Peilejä


Näen kylpyhuoneen peilissä tutut kasvot
jotka tuntisin missä tahansa.
Hieman erilaiset joka päivä
kuitenkin päivästä päivään samat.

Tunnistan itseni kaikista valokuvista.
Itsenikö?

Näen ympärilläni monia peilejä
mutta en tunne itseäni niiden heijastuksista.
Ne ovat himmeitä,
rikkinäisiä tai vääristäviä,
tai olen sokea niiden kuville.

En pelkää kylpyhuoneen peilin kuvaa
joka näyttää oman ruumiini.
Minä pelkään sieluni heijastuksia.

Kiroan rikkinäisiä peilejä;
joskus ne ovatkin rikki.
Useimmiten pelkään
että niiden kuvat ovat totta.

Mitä oikein pelkään sinun peilissäsi?
Sinuako?
En - sinä heijastit jo.

Minä en rakasta itseäni tällaisena.
En hyväksy itseäni enkä ymmärrä
ettei minun tarvitse muuttua.
Voisin vain oppia tuntemaan itseni
niin kuin kylpyhuoneen peilin edessä.



Minun maailmani