Melkein ystävä
Kun lähdit pois
loppumaton suru
tuli osaksi elämääni.
Lähditkö minun vikojeni tähden
etkö uskonut minuun
vai etkö uskonut itseesi?
Sydämeni on vielä avoin
niinkuin sylinikin
mutta tiedän että turhaan.
Voin vain antaa sinun mennä
ja tuntea loppumattoman surun.
Joka kerran kun näen sinut
sydämeni hypähtää riemusta
siksi että olet olemassa,
sydämeni seisahtuu surusta
koska ovet jotka alkoivat avautua
ovat uudelleen kiinni.
Olen onnellinen että melkein olimme ystäviä
ja sain hetken nähdä jotakin niin kaunista
että sen kadottaminen on ikuinen suru.
Rakkauden haavoja