, että teidän kirjeittenne kautta voin saada sen. Ajattelen teitä lämmöllä. Sotkette ihanasti Suomen kompostimaista hengellistä kuppikunta-mentaliteettia. Tsemppiä.
Kiitos Ystäväkirjeistä. Minä olen kohdannut Jeesuksen tavallaan New Agen kautta. Minulla ei ole mitään kristillistä pohjaa – en tunne mitään kansallista herätysliikettä omekseni. Ensimmäinen lukuelämykseni oli Tapio Kaitaharju. Sitten tuli Paul Brunton. Koko ajan etsin totuutta. Luin myös Maharishia.
Ja sitten Carlos Castanedaan. Hänethän kai lasketaan New Ageen. Mutta ei hän oikeastaan siihen kuulu. Hän ei ole jumalallistamassa ihmistä. Hän on oikeastaan hyvinkin nöyrä. Hän tunnustaa voiman, josta ihminen ei koskaan voi saada selkoa. Mutta kristilliseksi häntä ei kylläkään voida sanoa. Hänkin etsii totuutta, mutta koska etsii valon ulkopuolella hänen maailmansa on pimeä, eikä hän näe…
Muutaman vuoden tutkin kaikki hänen kirjansa tarkoin, tiesin että hän on löytänyt jotakin ja sitten löysin itse.Minä vain tiesin missä voima oli ja samalla totuus. Sitten jätin Castanedan, jota en enää tarvinnut, mutta ilman noita kirjoja en olisi löytänyt Jeesusta. Tai ehkä Jumala olisi keksinyt toisen tien. Kaikki ”ei koskaan” -lauseet joutuu kumminkin toteamaan paikkansa pitämättömiksi.
Ensi töikseni menin tietysti kirkkoon. Päiväjumalanpalvelus on minulle hyvin tärkeä. En mene tapaamaan seurakuntaa, johon en saa yhteyttä. Menen katsomaan Jeesusta ja palvomaan Jumalaa. Seurakunta on vieläkin minulle ongelma. Kukaan ei lue sitä, mitä minä. Jumala on tosin antanut minulle kirjeenvaihtoystävän, joka lukee ja etsii kanssani. Hän on valkoinen Etelä-afrikkalainen (Joskus sanoin että he ovat tuomittavia. Silti sain sieltä ystävän.).
Oppi-isäni on Stanley Jones. Ilokseni huomasin, että sinäkin tunnet hänet. Hänkin keskittyi vain Jeesukseen yli kaikkien uskontorajojen. Olen saapunut Jeesuksen persoonaan asti ja siitä on tie vain syvemmälle, ei enää muualle. Kahlasin läpi myös lähes kaikki C.S. Lewisin ja Tolkienin kirjat. Sitten luin karismaattisesta liikkeestä (Bennet, Harper jne) ja helluntailaisten kirjoja (joista MacIntoshin Mooseksen kirjojen selitykset auttoivat).
Nykyiset opettajani ovat anglikaaninen Veli Ramon. Ortodoksinen Äiti Maria Normanbylainen (kaikki läntiset ortodoksit ovat ihmeellisiä, Kallistos Waren ”Ortodoksinen tie” on käsikirjani, Metropoliitta Anthonyn kirjat vavissuttavat) ja kolmantena oppaana on katolinen Thomas Merton.
Entä sitten oma luterilainen kirkkoni? Täältä minulla on vain yksi nimi: Dietrich Bonhoeffer. Tunnen itseni kodittomaksi. Olet ensimmäinen suomalainen ihminen, jolle tunnen voivani kirjoittaa.