Muisto


Kuin kaukainen muisto,
ehkä pelkkä aavistus jostakin jolle ei olekaan sanoja,
paikasta jossa ajatukset loppuvat
sillä ne ovat tulleet paikkaan jossa ne syntyvät.

Tässä olen minä, en omina ajatuksinani vaan niiden lähteenä.
Tässä en määrittele itseäni sillä olen paikassa johon määritelmät eivät pääse.

Astun maahan ja jaloistani kasvavat juuret,
kosketan puuta ja sormeni kasvavat kaarnaksi.
Katson tähteä ja verkkokalvollani on sen valo.

Mutta en ajattele sillä kaikki vain on.
Ilman ajatuksia minä muistan kaiken
sillä tiedän mistä olen tullut:
jostakin mihin ajatukset eivät riitä
sillä se on niiden Lähde.


Elämän laulu