Kysymyksiä ryhmätyöskentelystä
Yksityinen kohtaaminen vielä kävisi mutta keskusteluryhmä on liikaa. Tämä on helposti ensimmäinen reaktio kun pitäisi osallistua ryhmätyöhön. Perhe ja suku on jokaisen ensikokemus ryhmästä, sekä hyvässä että pahassa. Joidenkin haavoittavimmat kokemukset ovat ryhmäkokemuksia: luokan edessä nöyryytetyksi tuleminen, kaveripiirin hylkääminen, työyhteisön jalkoihin jääminen, uskonnollisen yhteisön ankaruus jne. Myös ryhmäterapian villit alkuvuodet ovat jättäneet joillekin kammottavia kokemuksia pienryhmän mahdollisesta henkisestä väkivaltaisuudesta. Pelkoon voi siis olla aihetta.
Monet yksilöä suuremmat systeemit todella voivat uhata yksilöllisyyttä. Siksi kiusaus rajata ”todelliset” ja luottamukselliset suhteet muutamiin tai vain yhteen kahdenväliseen suhteeseen on kova. Pienempi maailma tuntuu turvallisemmalta.
Kuitenkin tulet todemmaksi kun uskallat olla kokonaisvaltaisesti tosi kenen tahansa kanssa. Ryhmää on vaikea kontrolloida ja hallita. Yhden tutun kanssa se on helpompaa. Pystyt ainakin seuraamaan miten hän reagoi sanomaasi. Ryhmässä sinun on suorastaan pakko harjoitella luottamista. Vain luottamuksen kautta voit avautua elämälle.
Jokainen ryhmäläinen on lahja sinulle ja sinä olet lahja jokaiselle heistä (usko tai älä.). Kaikki avaamme jotain toisistamme. Vain ylpeys tai itsehalveksunta saa sinut kieltämään tämän totuuden. Ota ryhmän tarjoama uhka ja mahdollisuus vastaan, sekä itsesi että meidän kaikkien tähden. Totuutta ja rakkautta etsivässä ryhmässä jokainen on turvassa, samalla kun itsekunkin itsehöynäytykset, sosiaaliset pelit ja muut kusetukset ovat vaarassa.
Onko minun pakko olla avoin?
Ei. Kukaan ei pakota sinua ylittämään omia rajojasi. Ryhmässä sinulla on kyllä mahdollisuus harjoitella uusia avoimuuden riskejä, mutta jokainen vastaa oman avoimuutensa rajoista. Ketään ei painosteta avoimuuteen, johon ei itse ole valmis. Voit rauhassa pysyä niin suojattuna kuin haluat.
Joillekin kiltteyteen ja vahvuuteen sairastuneille, pientenkin pintaärsytysten ilmaiseminen ryhmässä voi olla tärkeä askel kohti rehellisempää elämää. Toisille on hyödyllisempää kerrankin olla tekemättä suurta numeroa pienistä tunteista ja hiljentyä kuuntelemaan sielun pintametelin alta kuuluvaa sydämen ääntä ja kysyä: ”Minkä aika on nyt minun elämässäni?”
Jokainen vastaa oman työskentelynsä tavoitteista ja sisällöstä, eli käsittelee mitä haluaa sillä tavalla kuin haluaa, juuri niin pitkälle kuin haluaa. Rajojaan täytyy kunnioittaa voidakseen ylittää ne itseään raiskaamatta.
Saanko tuntea ihan mitä vain?
Toki. Sehän on itsetuntemuksen olennainen ulottuvuus. Ryhmä tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden harjoitella uskallusta tuntea toisin kuin muut. Onko se sinulle vaikeaa? Yritätkö yleensä tuntea niinkuin toiset?
Varsinkin ”kiellettyjen” ja ”pahojen”, jo lapsuudessa torjuttujen tunteiden ja tarpeiden, avoin ilmaiseminen ryhmässä on jo itsessään terapeuttista. Se antaa rohkaisevan kokemuksen luvasta olla olemassa kaikkinensa, kokemuksen armosta, jonka alla voi elää rehellisesti. Pelon, syyllisyyden ja häpeän alta löytyy uusi totuudellisen elämisen, tuntemisen ja tarvitsemisen mahdollisuus. Ryhmä on suoran tunteenilmaisun harjoittelupaikka.
Entä jos löydän lisää ristiriitoja?
So what? Mitä muuta kuvittelit aikuisen elämän olevan? Uskomme että eheytyminen merkitsee ristiriitaiseksi suostumista, sitä että hyväksyy itsessään todeksi monta vastakkaista totuutta samanaikaisesti.
”Rakastatko minua?” ”Joko sinä olet kyllästynyt minuun?” Oletko koskaan kieriskellyt tässä kyllä-tai-ei-koukussa? Ristiriitainen totuushan on useimmiten se, että sinulla on sekä rakkautta että kyllästymistä häntä kohtaan. Molemmat tunteet ovat totta.
Miksi eivät saisi olla? Psykologinen stalinismi hyväksyy vain yhden totuuden kerrallaan. Ei saa tuntea sekä iloa että surua. Ei saa tarvita sekä etäisyyttä että läheisyyttä jne. Tämä yhden totuuden terrori johtaa todellisten ristiriitojen kieltämiseen, sisäiseen väkivaltaan ja valintoihin, jotka eivät ole rehellisiä ja aitoja. Ryhmässä toteutuva kohtaaminen erilaisten ihmisten kanssa antaa hyvän mahdollisuuden harjoitella sekä ulkoisten että sisäisten ristiriitojen keskellä elämistä ja aitojen valintojen tekemistä niiden polttopisteessä.
Voinko ihan oikeasti muuttua?
Kyllä. Mutta eikö sittenkin olisi helpompi vain sopeutua ja mukautua, jäädä kohtalon avuttomaksi uhriksi tai yrittää muuttaa toinen? Harkitse tarkkaan.
Täydelliseen parantumiseen tai lopulliseen sisäiseen eheytymiseen emme usko. Siksi emme käytä liikoja lupaavia sanoja. Mutta asenteita, uskomuksia ja käytöstä voit muuttaa ja uudenlaisia tunteitakin voit oppia tuottamaan. Rakkaudelta sulkemasi sydämen voit avata, katkeran kostamisen voit lopettaa ja anteeksi on mahdollista antaa. Erilaisista riippuvuuksistakin voit vapautua. Jotkut muutokset ovat hitaita kasvuprosesseja ja toiset nopeita mielenmuutoksia, täyskäännöksiä tai suunnan korjauksia.
Psykologinen oivaltaminen ei riitä. Pelkkä ôymmärtäminenô vain sinetöi muuttumattoman tilan. Muutos edellyttääkin henkilökohtaista vastuunottoa. Se on samalla myös vastaanottoa, koska jokaisessa elämää palvelevassa muutoksessa on myös ihmeen tai lahjan ulottuvuus. Todellinen muutos on sekä saavutus, josta voi olla ylpeä, että lahja, josta voi olla kiitollinen.
Todennäköisesti saat muilta ryhmän jäseniltä tukea etsimällesi muutokselle, koska useimmat heistäkin ovat muutoksen etsijöitä. Pelkoon pohjautuvan kaavamaisen roolin ja mallikäytöksen tilalle voi vapautua aitoa spontaanisuutta ja yksilöllistä luovuutta. Rikkoutuneen perusluottamuksen raunioilla voi oppia uudestaan luottamaan. Useimmat muutokset ovat vain suostumisen ja nöyrtymisen takana. Olisiko nyt sen aika?
Eikö keskusteluryhmät ole pakoa arjesta?
Mikä tahansa voi olla pakoa arjesta, jos sitä etsii. Ryhmässä on kuitenkin mahdollista varsin nopeasti kohdata se, mikä arjessakin on vaikeaa. Juuri siksi ryhmässä on mahdollista harjoitella rohkeampaa rehellisyyttä ja uusia sosiaalisia taitoja tavalla, joka siirtyy myös perhe-elämään, työpaikalle, ystävyyssuhteisiin jne. Ryhmä poikkeaa elämästä vain siten, että siinä on ohjaajat, joiden tehtävä on suojella sinua kaikkein pahimmilta kolhuilta.
Jokainen aito kohtaaminen lisää rohkeutta uuteen kohtaamiseen ja on siksi pieni askel kohti rehellisempää, rohkeampaa ja rikkaampaa arkielämää.
Me emme yritä luoda mitään realiteeteille vierasta hyvää ryhmätunnelmaa. Luottamuksen eheytyminen on paljon tärkeämpää kuin minkään muun psykodynaamisen asian ymmärtäminen tai käsitteleminen. Siksi annamme ryhmätyön olla juuri niin vaikeaa kuin todellinen elämäkin on. Jos haluat vain paeta arjen haasteita, älä tuhlaa rahojasi meihin.
Kannattaako napaani kaivella?
Ei kannata. Koko narsistinen kulttuurimme haastaa yksinäistä ihmistä toteuttamaan yksilöllisyyttään ikäänkuin se olisi mahdollista ilman sinää. Itsensä toteuttamisen pakko on yksin jääneen tai todellisista suhteista eristäytyneen ihmisen paniikkireaktio. Kukaan ei ole yksin onnensa seppä.
Me uskomme, että ihmisen sairaus on hänen suhteittensa sairautta. Minä tarvitsen sinän, jotta voin tulla minäksi. Siksi itsetutkiskelu on myös suhteidemme rehellistä tarkastelua. Ryhmätyön suurin rikkaus on muiden todellisten ihmisten läsnäolo, ja mahdollisuus katsella itseään kokonaisvaltaisessa ja rehellisessä suhteessa heihin. Vasta kun tämä todellisuus siirtyy arjen ihmissuhteisiin ryhmätyö on kantanut hedelmää.
Arki on täynnä epäkohtaamisia, ohituksia, joissa emme ole läsnä itsellemme tai toiselle. Ryhmässä hiljennymme ottamaan itsemme ja toisemme vakavasti. Elämän lahja ja salaisuus on kohtaamisessa. Hyväkään kohteleminen ei korvaa todellista kohtaamista. Se mitä tai ketä suostumme kohtaamaan ja millä tavalla, määrää elämänlaatumme sisällön ja kasvumme suunnan. Itseksi tuleminen on myös sovinnon tekemistä toisen kanssa.
Ryhmissämme emme keskity vain oman navan kaivelemiseen, vaan opettelemme katsomaan myös toisiamme silmiin – tulemaan nähdyiksi ja näkemään. Arkinen esiintyminen korvautuu todellisella esiin tulemisella.
Mitä minun pitäisi siellä osata?
Olisi hyvä jos osaisit sanoa miksi haluat olla mukana ja mihin mahdollisesti tarvitset apua. Pyydämme sinua pyytämään mitä tarvitset ja kieltäytymään siitä mitä et halua. Me emme tiedä mitä tarvitset, emmekä halua lähteä sitä arvailemaan. Pyydämme sinua myös jo ennakkoon keräämään kunnioitusta toisten osallistujien erilaisia tarpeita kohtaan. Jokaisella on oma tiensä.
Muuten sinun ei tarvitse osata mitään erityistä. Ole vain tosi. Ehkä et osaa olla sitäkään. Kaikkea voi harjoitella. Sinun ei tarvitse pystyä mihinkään, pärjätä missään eikä hoitaa ketään. Ole mitä olet ja tule miksi haluat.
Ainoastaan meidän tarvitsee osata jotakin kurssin aikana. Eikä elämä sammu meidänkään osaamattomuuteen. Meidänkin on uskallettava heittäytyä osaamattomuuteen ja tietämättömyyteen, jotta meitä suurempi osaaminen ja tietäminen saisi tilaa – sinussa ja meissä kaikissa.
Entä jos petyn?
Aina on mahdollista, että jotain jää hampaankoloon. Siksi meillä on sunnuntaisin hampaiden pesuryhmä. Anna meille mahdollisuus osallistua niiden putsaamiseen vaikka jälkeenpäin. Osaamme kyllä pyytää anteeksi, jos siihen on aihetta. Sehän on vain ihmisen elämään suostumista.
Entä jos jälkeenpäin tulee ongelmia?
Täällä olo voi käynnistää prosesseja, joiden kanssa voit jälkeenpäin tarvita apua. Ehkä huomaat jälkeenpäin jotain tärkeää, mitä et täällä ollessasi ilmaissut, tai menneisyytesi alkoi nousta tietoisuuteen vasta jälkeenpäin.
Voi olla niinkin että palaat arkeen terveempänä kuin systeemi, jonka keskellä elät, ja joudut sen seurauksena uusiin ristiriitoihin perheesi tai työyhteisösi kanssa. Kasvava ihminen joutuu väistämättömästi ristiriitaan minkä tahansa staattisen ja muuttumattoman systeemin kanssa. Voit saada ihan uusia ongelmia entisten tilalle. Mitä sitten?
Emme halua ”pestä käsiämme” asioiden jälkikäsittelystä. Meille voi tulla uudestaan yksityistä tapaamista varten. Meille voi soittaa ja kirjoittaa. Osaamme kyllä huolehtia rajoistamme ja sanoa milloin meille sopii ja milloin ei. Kirjeisiin emme yleensä jaksa vastata (paitsi sähköpostiin), mutta kirje voi toimia hyvänä pohjana puhelinkeskustelulle tai tapaamiselle. Emme jätä sinua yksin jos tarvitset jälkitukea. Olemme olemassa m.m. sinua varten.
Mitä menetelmiä käytätte?
Emme usko mihinkään menetelmään tai tekniikkaan. Etkö ole kokeillut niitä jo tarpeeksi? Kohtaamisen todellisuus ei aukea psykoteknologialla.
Ei ole olemassa mitään ennalta harjoiteltua oikeaa tapaa kohdata ja tukea juuri sinussa tapahtuvaa prosessia. Kunnioittavan odottamisen sijasta voimme olla kiusattuja käyttämään tekniikkoja, jotka tarjoavat vain tilapäisiä pikahelpotuksia. Pyydämme itseämme olemaan mahdollisimman aidosti ja kokonaisvaltaisesti läsnä sinun työskentelyssäsi ja kaikella osaamisellamme tukemaan sinun tavoitteitasi. Riittäkö se?
Aluksi hiljennymme vain kuuntelemaan missä olet ja mihin suuntaan haluaisit edetä. Loppuaika on yhteistä jakamista ja etsintää eri muodoissa, unien käsittelyä, ryhmäläisten keskinäisten suhteiden katsomista, kissojen pöydälle nostamista, mitä-me-tästä-opimme-keskusteluja jne. Kuulemiemme vihjeiden perusteella pyrimme antamaan yksilöllisiä aputehtäviä.
Missä uskossa teette työtänne?
Luotamme sinussa tapahtuvaan elämän prosessiin ja haluamme tukea sitä. Se ei ole meidän puoleltamme ammattitaitoa, menetelmien käyttöä, tekniikkaa tai strategiaa vaan etuoikeus ja kunnia. Etenemme pyhässä epävarmuudessa ja kuljemme kanssasi maisemissa, joissa seuraava askel otetaan luottamisessa, eikä tietämisessä. Jokainen askel eteenpäin on uskon askel. Me emme tiedä sinun puolestasi mitään. Tehtävämme on kaikin mahdollisin tavoin tukea sinussa sitä mihin uskomme ja sitä mihin sinä itse uskot.
Luotamme myös Häneen, joka on vielä sitkeämpi kuin kenenkään meidän vastustuksemme ja torjuntamme – sinussa vaikuttavaan Totuuden Henkeen. Tiedämme aika vähän ja meidän tarvitsee tietää vielä vähemmän. Luotamme sinussa, meissä ja koko ryhmässä vaikuttavaan totuuden tajuun. Jos kunnioitamme sitä, se toimii ja auttaa meitä kaikkia eteenpäin.
Emme voi pakottaa tai kontrolloida elämää. Voimme vain kunnioittaa sitä sellaisena kuin se ilmenee ja luottaa siihen, että yhdessä etsivinä löydämme tien joka oikeasti vie sinua eteenpäin. Uskomme, että etsivä todella löytää.
Miten spiritualiteetti teillä näkyy?
Toivomme että se aistiutuu rehellisen kohtaamisen hetkissä ja otamme väkivallattomuuden hyvin vakavasti. Sinän kohtaaminen koko minälläni on sitä arkipäivän hengellisyyttä, jota itse etsimme. Jos emme sitä tavoita emme halua tilalle mitään keinotekoista ja muodollista hengellisyyttä. Jokaisessa kohtaamisessa meitä koskettaa ikuisen elämän henkäys. Tämän henkäyksen tuntumaa etsimme myös ryhmässä.
Ainoa kappeli, jonka täältä löydät on suomalainen luonto ja ainoa alttaritaulu, jota voit katsella on lähimmäisen silmissä. Meille on tärkeää säilyttää vapaa ja kunnioittava ilmapiiri, johon voivat tulla sekä uskonnon että uskonnottuomuuden uhrit. Saat varmasti olla käännytyksiltä rauhassa. Saat myös rauhassa käsitellä hengellisiä asioita.
Ehkä minun sittenkin kannattaisi tulla?
Niinpä. Vai keksitkö vielä uusia hyviä syitä olla tulematta?
Sijoita muutama päivä, viikko, kuukausi tai vuosi sisäisen ja ulkoisen totuutesi rehelliseen kohtaamiseen, ristiriitojesi selvittämiseen, suhteittesi korjaamiseen ja elämäsi laadun kohentamiseen. Mitä voit hävitä? Kaikkivoipaisuutesiko?
Soita tai lähetä meille sähköpostia.
Tarkempia ohjeita täältä:
Yhteisöasuminen – Asunto yhteisöstä – Ystävyyden Majatalo
