Luulin ettei minun tarvitsisi
jättää taakseni mitään,
että osaisin uudistaa särkyneet suhteet,
että asiat voitaisiin sopia
ja rauha rakentaa.
Hah!
Missä oikein luulin eläväni?
En osannut oikeasti elää.
En uskaltanut olla oma itseni
enkä ollut oppinut rakastamaan.
Elin ihmisten keskellä
pelejä pelaten ja piilotellen.
Luulin että kaikki tekivät niin.
Hah!
Hoksasin missä elän.
Luulin että minun pitäisi
kovettaa sydämeni
ja piileskellä muilta.
Luulin olevani oikeassa
mutta huomasin olevani väärässä.
Hah!
Ymmärsin missä elän.
Opin säilyttämään luopumalla
ja rakastamaan päästämällä irti.
Hah!
En surmannut sydäntäni,
en piilottanut tuskaani
enkä joutunut hylkäämään.
Opin rakastamaan ja odottamaan.
Sanovat että maailma on kova.
Se opetti minut rakastamaan.
Hah!
