Sade

Mieleni on mennyt pois.
Se on jättänyt nykyhetken kauneuden
astuakseen rakkauden surun kauneuteen.

Se on jättänyt kuun heijastuksen lammella,
putoavan kävyn äänen
ja yksinäisen sorsan kutsun.

Mieleni on mennyt takaisin
näkemään unta vielä sanomattomien
ystävällisten sanojen odottamisesta.

Se haluaa viipyä ajassa
jossa hymyileminen ei ollut kiellettyä
ja odottaminen oli sama kuin onnellisuus.

Mieleni haluaa vain olla hiljaa
keskellä sateisen päivän harmaata pilveä
jossa surut ääneti huokaavat.

Jokainen sadepisara on kyynel
jossa mieleni ääneti itkee.