Virtaava energia

1. Energeettinen vuorovaikutus

Ihmisten välinen vuorovaikutus siirtää energiaa ihmisestä toiseen ja synnyttää tai kuluttaa energiaa. Se voi joko tuoda tai viedä monenlaista energiaa - se voi tuntua rakentavalta, hajottavalta tai neutraalilta. Me koemme energian ehkä herkimmin emotionaalisena energiana, mutta se voi olla myös älyllistä, fyysistä, seksuaalista, hengellistä tai jotakin muuta energiaa. Hengellisyydellä tarkoitan tässä yhteydessä lähinnä sitä miten me koemme itsemme osana elämää ja sen tarkoitusta. Osa sitä voi olla meidän kokemuksemme Jumalasta, mutta se sisältää myös paljon muuta.

Läheisriippuvina me toimimme usein alitajuisesti, sillä me emme ole tottuneet havainnoimaan itseämme. Me voimme kamppailla parantuaksemme ja tehdä kaikkemme jotta pääsisimme irti muiden vaikutuksesta itseemme, mutta jos toimimme sen mallin mukaan jonka olemme oppineet, paraneminen voi olla hidasta ja tuskallista. Me koemme, ettei meillä ole energiaa itsellemme eikä toimiimme. Energiamme saattaa tietämättämme valua meistä pois, tai voimme tietämättämme ottaa vastaan jonkun toisen vuotavaa energiaa. Siksi on tarpeen oppia havainnoimaan omaa vuorovaikutustamme ja sitä, miten me kytkeydymme energeettisesti muihin ihmisiin ja maailmaan.

Kun katsomme jotakuta silmiin, saatamme katsoa häntä etäisesti, ikään kuin piirrosta, ilman että koemme energiaa siirtyvän meihin tai meistä pois. Mutta usein me koemme jonkinlaisen energeettisen yhteyden - joko miellyttävän tai rasittavan. Sama koskee keskustelemista hänen kanssaan, hänen koskettamistaan tai pelkästään hänen ajattelemistaan. Tämä energia saattaa jopa ilmetä meidän ruumissamme, esimerkiksi jäykistävänä, kiihottavana tai rentouttavana. Joskus me tiedämme mistä on kyse, mutta usein me vain koemme energian siirtymisen vaikutuksen kiinnittämättä siihen sen enempää huomiota.

Energeettisen vuorovaikutuksen neljä perustapaa ovat

rajapinta
sekoittuminen
vuotaminen
kanavointi

Energeettisistä vuorovaikutuksista puhuessamme me puhumme persoonien rajoista - siitä miten omat rajamme ja toisen ihmisen rajat kohtaavat ja miten energia siirtyy niiden yli. Läheisriippuvuudesta paraneminen on suurelta osin rajojemme löytämistä ja niiden uudelleen määrittelemistä. Jotta voisimme nähdä missä olemme ja miten voisimme löytää jotakin jota meillä ei ehkä ole koskaan ollut, meidän on opittava tunnistamaan niitä vuorovaikutuksen tapoja, joita olemme tähän asti käyttäneet. Nämä vuorovaikutuksen tavat eivät liity pelkästään ihmisiin - ne voivat liittyä myös esineisiin, aktiviteetteihin, omiin tunteisiimme, odotuksiimme, asuinpaikkaamme, kotiimme - lähes kaikkeen.

Rajapinta on kyseessä silloin, kun kahden ihmisen väliset rajat ovat selkeät. Tällaisessa vuorovaikutuksessa ei ole tuntumaa siitä että ihmiset sotkeutuisivat toisiinsa. Minä tiedän missä minun tilani loppuu ja toisen ihmisen tila alkaa. Olemme selvillä siitä, kuka on vastuussa mistäkin. Tällainen tilanne on usein terveissä työsuhteissa, joissa ihmiset kunnioittavat toistensa rajoja ja antavat toisilleen selkeitä pyyntöjä ja selkeitä vastauksia. Meille on selvää, kuinka pitkälle me voimme mennä, ja mitkä ovat meidän oikeutemme ja velvollisuutemme. Kumpikin on selvillä omista huolistaan ja toisen osuudesta niihin, ja toisen mahdollisuuksista auttaa niissä. Viestit ovat usein selkeitä ja valtaosaltaan sanallisia. Energian virtaus ihmisten välillä on ajallisesti, emotionaalisesti, älyllisesti ja fyysisesti rajattu selkeisiin paketteihin. Rajapinnan kautta toimiva toimii sitä paremmin, mitä selkeämpi rajapinta on ja mitä selkeämpää sen yli siirtyvä energia on. Hän on varma omasta roolistaan ja itsestään sen keskellä.

Sekoittuminen tarkoittaa sitä, että meidän ja jonkun toisen ihmisen väliset rajat ja energiat ovat sulautuneet siten että ne menevät osittain päällekkäin. Päällekkäisellä alueella kumpikaan ei ole varma siitä kumpi on kumpi. Emme ole selvillä siitä, kumpi on yhteisen kokemuksen alkuunpanija ja aiheuttaja. Me emme tiedä olemmeko me vastuussa jostakin, vai kuuluuko se toiselle. Me emme tiedä mitä sekoittuneen kokemuksen alueella tapahtuu. Joskus sekoittuminen on sopivaa ja luonnollista, jolloin se on yhteisen ajanvieton, hauskuuden ja ilon lähde. Joskus se ei ole tervettä. Me saatamme sekoittua jonkun toisen asioihin ja projekteihin tietämättämme, tai he saattavat sekoittua meidän asioihimme. Me olemme kadottaneet rajamme ja saatamme alkaa kokea olomme epämukavaksi tai tyhjentyneeksi, emmekä ymmärrä miksi. Sekoittujalle ihmissuhde on olemassa vain siltä osin kuin se on sekoittunut. Hän pyrkii päämäärätietoisesti, vaikkakin tiedostamattaan, kohti sekoittumista. Viestit ovat usein epäselviä, koska emme tiedä ovatko ne lähtöisin meistä vai toisesta ihmisestä. Mitä vakavampi sekoittuminen on kyseessä, sen enemmän viestit ovat sanattomia, ja me odotamme toisen lukevan tunteitamme ja ajatuksiamme niin kuin me mielestämme luemme häntä - emmekä me lopulta tiedä mikä tunne on hänen ja mikä meidän. Energia virtaa usein molempiin suuntiin, mutta me emme pysty erottamaan mikä on meihin päin ja mikä meistä pois. Sekä sisään tuleva että ulos lähtevä kommunikaatio on hallitsematonta energian virtausta, tai enemmänkin pyörteilyä josta emme osaa sanoa onko se menossa, tulossa, vai pyöriikö se muuten vaan. Sekoittujan on oltava varma toisesta ihmisestä ollakseen varma itsestään.

Vuotaminen on yksisuuntaista energian virtausta. Yksi ihminen on lähde ja toinen on vastaanottaja. Jotkut kulkevat koko elämänsä koko ajan antaen muille ihmisille, sekä energeettisesti että kaikin muin tavoin. Äiti antaa lapselle ja puoliso voi koko ajan vuotaa toiselle. Vuotaminen on joskus paikallaan ja voi tehdä paljon hyvää kun se on oikea-aikaista. Mutta ihmiset jotka alitajuisesti vuotavat koko ajan, palavat loppuun. Heidän vuotamisensa saattaa muuttua taakaksi vastaanottajalle. Tästä tyypillinen esimerkki on äiti, jonka emotionaalinen, älyllinen ja moraalinen energia vuotaa koko ajan hänen lapsilleen. Varsinkin murrosikäiset kokevat tällaisen heihin kaadetun energian herkästi vastemielisenä, ja äiti kokee tyhjentyvänsä heidän kanssaan. Murrosikäiset etsivät omaa rajapintaansa, eivätkä he pidä siitä että heidän rajojensa yli vuodetaan. Vuotaminen saattaa jopa estää heitä kehittymästä itsenäisiksi, omat rajansa tunteviksi ihmisiksi. Mutta vuotaja ei osaa olla heidän kanssaan vuotamatta. Hänelle ihmissuhde on määritelmän mukaan paikka jossa hän vuotaa. Muutoin suhdetta ei ole. Liika vuotaminen tuntuu saajasta vastemieliseltä, erityisesti silloin, kun vuodettu energia on sellaista jota hän ei haluaisi itse kokea. Energian virtaus on hallitsematonta, jatkuvaa ja kuluttavaa, ja se ylittää yksityisyyden rajat. Vuotajan on nähtävä oman olemassaolonsa vaikutus muissa, jotta hän voisi olla varma itsestään.

Kanavointi tarkoittaa jostakin muualta saadun energian välittämistä kolmannelle ihmiselle. Tyypillinen esimerkki kanavoinnista on puolison ihastuminen johonkin toiseen ihmiseen. Hän alkaa kanavoida puolisolleen ihastumisensa energiaa. Myöhemmin hän saattaa alkaa kanavoida puolisolleen salaiseen suhteeseen liittyvää tuskaa, tai ihastuksensa kohteelle puolisoonsa liittyvää tuskaa. Kanavoitava energia voi syntyä myös onnistumisen tai epäonnistumisen kautta, se voi olla lähtöisin Korkeammasta Voimastamme tai mistä tahansa energeettisestä tapahtumasta, vuorovaikutuksesta tai asiasta - vaikka rahasta. Alitajuisesti kanavoiva kanavoi usein molempiin suuntiin - ihmiseltä toiselle ja takaisin. Energian virtaus on hallitsematonta, ja kanavoidun energian laatu riippuu siitä, minkälaisia elämämme energeettisimmät tilanteet ovat. Me olemme muiden ihmisten uhreja ja teemme muista heidän uhrejaan. Kanavoija ei ole varma mistään, vaan hän on muiden ihmisten ja olosuhteiden heittopussi, joka välittää kaikkien energiaa kaikille.

Se mitä edellä on sanottu, koskee lähinnä alitajuista ja hallitsematonta vuorovaikutusta. Kaikki esitetyt vuorovaikutukset ovat hyviä, tarpeellisia ja hyödyllisiä sopivissa tilanteissa. Mutta niin kauan kuin jokin niistä on vahva alitajuinen malli, se voi olla vahingollinen. Läheisriippuvina me elämme usein sekoittumisen, vuotamisen ja kanavoinnin kautta. Jos perustapamme on sekoittuminen, läheisriippuvuudesta paraneminen voi olla hyvin tempoilevaa. Silloin me etsimme yhteyttä maailmaan, sekä ihmisiin että asioihin, energeettisen kokemuksen kautta. Meidän mielestämme yhteys tarkoittaa energioiden sekoittumista. Mitä vahvempi yhteys, sen vahvempia energeettisiä kokemuksia siinä pitäisi olla. Jos niin ei käy, jokin on mielestämme vialla. Vaihtoehtoinamme on tällöin olla joko sekoittunut tai täydellisesti irti. Me saatamme paranemisen aikana päästää irti jostakin, ja silloin me suljemme sen kokonaan pois elämästämme. Meidän piuhamme ovat vain täysin kiinni tai kokonaan irti - pienienerginen ja levollinen suhde on meille vieras ja epävarma. Vahvat tunteet ja energeettiset kokemukset ovat läsnä, vaikka vain näkisimme toisen ihmisen vilaukselta tai pelkästään ajattelisimme häntä. Sekoittujalle suhteet ovat joko energeettisiä kokemuksia tai täysin poissa, eikä hän osaa olla toisin. Vuotaja puolestaan pystyy ainoastaan sellaiseen suhteeseen jossa hän saa vuotaa, eikä sellainen suhde ole hänelle merkityksellinen, jossa hän ei näe heijastusta itsestään - vaikkapa vain kuulemalla itsensä puhuvan toiselle.

Mitä terveemmästä perheestä me olemme lähtöisin, sitä useampaa tapaa me käytämme luonnollisesti ja terveesti. Mitä rikkinäisempi kotimme on ollut, sitä enemmän me olemme kiinni vain yhdessä tavassa - useimmiten sekoittumisessa. Me voimme alkaa tunnistaa oman vuorovaikutuksemme perustapaa tunnustelemalla energian virtauksen suuntaa ja voimakkuutta. Meidän ei tarvitse edes yrittää analysoida, mitä lajia kokemamme energian virtaus on. Me vain koemme sen. Olemmeko selkeästi rajattuja, sekoittuneita, vuotavia vai kanavoivia? Minkälaisissa tilanteissa me toimimme milläkin tavalla? Mitä kohti me pyrimme? Onko rakkaus ja ystävyys meille sama kuin sekoittuminen tai vuotaminen? Kanavoimmeko jotakin jollekin? Milloin ja missä asioissa rajamme ovat selkeät? Hyväksyvä tunnistaminen ilman syyttämistä on paranemisen alku - itse asiassa paraneminen on silloin jo käynnistynyt.

Mitä mikin on?

Esitetyt perustyypit ovat, kuten aina tällaisessa luokittelussa, hyvin karkeita ja ne esiintyvät useimmiten jonkinasteisina yhdistelminä. Esimerkiksi narsistit ovat sekä vuotajia että kanavoijia. Kun he näkevät vuotamisensa "positiivisia" vaikutuksia, he saavat energiaa jota he kanavoivat itselleen ja muille, sillä he ovat itselleenkin "toinen ihminen". Joku voi toimia rajapinnan kautta monilla alueilla, mutta saattaa olla esimerkiksi seksuaalinen sekoittuja tai vuotaja. Läheisriippuvien perusstrategia on useimmiten sekoittuminen, joka johtaa näkökulman menettämiseen siitä, kuka on vastuussa ja mistä. Tämä koskee sekä klassisia läheisriippuvia että vastariippuvia. Kumpikaan ei tunnista rajojaan eikä niin ollen pysty tunnistamaan niiden yli siirtyvien energioiden suuntaa eikä määrää.

Kukin energeettinen vuorovaikutustapa voi sisältää keskenään lähes vastakkaisia kommunikointikeinoja. Ulkopuolinen tarkkailija ei välttämättä pysty sanomaan mistä on kyse, mutta vuorovaikutuksessa mukana olevat tuntevat sen. Esimerkiksi vuotaja voi olla äärimmäisen selvä tapaus, jolloin kaikki huomaavat miten hän "tyrkyttää" itseään muille. Hän saattaa olla avoimesti kontrolloiva ja tuomitseva. Toinen vuotaja voi olla salakavala ja hyvin pienillä eleillä kommunikoiva, mutta silti hänen läsnäoloonsa liittyy voimakas ei-toivotun (tai toivotun) energian kokemus. Hänen ei tarvitse tehdä muuta kuin katsoa sopivasti, huokaista tai sanoa jotakin sivullisesta merkityksetöntä, mutta vastaanottajan kannalta hyvin vahvaa. Näistä ensimmäinen voi käyttää valtaa ja voimaa ja jälkimmäinen voi toimia esimerkiksi syyllistämisen tai ehdollisen hyväksynnän kautta. Kummassakin tapauksessa sama emotionaalinen tai muu energia siirtyy vastaanottajaan, mutta vain näennäisesti eri tavalla. Sen vaikutus on molemmissa tapauksissa sama - vastaanottajaa kohti vuodetaan energiaa jota hän ei haluaisi ottaa vastaan. Hän voi kyetä torjumaan sen, tai hän voi nielaista sen sellaisenaan. Jos hän ei myöhemminkään kykene päästämään sitä pois, se voi kerääntyä esimerkiksi katkeruudeksi vuotajaa kohtaan, mikä taas voi ilmetä vaikka haluna ottaa etäisyyttä.

Ihmisellä joka toimii rajapinnan kautta, on selkeä käsitys itsestään - ainakin kyseessä olevalla alueella. Siihen, onko tämä käsitys oikea ja terve, emme vielä ota kantaa. Mutta hän kokee olevansa jotakin ja osaa määritellä itsensä. Se, minkälaiset nämä rajat ovat ja missä kohtaa ne ovat, määrää sen miltä rajapinta-ihminen vaikuttaa ulospäin. Hänen rajansa voivat olla tiukat, jolloin hän saattaa olla muodollinen ja etäinen. Mutta ihminen jonka rajapinta on laaja ja joustava, voi olla yhtä ystävällinen ja lämmin kuin sekoittuja tai vuotaja - ja yhtä pehmeä ja yhtä helposti lähestyttävä. Rajapintaan liittyy selkeys, koska siihen sisältyy selkeä käsitys siitä kuka on kuka, ja kuka on vuorovaikutuksessa vastuussa mistäkin. Rajapinnan kautta toimiva ihminen voi parhaimmillaan antaa toiselle vahvan kokemuksen yhteydestä ilman identiteetin menettämisen pelkoa. Rajapinta ei tarkoita sitä, ettei sen ylitse siirtyisi energiaa. Selkeä rajapinta tarkoittaa sitä, että ihminen erottaa mikä on toisen ihmisen energiaa (esimerkiksi tunne- tai seksuaalista energiaa), mikä on hänen omaa energiaansa, ja miten nämä energiat ylittävät tämän yhdistävän/erottavan rajapinnan. Kommunikaation muoto voi olla mikä tahansa; energeettisen vuorovaikutuksen kannalta se on rajapinnan kautta toimivalle toissijainen, vaikka hän itse kommunikoi mieluiten suoraan ja selkeästi. Rajapinnan kautta toimiva käyttää puheessaan sujuvasti sanoja sinä, minä ja me. Sanojen käyttötapa heijastaa vastuun, velvollisuuksien ja oikeuksien jakaantumista tilanteeseen sopivasti - ei siis aina tasan eikä niin että jompikumpi olisi aina vastuussa.

Sekoittuja kokee usein melkein kaiken energeettisesti. Jos työkalu putoaa tai tietokone kaatuu, hän saa energeettisen kokemuksen - usein ärtymyksen, suuttumisen, pettymisen tai alistumisen. Jos hän ajaa autoa ja hänen vierellään tai perässään ajaa auto, hänessä herää monenlaisia energioita. Vastaan tuleva tai vierellä kävelevä tuntematon ihminen saattaa herättää hänessä energeettisiä reaktioita, joihin usein liittyy joko kysymys "mitähän tuo minusta ajattelee" tai ärtymys "pitääkö sen nyt olla tuossa". Tämä johtuu suurelta osin siitä, että sekoittuja ei ole varma itsestään ellei hän ole varma muista. Sekoittuja hakee energeettistä yhteyden kokemusta muihin ihmisiin ja maailmaan. Hän voi tuntea esimerkiksi puiden energian ja elämän, ja hän voi pyrkiä sitä kohti vaikka koskettelemalla puita. Tässä ei sinänsä ole mitään haitallista, vaan se voi olla osa ihmisenä olemisen kokemusta ja kaikkialla olevan elämän löytämistä. Mutta sekoittujalle se vahvistaa hänen tapaansa hakeutua kohti energeettistä vuorovaikutusta ja sulautumista. Sekoittujan olisi toisinaan syytä kuvitella ympärilleen ympyrä tai suojakehä jonka läpi mikään energia ei liiku sisään eikä ulos, mutta jonka rajapinta on kosketuksessa maailmaan. Toinen tapa on kuvitella, että hän on energian suhteen läpinäkyvä, jolloin se vain menee hänen lävitseen. Jotta hän voisi alkaa löytää itseään erillisenä olentona, hänen tulisi löytää itsensä ja ympärillään olevan energian välinen rajapinta.

Myös vastariippuvat ovat sekoittujia. Vastariippuvassa on kaikkien ihmisten lailla kaipaus yhteyteen, mutta kun yhteys alkaa tulla liian läheiseksi, he pelkäävät oman identiteettinsä katoamista ja alkavat ottaa etäisyyttä, joskus hyvinkin kapinallisesti. Sekoittuminen ei tarkoita yhteen sulautumista, vaan sitä, että ihmisen rajapinta on niin epäselvä, että hän ei tunnista mikä on häntä itseään ja mikä toista ihmistä. Sekoittuja ei tiedä esimerkiksi mikä tunne saa alkunsa hänestä ja mikä toisesta ihmisestä. Sekoittujan kommunikaatiossa minä ja sinä ovat irrottautuneet niihin liittyvästä vastuusta. Sinä olet vastuussa siitä että me emme tee asioita jotka minä koen hyväksi. Jos minä en koe oloani hyväksi, se johtuu sinusta tai jostakin mitä teet tai et tee, ja jos sinä et koe oloasi hyväksi, se johtuu minusta.

Sekoittuja kokee itsessään vierasta energiaa, jonka alkuperää ja tarkoitusta hän ei tiedä. Niinpä hänen reaktionsa tätä kohtaan on hyökkäys. Hän suuntaa hyökkäysenergiaa tätä sisällään olevaa vierasta "esinettä" kohtaan. Hyökkäysenergia voi olla hyökkäämistä, aggressiivisuutta, syyllistämistä, syyttämistä, kontrolloimista, tuomitsemista ja torjumista, tai sen vastakohtaa, paniikkia, pelkoa, häpeää, levottomuutta, tuskaa, syyllisyyttä, pakenemista ja ahdistusta. Kummassakin tapauksessa on kysymys hyökkäämisestä joko asettumalla hyökkääjän asemaan tai hyökätyn asemaan. Jos sekoittuja kokee sisällään olevan vieraan energian enemmän vieraaksi kuin osaksi itseään, hän hyökkää tätä vastaan, ja samalla itseään vastaan, sillä se on kuitenkin hänen oma kokemuksensa. Sekoittuja voi myös kokea että tämä vieras energia hyökkää häntä vastaan, jolloin hän kokee hyökkäyksen kohteeksi joutuneen ihmisen kokemuksia - sekä tunteita että fyysisiä ilmentymiä. Tässäkin tapauksessa hän hyökkää itse itseään vastaan. Sekä hyökkääminen että hyökkäyksen kohteeksi joutuminen ilmentävät hyökkäysenergiaa ja hyökkäysajatuksia, mutta niiden eri puolia. Tämän hyökkäysenergian tunnistaminen ja sen sivuun laittamisen opetteleminen on merkittävä osa sisäisen rauhan löytämistä, sillä itseään vastaan hyökkäävä on repivässä ja hajottavassa olotilassa. Aluksi riittää sen ymmärtäminen, että katkeruus, itselleen vihastuminen, itsensä halveksiminen, itsensä syyttäminen, pelkääminen ja häpeäminen ovat saman hyökkäysenergian eri puolia, ja ne kaikki ovat itseään vastaan hyökkäämistä. Sisäisen rauhan saavuttamisen merkittävä osa on hyökkäysajatuksista luopuminen.

Tällaisen vieraan sisällä olevan energian havaitseminen ja hyökkäysenergian käyttäminen sitä vastaan ja lopulta itseä vastaan, on äärimmäisen tuskallinen olotila. Tältä suojautuakseen jotkut sekoittujat ottavat etäisyyttä kaikkeen, jotta energian siirtyminen olisi niin vähäistä kuin suinkin. Tällainen ihminen on kuitenkin usein helppo tunnistaa sekoittujaksi, sillä hänen näennäisesti etäinen vuorovaikutuksensa sisältää vahvan energeettisen olemuksen. Suuri osa sitä on hyökkäysenergian käyttämistä - torjuntaa, pälyilyä, kumoamista ja vastustelua. Hänen etäinen olemuksensa ei ole neutraali vaan valpas.

Sekoittuja hyökkää itse itseään vastaan. Tämä on helposti havaittavissa, sillä esimerkiksi jonkun poissa olevan ihmisen tai olosuhteen ajatteleminen voi helposti synnyttää hyökkäysajatuksia ja hyökkäysenergiaa. Sekoittujan sisällä on jotakin vierasta, jotakin jota hän ei osaa asettaa paikalleen, ja jota vastaan hän hyökkää tai jonka hän kokee vaativan puolustukseen asettumista - siis hyökkäysenergia on ilmeinen. Sekoittujan on lakattava käyttämästä hyökkäysenergiaa sen kaikissa muodoissaan. Tämä ei kuitenkaan tapahdu torjumalla, sillä se olisi hyökkäystä hyökkäysenergiaa vastaan, ja johtaisi vain hyökkäysenergian lisääntymiseen. Tämä on hyväksymisen ydin: me emme hyökkää omaa hyökkäysenergiaamme vastaan. Hyökkäysenergian tulee vain antaa olla. Hyväksyminen tapahtuu levosta käsin. Se on tietoista hyökkäysajatuksista luopumista. Ensimmäinen askel on hyökkäysenergian eri muotojen tunnistaminen. Seuraava on niiden herättelemien vastaenergioiden tunnistaminen. Kolmas askel on olla tekemättä mitään. Näihin kolmeen lauseeseen sisältyy usein vuosien aikajänne.

Vuotaja on niin täynnä energiaa ja hänen rajansa niin heikot, että hänen energiansa valuu koko ajan ulos. Useimmiten hän on täynnä hyökkäysenergiaa, jota hän vuotaa joko hyökkääjän tai uhrin kokemissa muodoissa - usein ailahtelevasti molemmissa. Vuodettu energia voi olla myös esimerkiksi hallitsematonta seksuaalista energiaa, jonka tarkoitus on usein saada hyväily-, rakkaus- ja hyväksymisenergiaa, jota hän kokee itseltään puuttuvan. Vuotaja ei useinkaan kuuntele muita, vaan puhuu itse. Oikeastaan hän ei keskustele, vaan kertoo tarinoita. Hiljaa ollessaankaan hän ei kuuntele, vaan miettii seuraavaa tarinaa. Vuotaja ei ole kiinnostunut toisen ihmisen olotilasta eikä tunteista, paitsi milloin hän kokee sen olevan hänen vuotamisensa edellytys. Vuotaja käyttää ennen kaikkea sanaa minä. Hän levittää oman elämänsä muiden eteen, mutta vain tekojen tasolla. Jos hän puhuu tunteistaan, ne ilmentävät lähinnä hyökkäysenergian aktiivista puolta - arvostelua, syyttämistä ja halveksivaa ihmettelyä. Hänen sisimpänsä on usein piilossa.

Rakentavasti vuotava vuotaa omaa hyvää oloaan toiselle ihmiselle. Rakentava vuotaminen on lähes poikkeuksetta tiedostettua ja tilanteeseen sopivaksi havaittua. Esimerkiksi äiti voi vuotaa rauhaenergiaa lapselleen tyynnytellessään tätä, mutta vain jos hän itse kokee oman olonsa turvalliseksi. Tähän liittyy rajapintojen tunnistaminen. Äiti tunnistaa, että lapsen huoli on lapsen oma eikä tämän huolienergia siirry äitiin. Äiti on levossa ja vuotaa tätä lepoa lapselleen.

Vuotamisen suunta ei ole välttämättä sama kuin kommunikaation suunta. Ihminen, joka aidosti ja levossa kuuntelee toista, voi vuotaa hyväksymis- ja rauhaenergiaa tähän. Vuotaminen on kuitenkin aina kuluttavaa ja tyhjentävää. Hallitsemattomasti vuotava kokee tämän tyhjentymisenä, ja kun hän ei tiedä mikä tämä tyhjyyden tunne on ja kenen "syytä" se on, hän käyttää hyökkäysenergiaa sitä vastaan. Pian hänellä ei ole muuta vuodettavaa kuin hyökkäysenergiaa eri muodoissa. Tiedostetusti ja rakentavasti vuotava ymmärtää, milloin hän alkaa olla niin tyhjentynyt, että hänen on syytä levätä.

Me kaikki kanavoimme joskus, ja monesti tunnistamme sen itsekin. Mutta pysyvästi kanavoiva ei ole selvillä omista tunteistaan eikä energioistaan. Hän kokee omien reaktioidensa ja sisäisten energioidensa olevan muiden aikaansaamia. Hän on kadottanut itsensä eikä näe itseään muiden joukossa tasavertaisena ihmisenä, jolla on oma, muista riippumaton ja mielenkiintoinen elämä. Hän ei useinkaan arvosta itseään, vaan saa arvokkuutensa ja arvovaltansa siitä, mitä muille ihmisille tapahtuu ja millaisia "hänen kaverinsa" ovat. Hän ihailee tai halveksii muita - tai joskus kunnioittaa heitä etäisesti ja kaukaa. Hän kuvittelee elävänsä heidän kanssaan, vaikka hänen osansa on paremminkin sivustakatsojan osa. Hän hurraa katsomossa kun joukkue tekee maalin, ja sitten hän juhlii sitä. Hänen "itsensä" on piilossa, arka ja hiljainen. Hänellä on kuitenkin usein heikko, unenomainen kuva siitä, mitä hän haluaisi olla. Hän taistelee heikon itsetuntonsa ja tämän mielikuvansa keskellä, pystymättä arvioimaan mikä on häntä itseään ja mikä ei. Hänellä on paljon hyökkäysenergiaa sisällään olevia ajatuksia ja mielikuvia kohtaan. Hänen kanavointinsa on ailahtelevaa ja lähes täysin muiden ohjaamaa - joko sopeutumista siihen tai kapinointia sitä vastaan. Kanavoija puhuu useimmiten muista ihmisistä, heidän teoistaan ja saavutuksistaan. Omasta elämästään hän puhuu lähinnä aktiviteettien tasolla. Jos häneltä kysytään hänestä itsestään, hän voi ensin hämmentyä, sitten alkaa vastata, mutta ennen kuin vastaus on lopussa, hän saattaa puhua taas jostakin toisesta ihmisestä.