Hänen rajansa olivat rikkinäiset
ja niin olivat minunkin.
Hän oli tuskansa vanki
ja niin olin minäkin.
Olin hänen peilinsä,
syvälle haudatun tuskan peili
ja heijastin sitä hyvin.
Hän oli minun peilini,
syvälle haudatun tuskan peili
ja hän heijasti sitä hyvin.
En nähnyt arkaa pikkutyttöä
joka pelkäsi itseään,
joka kauhistui omia reaktioitaan
ja odotti pelastusta suruistaan.
Yritin rakastaa häntä,
mutta kun kosketin hänen tuskaansa
niin hellästi kuin osasin,
helvetti heräsi.
Tiedän nyt ettei hän ollut valmis
kohtaamaan itseään
eikä menneisyytensä haavoja.
Tiedän nyt että ainoa keino rakastaa häntä
oli jättää hänet yksin omaan tuskaansa
ja lopettaa tämä järjetön
Pelasta minut! Painu helvettiin!
Tiedän nyt että hän oli taivaan lahja
jotta olisin nähnyt sisälle itseeni
ja oman sieluni haavoihin.
Tiedän nyt että ainoa tie
oli itse parantaa itseni
ja lopettaa tämä järjetön
Pelasta minut! Painu helvettiin!
Luotan häneen,
luotan elämään
ja luotan Jumalaani.
Rukoilen että jonain päivänä hän
olisi yksi maailman onnellisimmista.
Itkin usein salaa,
mutta nyt näen paranemisen
hitaasti heräävän hänen elämässään
niin kuin se heräsi minun elämässäni.
Hän tekee sen.
Jonakin päivänä hän
on yksi maailman onnellisimmista.
