Kunnioitan tietokoneeni näppäimiä,
paperinpalaa taskussani,
kellon viisareiden jokaista liikettä.
Kunnioitan kahvimukien jälkiä pöydälläni,
jokaista tarinaa jonka ne kertovat.
Kunnioitan jokaista sanaa jonka kuulen,
jokaista silmää jonka näen,
jokaista lihaksen liikahdusta
jokaisella kasvolla jonka näen.
Kunnoitan jalkojani,
miten ne nousevat,
astuvat eteenpäin
ja rakastavat maata uudelleen.
Kunnioitan hiljaisuutta itsessäni,
rauhaa joka käy yli ymmärryksen,
rauhaa joka ei piittaa siitä
ymmärretäänkö se vai ei.