Tuijotus

Kuin kalastajan vaimo,
joka yhä vielä odottaa,
tuijotin suljettua ovea
toivoen että se avautuisi.
Se kätki taakseen monia
ystävyyden ja ilon hetkiä,
keskinäisen kunnioituksen
ja tuskan hetkiä.

Suru.
Jäljellä oli vain suru.

Kesti kauan ennenkuin silmäni kääntyivät,
ennenkuin ne näkivät toisen oven
joka ei koskaan ollut kiinni.

Sittenkin silmäni halusivat vain jäädä,
olla kiinni menneessä
ikäänkuin se voisi vielä herätä eloon.

Olen kääntänyt silmäni
ja kävelen pois,
kohti aukinaista ovea.
Kun astun siitä
ja suljen sen jälkeeni
toista ovea ei enää näy.

kuvan oikeudet Blu Gnome Graphics
Rakkauden haavoja