Joka päivä saamme
käsiimme uuden helmen
jotta tekisimme siitä haluamamme
ja lisäisimme sen nauhaamme.
Joskus pudotamme helmen mutaan
ja vain tyrkkäämme sen ketjuun.
Jotkut lähtevät käsistämme
raakoina, himmeinä ja rikkinäisinä.
Joistakin tulee todellisia koruja
jotka ilahduttavat meitä pitkän aikaa.
Joka päivä saamme
odottamattoman muotoisen helmen.
Joistakin yritämme tehdä
jotakin mitä ne eivät ole.
Joskus onnistumme paljastamaan
luonnonhelmen kätketyn kauneuden.
Toisinaan epäonnistumme
ja jäämme katsomaan virheitämme
emmekä muista hioa seuraavia.
Joskus luomme taidonnäytteen
jota ihailemme monta päivää
unohtaen työskennellä uusien kanssa.
Joskus odotamme vain tiettyä väriä tai muotoa
unohtaen toisenlaiset joita meille annetaan.
Päivä päivältä kokoamme helminauhaamme
jota kannamme mukanamme kaikkialla.
Joskus ihastumme toisten ihmisten koruihin
ja yritämme pitää niitä
mutta ne eivät ole meitä varten.
Emme voi poimia ainuttakaan helmeä
joka ei ole kulkenut käsiemme kautta.
Helminauhamme on yksin meitä varten,
itse tekemämme, helmi kerrallaan.
Se lepää kaulamme ympärillä
ja on kaikkien katseltavissa.
Tänä iltana helmi karkaa käsistämme
ja liittyy ikuisesti nauhaan.
Anna sen mennä ja tervehdi huomisen helmeä
avoimin mielin ja uteliaisuudella.