Minä seisoin ja huusin tappara kädessä:
"Tulkaa, nyt tulkaa, tulkaa kaikki,
te miel'alat apeat, te vastasäät vaikeet,
huolten huuhkalinnut ja sydänsurut haikeet,
niin koitamme kerran, ken meistä voittaa,
ja voitettu olkoon ääneti niinkuin hauta,
mi kuusten keskellä hiljainen on."
Näin minä huusin tappara kädessä,
katsoin uhmaten kalliosolaan
uotellen kuoleman karjaa.
"Pelkäätkö Tuonelan untelo ukko,
pelkäätkö vuossadan nuorinta lasta,
pelkäätkö päivyen poikaa?"
Eivät ne tulleet silloin surut,
tulivat silloin, kun makasin maassa
kamppaillen Luojani kanssa.
Tulivat takaa kuin konnat, löivät kahleisiin minut,
mierolle möivät, tekivät minusta heikon miehen,
polttivat otsaani orjan merkin,
jota ei huuhdo vesi, ei veri,
eikä huulet kauneimman neidon.
Eino Leino
|
|
|
|
|
|
|