Alkulähde

Olen avannut monia ovia
ja ajanut pois paljon aaveita.
Jo ennen kuin käteni koski ovenkahvoihin
kuulin niiden kirkaisevan
ja hajoavan palasiksi.

Nyt lähestyn avaraa tilaa
jonka muodoista en saa selvää
mutta jo kaukaa tunnen sen läsnäolon.

Näen hämärät ääriviivat valtavasta huoneesta
täynnä maskuliinisuutta ja alkuvoimaa,
jotakin joka saa miehisimmät miehet
näyttämään pieniltä pojilta.

Silmäni osuvat vielä väkevämpään:
näen valtavan ikuisen luomisen tulen,
rakkauden meren joka ei koskaan kysy miksi
ja hirmuisen pauhun siinä missä ne yhtyvät.

Seison suunnattoman näytelmän edessä
katsoen voimia joita kukaan ei voi kahlita.
Silti ne ovat minun sisälläni,
silti saatoin piiloutua niiltä
- hetkeksi.

Näiden alkuvoimien kiihko
täyttää koko tilan levolla ja turvallisuudella.
Tiedän etten voi vapauttaa niitä.
Ne ottavat minut.



Syvälle