Ikkunoita


Valot kaupungin ikkunoissa sammuvat yksi kerrallaan
kun väsyneet sielut saavat hetken levon.
Valvon yksin ja rukoilen.

Uni verhoaa heidän tuskansa lyhyeksi hetkeksi
mutta heidän surunsa tervehtivät heitä aamunkoitteessa.

He heräävät eksyneiden lasten lailla odottaen rakkautta
peläten löytävänsä ystävyyttä jonka lujuuteen he eivät luota.

Vieri vieressä, toisiaan peläten,
he kestävät kunnes on aika taas nukkua.

Valot kaupungin ikkunoissa sammuvat yksi kerrallaan
kun väsyneet sielut saavat hetken levon.
Valvon yksin ja rukoilen.



Läsnä