Lapsuuteni muisteleminen
täyttää mieleni tyhjyydellä
ja muutamilla irrallisilla muistikuvilla.
Kahden ikäinen pieni lapsi
muistaa joitakin onnen hetkiä,
seitsemän ikäinen nuori poika
muistaa muutamia koulumatkoja.
Kymmenvuotias poika muistaa paljon:
leikit pikkuveljen kanssa,
yksinäisyyden ja surun ajat,
pelon muiden ihmisten edessä,
yksinäisten hetkien tuoman turvan.
Muistikuvien sijaan nousevat
kauhun ja tuskan tunteet:
alkoholin herättämän vihan pakeneminen,
lyönnit ja kotoa karkoittamiset,
pakko laulaa jotta saisi karkkia,
hätistäminen ulos isompien poikien luokse
jotka väärinkäyttivät minua.
Muistan jouluyön tyhjät kadut
kävellessäni niitä yksin
kun minut oli ajettu ulos.
Satoi hissukseen
ja lumihiutaleet kimaltelivat
välkehtien kaupungin valoissa.
Monien ikkunoiden takana näin
joulupuita ja onnellisia perheitä.
Minulla oli kylmä.
Muistan miten lemmikkini tapettiin
ja uudet leluni rikottiin.
Omalla rahalla ostamani tavarat
menivät kappaleiksi.
Elämässäni on ollut suuri tyhjä tila
mutta nyt sen täyttää
rakkaus ilman ehtoja:
Lukijani, rakastan sinua.
| 