Merellä


Kun käynnistän moottorin
ja köydet irrotetaan,
istut vieressäni
niinkuin aina ennenkin.

Kuka sinä oikein olet?
Kaksikymmentäkaksi vuotta olet ollut vaimoni.
Mutta kuka sinä olet?
Katselen auringonpaistetta kasvoillasi
ja tuulen pyörimistä tummissa hiuksissasi
kun suuntaamme kohti aavaa.

Katson hymyäsi,
kimaltavia silmiäsi.
Miten kaunis oletkaan!

Mieleeni palautuvat ajat
kun silmäsi olivat kyynelissä
kun kasvosi olivat raivon ilmentymä
kun äänesi oli itse katkeruus.
Vastasin sinulle samalla tavalla.
Vai oliko se sittenkin toisinpäin?

Sinä navigoit, minä ohjaan käskyjesi mukaan.
Minä navigoin, sinä ohjaat käskyjeni mukaan.
Antaudumme toistemme ohjaukseen
meren suuressa vapaudessa
jotta saavuttaisimme päämäärän
jonka olemme itse valinneet.

Uskollinen opettajani, rakas vaimoni.
Voisin jättää sinut milloin tahansa
sanomatta sanaakaan.
Mutta en tahdo.
Tahdon vain antautua.

Meidän veneemme.
Sinä navigoit, minä ohjaan.
Minä navigoin, sinä ohjaat.
Kohti rakkautta.



Minun maailmani