Rakkaus

Minä löysin sen.

Löysin sen kaikessa vapaudessaan,
kaikessa ilossaan ja onnessaan.
Löysin itse rakkauden,
juuri sen joka käy yli ymmärryksen.

Opin rakastamaan ilman vastarakkautta,
hyväksymään vaikkei minua hyväksyttäisi,
antamaan ilman vastalahjaa kun joku tarvitsee
ja olemaan antamatta kun joku ei halua saada.
Opin iloitsemaan niistä jotka halveksivat minua,
hymyilemään vaikkei minulle hymyiltäisi
ja olemaan hymyilemättä silloin kun se on oikein.

Opin että voin rakastaa niitä jotka eivät pidä minusta
pysymällä heistä kaukana, ei koston vuoksi
vaan siksi että rakkaus ei odota vastapalvelusta.

Opin että jotkut pitävät hymystäni
ja silloin hekin hymyilevät,
mutta en hymyile niille jotka eivät halua nähdä sitä.
Silti voin rakastaa kaikkia yhtä paljon,
joskus jopa enemmän niitä joille en hymyile.

Opin avaamaan sydämeni niille jotka pitävät siitä
ja pitämään sen kiinni kun jotakuta ei kiinnosta,
tietäen että näin on hyvä.

Opin kirjoittamaan niille jotka pitävät kirjeistä
ja olemaan kirjoittamatta niille jotka vihaavat niitä.
Opin antamaan kukkia niille jotka pitävät niistä
ja olemaan antamatta jos joku ei halua.
Opin rakastamaan ei niinkuin itse tahdon
vaan niinkuin muut toivovat tulevansa kohdelluiksi.
Opin luopumaan omista tavoistani ja odotuksistani.

Sydämeni saa rakastaa kaikkia.
Olen onnellinen heistä jotka pitävät minusta
ja antavat minun levätä rakkaudessaan.
Olen onnellinen heistä jotka eivät pidä minusta,
sillä saan rakastaa heitäkin
vaikka salaan sen koska he evät halua nähdä sitä.

Opin että rakkaus ei ole sitä mitä saan vaan mitä annan.
Opin että monet eivät halua minulta mitään
mutta se on paras tapa rakastaa heitä.

Löysin rakkauden jota kukaan ei voi viedä.
Se kesti neljäkymmentäkuusi vuotta,
mutta se oli sen arvoinen.

Vihdoin olen vapaa kuolemaan.