Voimme kieltää rakkautta hymyilemästä
ja estää sitä tekemästä palveluksia.
Voimme ajaa sen pois
ja olla avaamatta ovea sille.
Mutta emme voi estää sitä
itkemästä haavojemme tähden
ja antamasta anteeksi koko ajan.
Emme koskaan voi estää sitä
unelmoimasta kauniita unelmia
näkemästä sydämemme kauneutta.
Emme voi estää sitä
itkemästä vuoksemme yön hiljaisuudessa
salaisesti kutsuen enkeleitä avuksemme.
Emme voi kieltää sitä
itkemästä kun me kohtaamme suruja
kaipaamasta aikaa kun taas hymyilemme.
Voimme torjua rakkauden
mutta se ei hylkää meitä.
Voimme hiljentää sen ja se on hiljaa
johtaessaan meitä kotiin.
| 