Rakkaat ystävät
Sisällysluettelo
Arjen Hengellisyyttä etsimässä
Kiitos uudistetusta keittiöstä ja paljosta muusta
Toipumispaikka toipuu
AUTA MEITÄ pitämään Majatalo lämpimänä
Uudenlaisia ryhmiä
Toipumistyö
Toipumistarina
Mikä vaikuttaa yhteiskuntaan?
Mikä sinua oikein vaivaa?
Kyynel oppaana
Sukujuuret, itsekritiikki ja arvostus
Ilmoittaudu uudenvuoden juhlaan
Siitä onkin taas aikaa, kun olen teille kirjoittanut. Minulla ei ole mitään tietoa siitä, kuinka moni teistä seuraa kuulumisiamme meidän Facebook-seinän tai minun henkilökohtaisten päivityksieni kautta. Helpostihan voit FB:ssä ilmoittautua seuraajaksemme. Sinne päivitämme paljon useammin kokemuksistamme ja täällä syntyneistä oivalluksista. Välillä minulla tulee ikävä muinaisia Ystäväkirjeiden postitustalkoita. Silloin oli paljon konkreettisempi tuntuma siihen, keiden kanssa olimme yhteydessä.
Nyt kirjoittaminen on enemmän bittiavaruuteen puhaltamista, siinä toivossa, että viesti oikeasti tavoittaa jonkun. Se on halvempaa ja vaivattomampaa kuin postitus, mutta vaatii myös paljon enemmän uskoa ja luottamusta viestin perille menemiseen.
Olet sitten ystävä tai kaveri, tuttu tai tuntematon, kiitämme tuestasi ja toivotamme sinulle rakkaudellista joulua ja tapaamista joskus täällä.
Seuraavassa vähän kertomusta arjestamme ja työstämme.
Arjen Hengellisyyttä etsimässä.
Kevät venähti viimeisen kirjani kanssa. Siitä ei alun perin pitänyt tulla kirjaa. Tarkoitukseni oli vain purkaa lievää ärtymystäni Eckhart Tollen edustamaan uuden ajan henkisyyteen muutaman Facebook-päivityksen verran. Jotkut Tollen keskeiset hokemat vaivasivat omaa ajatteluani sen verran, että aloin tehdä niiden pohjalta muistiinpanoja. Siitä kasvoi kriittinen katsaus Eckhart Tollen opetukseen, ei siksi että Tolle olisi mitenkään ainutlaatuinen, vaan siksi että hän niin pelkistetysti edustaa uususkonnollista trendiä, jota myös kutsutaan New Age -henkisyydeksi tai hengellisyydeksi.
Itse asiassa olin aikeissa kirjoittaa samasta aiheesta yli kolmekymmentä vuotta sitten. Sitä varten luin kaikki suomessa kirjoitetut kristilliset kirjat aiheesta ja päädyinkin kirjoittamaan kriittisen arvion niistä. Liikkeellä oli niin ala-arvoista New Age ilmiöiden ”kristillistä” demonisointia, että oli ihan pakko aloittaa siitä. Se oli aika tehokas tapa tulla itse asemoiduksi vaarallisten vaikuttajien joukkoon. Nyt kolmen vuosikymmenen jälkeen palasin vähän kokeneempana suunnilleen itse aiheeseen.
Käsittelen Tollen opetusta ajattelemisen, tuntemisen ja toimimisen merkityksestä aika kriittisesti. Ne ovat uushenkisyydelle tyypillisiä käsityksiä todellisuuden luonteesta, ajan ja egon olemuksesta, pahuudesta ja kärsimyksestä, valaistumisesta ja läsnä olemisesta. Jäljelle jää kuva Eckhart Tollesta poissaolon mestarina, jonka opetus antaa heikot tai ehkä vahingollisetkin eväät menneiden traumojen, nykyisten tilanteiden ja huomisen haasteiden kohtaamiseen.
Onnekseni tuo kirjoitteluni sivupolku johti minut paneutumaan myös Tollen esikuvan Mestari Eckhartin elämään ja opetukseen 1300-luvun nälänhädästä kärsivässä Saksassa. Eurooppalainen uskonnollisuus, köyhyyteen sitoutuneet luostarikunnat, rikkauteen sitoutunut kirkko, mahtavat goottilaiset katedraalit ja koko Eurooppaan levinneet naisten uskonnolliset kommuunit viettelivät minut mainettaan valoisampaan pimeään myöhäiskeskiaikaan.
Arvioin kummankin Eckhartin merkitystä henkisyyden ja hengellisyyden kehityksessä sekä itsessäni että maallistuneessa lännessä. Mestari Eckhartista löysin jotain, joka resonoi kauan kantamieni aavistusten kanssa. Tämä prosessi oli jälleen yksi etappi entisen raamattufundamentalistin matkasta jumalan-sana-jukeboksien kaikukammioista ylisuurten kysymysten ja melkein huomaamattomien vastausten arkeen, sinne missä Jumalan poissaolon kolkko kylmyys melkein sammuttaa Hänen läsnäolonsa viimeisen lämmön.
Elokuun lopussa pyysin Facessa palauteapua kirjan viimeistelyyn. Olimme aikeissa tehdä samoin kuin aiemmankin kirjan kanssa (Uhriutumisen Kulttuuri Valta ja Vastuu) ja kustantaa se itse. Palautteen antajien joukossa oli Basam Booksin kirjallisuustoimittaja, joka saman tien suositteli kirjaa pomolleen. Basam Books on aiemmin kustantanut Eckhart Tollen kirjat, ja halusi siitä huolimatta tai juuri siksi minun kirjani niiden vastapainoksi.
Siinä toteutui vanha turhamainen unelmani. En ole koskaan tarjonnut kirjojani yhdellekään kustantajalle, mutta salaa mielessäni olen toivonut, että joku tulee pyytämään minua hovikirjailijakseen. Parin viikon sisällä allekirjoitin yhteiskustannesopimuksen Basamin kanssa.
Ensimmäisen kirja-arvostelun teki kirjailija Karla Löfgren:
” Ystävyyden Majatalon isäntä tutustuttaa lukijan kahteen Eckhartiin, Tolleen ja Mestariin. Heidän ajattelunsa analyysi laajenee teräväksi ja vaikuttavaksi, humanistiseksi keskusteluksi Jumalasta ja kristinuskon luonteesta. Teksti avaa hengellistä ajattelua keskiajalta nykypäivän new age -henkisyyteen, jonka populäärejä uskomuksia Nylund kritisoi herkullisen osuvasti.
Teos on täynnä hienoja oivalluksia, näkemyksellisiä tulkintoja ja verbaali-ilottelua. Laajoja, syvällisiä ja abstraktejakin teemoja käsitellään verevästi, eloisasti ja hauskasti. Kirjoittajan oma persoona nousee Eckhartien rinnalle leikkisänä, hyväntahtoisena ja avoimena.
Valaistuneen irrallisuuden ja poissaolon sijaan Nylund ylistää syvää ja intohimoista läsnä olemista kaikkine häiritsevine tunteineen – itselle, lähimmäiselle ja koko maailmalle, josta me kaikki olemme vastuussa. Pahaa on vastustettava, yhteiskuntaa ja sivilisaatiota kehitettävä parempaan suuntaan. Mystikkojen sisäistynyt jumalasuhde vaatii rinnalleen aidon suhteen lähimmäiseen.
Nylundin teos on ajattelun ylistys ajattelemattomuutta ja ajattelun laiskuutta vastaan. Se tulkitsee kristillistä uskoa tuoreella tavalla, jolla on voima herättää kirkosta etääntyneetkin.”
Kirja tulee myyntiin ensi vuoden alussa, mutta alamme vastaanottaa ennakkotilauksia jo nyt. Hinta tulee olemaan enintään 30 €. Kohtaaminen ry ostaa osan painoksesta meille suopeaan hintaan. Itse myymiemme kirjojen myyntivoitto menee tekemämme toipumistyön tukemiseksi Ystävyyden Majatalossa.
Se kuinka suuren osan ensipainoksesta varaamme itsellemme riippuu siitä, kuinka paljon ennakkotilauksia saamme kerättyä. Siksi pyydän sinua tilaamaan kirjan saman tien. Voit tehdä sen tästä linkistä:
Kiitos uudistetusta keittiöstä ja paljosta muusta
Viime talvena pyysimme apua keittiömme uudistamiseen. Tältä keittiömme nyt näyttää. Käytimme halvimpia pöytä- ja laatikkoratkaisuja. Seinäkaapeista luovuimme kokonaan ja sahasimme hyllyt vanerista. Etureunan metallilista antaa tyylikkyyttä ja pitää ne ryhdissä. Valaistuksen saimme lahjaksi ja kaikki työt on tehty talkoilla. Sähkötöissä on vielä vähän viimeistelemistä. Sydämellinen kiitos rahallisesta tuesta ja käytännön avusta.
Tässä keittiössä jokainen yhteisömme jäsen voi vuorollaan harjoitelle ruokien tekemistä. Meillä ei vuosiin ole ollut mitään vakituista kokkia. Sen sijaan olemme alkaneet pitää keittiössä toimimista osana kuntoutusta. Jotkut tänne tulevat nuoret eivät ole koskaan tehneet ruokaa, eivätkä oppineet nauttimaan sen tekemisestä muille. Nykyään jokainen toipuja harjoittelee ainakin yhden ruokalajin tekemistä niin hyvin, että osaa tehdä sen vaikka 50 ihmiselle. Kaikki opettavat toisilleen osaamiaan niksejä tai kokeilevat yhdessä jotain aivan uutta. Näin keittiöstä on tullut tärkeä vuorovaikutuksen ja toisten palvelemisen paikka. Yhteen kuuluvuuden ja elämän tarkoituksen yksinkertaisimmat aakkoset löytyvät, kun yhdessä laitamme ruokaa itsellemme ja vieraillemme.
Toipumispaikka toipuu.
Usein meillä yhdyskuntapalveluaan suorittavat ihastuvat paikkaamme ja innostuvat palvelemaan sitä vaadittuja tunteja enemmän. Niin kävi viime kevättalvenakin. Kaverin piti korjata vain yksi nurkka saunasta, mutta halusikin sitten uusia koko saunan, huomattuaan että kosteussulut alkavat jo olla aika hauraat.
Sen jälkeen toinen kaveri huomasi, että kiukaamme oli palannut aika toivottoman tuntuisesti puhki. Niinpä hän päätti irrottaa yläosan kokonaan ja hitsata tilalle sentin paksuisesta teräksestä uuden kannen. Nyt pitäisi taas kestää jokailtaista käyttöä muutaman vuoden.
Kesällä teimme huoltomaalauksen päätalon katolle. Se oli kallis remppa, joka onnistui puoliksi talkoovoimin ja kesän toiminnasta saaduilla tuloilla. Talon fasaadi ja päädyt on nyt maalattu niin, että sinne voi asentaa aurinkopaneeleja, mutta talkoot jatkuvat. Toiselle puolelle taloa tarvitaan ensi kesänä ketteriä maalaajia, jotka uskaltavat liikkua katolla tikkailla. Kiinnostaako?
Porukalla maalasimme ikkunatkin samalla värillä, vaihdettuamme ensin lahonneita listoja uusiksi. Se oli hauskaa yhdessä tekemistä.
Samaan aikaan yksi vieraistamme innostui korjaamaan pellettijärjestelmäämme. Se oli hänelle eräänlainen harjoitustyö, koska oli asentamassa pellettipolttimen omaankin kotiinsa. Pellettien syöttöhän meillä on aina ollut ongelmallinen monestakin syystä.
Viimeksi meille tuli maalarimestari tänne toipumaan. Hän halusi välttämättä samalla tarjota ammattitaitoaan talon palvelukseen ja kysyi, kaipaako joku seinä maalaamista. Soile oli juuri suunnitellut salin ylätason seinien maalaamista ihan vain sen takia, että olivat 34 vuoden aikana likaantuneet. Nyt sekin on sitten tehty.
Seuraavaksi lähdimme maalaamaan ja sisustamaan joitakin majoitushuoneita uusiksi ja nyt työn alla on alakerran ryhmätyöskentelytila, joka saa uuden lattian, valaistuksen ja täysehostuksen.
Olemme tänä vuonna saaneet ilahduttavan paljon talkoilla tehtyä perusremonttia aikaiseksi. Materiaalit tietty ovat maksaneet, mutta niihinkin on löytynyt tukea. Kaikkien niiden vuosien jälkeen, jolloin piti jännittää riittääkö rahaa ruokaan, tämä on aivan uskomatonta ylellisyyttä. Sydämellinen kiitos kaikille.
AUTA MEITÄ pitämään Majatalo lämpimänä
Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on vaikuttanut monen elämään ympäri maailmaa, myös meidän. Venäläisen pelletin maahantuonti loppui eikä suomalaisen pelletin tuotanto ehtinyt täyttää niin suurta vajetta. Hinta alkoi nousta moninkertaiseksi ja ihmiset ostivat koko pellettivarannon loppuun muutamassa kuukaudessa. Sähkön hinnan nousun myötä ihmiset alkoivat käyttää takkojaan niin ahkerasti, että klapitkin oli myyty loppuun heti alkusyksystä. Meillä ei ollut varaa jäädä odottamaan, että asia jotenkin järjestyisi. Yksityisellä lainarahalla ostimme koko talven pelletit ja saunapuut kohtuullisella hinnalla. Kuukautta myöhemmin emme olisi saaneet kumpiakaan millään hinnalla.
Kriisi pani vauhtia muihinkin energiaratkaisuihin. Hyvinkään sähkö myi meille omaan sisäänottohintaan kolme ilmalämpöpumppua ja järjesti asennuksenkin talkootyönä. Kiitos heille siitä. Nyt kummatkin ryhmähuoneet ja alakerran sali lämpenevät niillä. Se on nyt pellettiäkin halvempaa lämpöä.
Samoihin aikoihin loppunut sähkösopimuksemme pakotti meidät pörssisähköön. Se puolestaan joudutti päätöstä, jota olemme jo monta vuotta harkinneet. Otamme lisälainaa ostaaksemme suurelle katollemme aurinkopaneelit. Olemme jo tehneet alustavan sopimuksen Solarvoima Oy: kanssa 20 Kw:n aurinkovoimalasta, joka kesällä syöttää yli jäävän sähkön myyntiin. Niiden tuottamalla sähköllä saamme myös yleiset tilamme ilmastoitua helteiden aikana. Tämä kauppa maksaa noin 29 000 €, joista voimme parhaassa tapauksessa saada 20% tukea. Nyt vain odotamme tuki- ja lainapäätösten etenemistä.
Jotta paneelit toimisivat täydellä teholla, meidän on talvella kaadettava talon nurkalla kasvava valtava kuusi ja muutama iso koivu. Kuusen lähellä on niin paljon linjoja, että sen kaataminen täytyy varmaan aloittaa huipusta. Löytyykö sellaisesta haasteesta innostunutta korpiTarzania? Koivut luultavasti voi kaataa kokonaisina, mutta paloitteluun tarvitsemme kyllä vapaaehtoistyövoimaa.
Tekemämme energiasijoitukset ja erilaiset rempat yhdessä kohonneiden sähkö- ja ruokalaskujen kanssa ovat kuitenkin johtaneet meidät siihen, että pitkästä aikaa olemme nyt taloudellisesti miinuksella. Elämme velkarahalla ja joudumme sopimaan erilaisten laskujen maksulykkäyksistä. Siksi olemme nyt akuutisti tukijoidemme avun tarpeessa. Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen jännitämme kuinka paljon meillä riittää rahaa jouluruokaan.
Työmme taloudellinen turvallisuus on oman ansainnan lisäksi rakentunut eniten vakituisten pienlahjoittajien varaan. Hätätilanteista on monesti pelastuttu myös isompien lahjoitusten kautta, mutta pienistä tulovirroista rakentuu se pohja, jonka varassa olemme voineet tehdä tolkullisia taloussuunnitelmia. Kotisivuillamme on nyt uusi lomake, jossa voit helposti ilmoittautua vakitukijaksi tai lahjoittaa jonkun summan kertamaksuna.
Uudenlaisia ryhmiä
Minä en enää jaksa vetää niitä intensiivisiä viikonlopun pituisia itsetuntemuskursseja, joita olemme täällä pitäneet 34 vuoden aikana ainakin yli 500. Vaikeinta minulle on ollut viikonlopun ajaksi muuttaa vuorokausirytmiäni. Nuorempana siirtyminen yötyöskentelystä aikaiseen aamuheräämiseen onnistui, mutta nyt päälle seitsenkymppisenä ei kroppa enää kestä sellaista. Olen siksi vapauttanut itseni rauhassa keskittymään kirjoittamiseen yöllä. Iltaisin osallistun talon ryhmiin sekä opetan Soilea ja muita jatkamaan tätä työtä minun jälkeeni. En suinkaan ole tekemässä kuolemaa sen enempää kuin elämääkään. Minä vain suunnittelen mitä kaikkea haluan ja jaksan elämäni aikana vielä tehdä.
Siksi olemme kehittelemässä uudenlaisia ryhmiä, joissa minun osuuteni on iltapainotteinen. Toistaiseksi olemme kutsuneet niitä Itsen ja toisen kohtaamisen retriiteiksi. Seuraava sellainen on pääsiäisenä, jolloin keskitymme nimenomaan pääsiäisen teemaan kunkin elämässä. Tarkempi ohjelma ilmoitetaan myöhemmin. Ennakkoilmoittautumisen voit jättää tämän linkin kautta. Kesällä ajattelimme pitää muutaman viiden päivän lomaryhmän, joissa on iltaisin vain dialogi- ja tarinaillat. Niissä harjoittelemme rakentavassa dialogissa olemista sekä tositarinoiden kertomista eri teemoista. Katso ohjelmastamme tarkempia tietoja.
Jos kaipaat rentoutumista vielä ennen joulua, tervetuloa Majataloon viikonloppuna 16.-18.12. Ilmoittaudu mukaan tästä linkistä.
Toipumistyö
Olemme terävöittäneet säännöllisten ryhmiemme itsetuntemuksellista työskentelyä. Se tarkoittaa sitä, että huolehdimme entistä tarkemmin kunkin toipumisprosessin edistymisestä. Meistä on tärkeää, että jokainen mahdollisimman pian hahmottaa oman täällä olemisensa syyn ja sen mitä on tullut tänne harjoittelemaan, oppimaan ja tekemään. Meidän tavoitteemme on, että jokainen täältä lähtiessään on saanut meiltä mitä on tullut hakemaan ja vahvistanut hyvän elämänsä perustaitoja.
Välillä ihmettelen, miksei tänne ole sadan hengen jonoa. Tämä on kuitenkin monella tavalla aivan ainutlaatuinen yhteisöhoidollinen paikka. Harvassa paikassa henkilökunta asuu ja jakaa oman elämänsä ympäri vuorokauden sieltä apua hakevien kanssa. Harvassa paikassa on niin hyvä mahdollisuus toipumisen aikana harjoitella arjessa pärjäämisen taitoja ja oppia uusia sellaisia. Harvassa paikassa sen voi tehdä myös vähävaraisena ja ilman yhteiskunnallisen tahon tukea. Se tarkoittaa myös sitä, että kenestäkään ei jää mitään diagnooseja, tai muita muistiinpanoja kummittelemaan. Harvassa paikassa voi rauhassa ja turvallisesti kokeilla lääkkeistä vieroittumista. Harvassa paikassa voi puhua myös uskonnollisista asioista ilman psykologisoimista ja psykologisista ongelmista ilman hengellistämistä. Harvassa paikassa koko yhteisö harjoittelee toistensa tukemista, niin ettei kenenkään tarvitse jäädä yksin selviämisen ansaan.
Itse haluamme mieluiten keskittyä nuorten elämän sisällön löytymiseen ja toimintakyvyn palauttamiseen. Ei meillä varsinaisesti ole mitään ala- tai yläikärajoja, mutta mitä varhaisemmin pääsee olennaiseen keskittymään, sitä paremmin suunta pysyy jatkossakin tolkullisena.
Pidä siis paikkamme mielessä, kun mietit mitä voisit suositella jollekin, jonka yksinäisyys on kroonistunut niin, ettei maailmalle uskalla lähteä ilman rauhoittavia. Ehkä ystäväsi on jumiutunut opiskeluissaan ja tarvitsee niistä tervehdyttävän välivuoden. Ehkä hän on työhönsä turhautunut ja tarvitsee aikaa kysyä itseltään mitä oikeasti elämältään haluaa. Ehkä hänen hyvät selviytymiskeinonsa ovat alkaneet kääntyä häntä vastaan ja hän tarvitsee paikan, jossa uskaltaisi niistä luopua, etsiessään terveellisempää tapaa olla. Ehkä hän on vain kaikkeen uupunut ja tarvitsee paikan levätä samalla kun miettii, miksi ja millä lailla hän on päästänyt itsensä palamaan loppuun. Ehkä sinä itse olet se ystävä, jonka hyvää tahtoa ja viisasta intuitiota sinun juuri nyt pitäisi seurata tulemalla tänne.
Meillä on taas muutama toipumispaikka vapaana. Täältä löydät talon arvot, säännöt ja arjen käytänteet.
Toipumistarina
Vaikeita tunteita ja kokemuksia ei tarvitse käsitellä yksin
Ystävyyden Majatalosta löysin yhteisöllistä tukea, terapiaa, merkityksellisen arjen ja keinoja käsitellä traumaattisia kokemuksia – eli kaikkea sitä, mitä psykiatrisesta hoidosta puuttuu
Psykoosidiagnoosin saatuani jäin sairaslomalle. Koska asuin yksin, sosiaalinen piirini kaventui huomattavasti ja arkeni muuttui tyhjäksi ajantappamiseksi. Saatoin istua päivisin tuntikausia bussissa, matkalla ei mihinkään, jotta olisin lähempänä nukkumaanmenon hetkeä. Nukkumaanmenoa ja seuraavaa yötä toki pelkäsin jatkuvasti, sillä unettomuus oli aiemminkin johtanut psykoottisiin oireisiin, suljetulle osastolle ja psykiatrisen hoidon piiriin.
Ajatukseni kiersivät ahdistunutta kehää, enkä saanut mielihyvän tuntemuksia juuri mistään. Pakotin itseni pitämään säännöllistä arkirytmiä yllä, vaikka toimintakykyni oli äärimmäisen heikko. En kertonut ajatuksistani tai tunteistani kenellekään. Lääkkeet pahensivat ahdinkoani, sillä tunsin, kuinka ajatus- ja aloitekykyni lamaantuivat niiden vaikutuksesta entisestään. Lääkitys sai myös kehoni tuntumaan vieraalta ja ennen niin rakkaat liikuntaharrastukset muuttuivat vastenmielisiksi.
Ystävän kautta löysin tieni Ystävyyden Majataloon. Sain lämpimän vastaanoton ja minut kohdattiin yksilönä, eikä potilaana. Tämä oli minulle erityisen tärkeää, sillä potilaan identiteetin karistaminen on ollut tärkeä osa toipumisprosessiani. Majatalossa ollessani olen löytänyt sisäisen turvallisuuden tunteen, merkityksellisyyden kokemuksen elämääni ja päässyt kehittämään sosiaalisia taitoja. Terapiassa minut on kohdattu kunnioittavasti oman elämäni asiantuntijana ja olen saanut konkreettisia keinoja ongelmien ratkaisuun. Säännöllisissä ryhmissä ja jokapäiväisessä kanssakäynnissä olen saanut vertaistukea, ymmärrystä ja helpottavan kokemuksen siitä, että en ole kriisieni kanssa yksin.
Pikkuhiljaa olen alkanut taas unelmoida ja näen tulevaisuudessa mahdollisuuksia ja odottamisen arvoisia asioita. Tuntuu, että maailma olisi samalla tavalla avoin kuin ennen psykiatrisen sairauden leimaa ja hoidon aiheuttamaa traumaa. Akuutin kriisivaiheen laannuttua, olen päässyt myös tutkiskelemaan maailmankuvaani ja arvojani uudella tavalla ja koen, että minulla on paremmat mahdollisuudet elää arvojeni mukaista, merkityksellistä arkea kuin ennen Majatalossa oleskelua.
Toivoisin, että tietoisuus Ystävyyden Majatalon terapeuttisen yhteisön tarjoamasta avusta ja tuesta tavoittaisi mahdollisimman monen. Oman kokemukseni mukaan moni asia tuntuu helpommalta, kun sen jakaa ymmärtäväisten kanssaihmisten kanssa. Vaikeiden asioiden kanssa ei tarvitse pärjätä yksin.
Mikä vaikuttaa yhteiskuntaan?
Minulta kysyttiin, olenko tai haluanko olla yhteiskunnallinen vaikuttaja. Sanoin etten minä itseäni enää sellaisena pidä. Ne ajat ovat jo ohi, jolloin edes yritin olla sitä.
Seuraavassa sydänryhmässämme aloin kuitenkin miettiä vastaustani uudestaan. Kuuntelin ihmisten kokemuksia ekakerta-avautumisistaan ja siitä, kuinka ovat täällä opetelleet ensimmäistä kertaa oikeasti luottamaan. Niistä liikuttuessani tajusin, että onhan sota meitäkin aika lähellä. Vai miksi ihmiset kulkevat arjessaan pukeutuneina näkymättömiin luotiliiveihin ja kypäriin? Miksi monet käyttävät pimeänäkökiikareita ja kaikenlaisia vaaratutkia? Miksi monet saavat ahdistus- ja paniikkikohtauksia keskellä tavalliseen näköistä arkea?
Ryhmässä joku sanoi että ”on tämä aika hellyttävä paikka, kun kaikki saa olla, vaikka melkein kaikki on kesken.” Hän tarkoitti meneillään olevia remppoja, joita kukaan ei pyydellyt anteeksi, mutta myös muunlaista keskeneräisyyttä, joista toipujat täällä niin rohkeasti puhuivat. Hän ihmetteli sitä kunnioittavaa sallivuutta, jolla ihmiset täällä kuuntelivat toisiaan.
Silloin tajusin, että olenhan minä yhteiskunnallinen vaikuttaja pelkästään sen kautta, että olen pitkän ja vaikean kokemuksen kautta ja tuhansien ihmisten avustuksella onnistunut luomaan tilan, jossa tämän hetken kauneus on mahdollista. Luotan näiden kokemusten heijannaisvaikutuksiin meitä isompaan arkeen. Siinä on meidän yhteiskunnallinen vaikuttamisemme. Siihen voi osallistua kuka tahansa, joka vain hetkeksi antaa tilaa totuudelliselle ja armolliselle vuorovaikutukselle.
Tuijotin tuota 40 000 vuotta vanhaa naishahmoa, joka alastomana seisoi kynttilän valossa ja lämmössä meidän keskellämme. Silloin tajusin, että tällaisista hetkistä tulevaisuuden toivo rakentuu. Tämäkin on yhteiskunnallista vaikuttamista.
Mikä sinua oikein vaivaa?
Kysymys kuulostaa useimmiten moitteelta. Minä esitin sen kuitenkin vilpittömän uteliaana kysymyksenä venetsialaisjuhlamme vierailta.
Jälkeenpäin huomaan kuinka tärkeä kysymys tuo on minulle ollut. Olen nuoresta asti ohjautunut tekemään jotain asioille, jotka ovat minua vaivanneet. Minua vaivasi vuorovaikutuksen yleinen pinnallisuus. Siksi lähdin etsimään mahdollisuutta elää rehellistä yhteisöelämää. Minua vaivasi uskovien armottomuus. Siksi lähdin uhmaamaan sitä ja etsimään mahdollisuutta hylkäämättömään elämään. Minua vaivasi itseäni pelottavat tunteet. Siksi hakeuduin terapiaan. Minua vaivasi moni maailmankatsomuksellinen arvoitus. Niinpä lähdin niitä tutkimaan ja niistä kirjoittamaan. Sen jälkeen tutkimus- ja kirjoitustyöni alkoikin kokonaan ohjautua niiden asioiden kautta, jotka minua ovat vaivanneet. Viimeinenkin kirjani on vaivaamisesta syntynyt.
Tuo kysymys on siis ollut minulle tärkeä suunnan antaja elämässäni. En ole jäänyt vain valittamaan vaivaamisteni aiheita. Olen vain lisännyt kierroksia ja antanut asioiden vaivata niin suureksi riesaksi asti, että olen vihdoin alkanut tehdä niille jotain. Kun katson elämääni taaksepäin, olen kiitollinen siitä, että monet asiat ovat tarpeeksi paljon minua vaivanneet.
Siksi ehdotan, että miettisit mikä asia sinua vaivaa ja kutsuuko se sinua tekemään jotain? Älä kerää kaunaa ja katkeruutta antautumalla sen uhriksi. Älä karkaa keinotekoisiin helpotuksiin äläkä lintsaa vaivalloisesta miettimisestä. Anna sen vaivata oikein kunnolla ja nöyrry luopumaan kaikista valmiista selityksistä. Paneudu, tutki, lue, keskustele muiden kanssa ja hae apua. Anna vaivaamisen kriisiyttää itsesi, kunnes oikeasti löydät jotain, joka tuntuu vastaavan vaivaasi. Ehkä löydät jopa kutsumuksesi, elämäsi tarkoituksen tai tärkeän tuntuisen ammatin sen kautta.
Ryhmissä mietimme näitä asioita viikoittain, ja aina se on johtanut jonkun askeleen verran eteenpäin.
Kyynel oppaana
Talon asukas kysyi minulta, ajattelenko vielä samoin kuin kirjeessäni Rehellinen rukous. Sanoin etten tiedä, koska sen kirjoittamisesta on jo 30 vuotta.
”Jaa. Minä olin silloin vasta yksivuotias, mutta tän ikäisenä se kuulostaa hyvältä ja siksi kysyin.”
Kävin kirjettä kurkkaamassa ja löysin sieltä pienen tarinan, jonka muistan kyllä oikein hyvin:
Eräässä vaikeassa elämäntilanteessa, jossa yritin epätoivoisilla suorituksilla estää maailmaani hajoamasta, näin unen. Unessa oli valtavat maailmanpoliittiset ulottuvuudet. Se vain kertoi siitä, minkälaisiin mittoihin olin ongelmani paisuttanut. Kaikkien suurten ja globaalien ongelmien keskellä, näkymätön ääni pyysi minua menemään kyykylleni. Tottelin kehotusta ja pian löysin itseni kontallani erämaan hiekassa. Katsoin alas ja näin hiekassa pienen veikeän pisaran. Ilman esittelyä tajusin, että tuo on kyynel.
Kyyneleeksi se liikkui aika vekkulisti, eikä ollut edes surullinen, vaikka se oli surusta vuodatettu. Ehkä se oli jotenkin puhdistunutta surua, sellaista, joka muuttuu elämän voimaksi ja viisaudeksi, kun se on ensin itketty julki.
”Älä koskaan unohda minua. Olen salainen oppaasi” se sanoi.
En osaa sitä selittää, mutta tuota kyyneltä olen seurannut. Se tai hän on kanssani yhä. Se ei ole uponnut kyynisyydestä kuumaan hiekkaan, eikä se ole jäätynyt kylmään kaunaan. Ei se ole haihtunut huolettomaan humalaan, eikä se ole kuivunut elämän sivusta tarkkailuun. Nytkin olen melkein joka yö itkenyt seuratessani vanhusten ja lasten kokemuksia Ukrainan sodassa. Mitä se ketään hyödyttää miten minä sitä sotaa katselen, jos en pysty tekemään juuri mitään sen tuottaman kärsimyksen lievittämiseksi. Usko pois, kyllä se hyödyttää. Koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, myös piittaamaton sivusta katsominenkin vaikuttaa siihen mitä katsotaan. Siksi en halua koskaan kadottaa tuota pientä opasta, joka aina herkistää jollekin tärkeälle.
Joskus se on auttanut minua korvaamaan kostonhaluisen suuttumuksen surulla, joka on vienyt minut lähemmäksi vihollistani. Usein se vain havahduttaa itsestään selvyyksien tylsyydestä huomaamaan jotain ennen näkemätöntä kaunista ja hyvää. Mutta ennen kaikkea sillä on silmää niiden kyyneleille, joita salassa itketään.
Ei kukaan meistä jaksa olla herkillä koko maailman kärsimyksen kanssa. Sitä yrittävät näännyttävät myötätuntonsa kuiviin. Luulen, että jokaisella on pieni herkistävä opas, joka auttaa huomaamaan juuri sen minkä vain sinä voit juuri tänään huomata.
Sukujuuret, itsekritiikki ja arvostus
Minulle kolumnistin ammatti on aina edustanut kirjoittamisen painajaista. Määrätty merkkimäärä tiettyyn aikaan mennessä ei ole koskaan kuulunut tyyliini. Keväällä kuitenkin suostuin ystäväni Heli Karhumäen pyyntöön. Hän pyysi minulta yhden artikkelin ja yhden kolumnin. Kumpikaan ei saanut ylittää tiettyä merkkimäärää, välilyönnit mukaan luettuna. Otin harjoitteen vastaan ja hankin pilkunnuolijan tyydytystä viilaamalla jutut tasan siihen merkkimäärään. Ei yhtään yli, eikä yhtään ali. Se olikin yllättävän terveellinen harjoite.
Artikkelia Heli pyysi minulta Suvusta, joten kirjoitin sen Askel-lehteen otsikolla Sukuni aarteet ja taakat. Se alkoi enoni minulle kuiskaamasta kysymyksestä sukujuhlassa noin 30 vuotta sitten: ”Tiesitkö, että sinussakin on ryssän verta.” Vankijunasta karannut kasakka oli siemenellään myrkyttänyt ryssäkaunaisen sukumme. Olin salaisuuden lyömä. Tiesinhän minä – tavallaan.
Loput voit sitten lukea Sana lehden sivuilta.
Kolumnin aiheeksi valitsin otsikon Itsekritiikin armolahja. Päätin sen toteamalla, että ”defensiivisenä on melkein mahdotonta olla itsekriittinen. Siksi minun on juurruttava siihen armoon, jota en voi millään synnintunnustuksella pelästyttää. Armahdettuna minulla on varaa myöntää itsestäni mitä vain. Siksi kutsun itsekriittisyyttä armolahjaksi.
Elämän kruunu ei ole oikeassa olemisessa, vaan uskalluksessa olla nöyrästi tosi mistä vain ja kenen edessä tahansa.
Tätä me harjoittelemme päivittäin vieraidemme ja tänne toipumaan tulleiden kanssa.
Rohkaisevaa julkisuutta olemme saaneet sekä Turun Sanomien, että Hymy lehden sivuilla. Kummatkin tekivät keväällä pitkän artikkelin Ystävyyden Majatalosta hyvänä paikkana toipua elämän kriiseistä. Sellainen on seuraavaksi tulossa myös Seura-lehteen.
Seuraavaksi toivon, vaikka kuinka kriittistäkin julkisuutta kirjalleni Eckharteista ja arjen hengellisyydestä. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan siitä arvion, joka on valmis julkaistavaksi heti kun kirja ilmestyy, voin lähettää sinulle kirjan aluksi digitaalisena. Paperiversion saat sitten kun muste on paperilla kuivunut.
Lännessä puhutaan elämänkaaresta, joka kukoistuskautensa jälkeen on laskeva. Minä olen muuttanut oman elämänkaareni afrikkalaiseksi. Siellä sitä kuvataan nousevana käyränä, joka on korkeimmillaan ennen kuolemaa. Heidän elämänsä vuodenajoissa vanhuuteen kasaantuu arvostuksen ja kunnioituksen huipentuma. Olen siunattu, kun saan elää elämäni viimeistä vuodenaikaa yhteisössä, joka arvostaa elämänkokemustani ja siksi varjelee minua loppusuoralla lankeamasta itsesääliseen mitättömyyden tuntuun.
Samaa toivon sinulle, riippumatta siitä missä kohtaa juuri nyt olet oman elämäsi kaaressa. Se merkitsee myös sitä, että uskallat ottaa kiitollisena vastaan sitä arvostusta, joka sinulle annetaan ja rohkenet käyttää sitä arvokkaan elämän vahvistukseksi.
Kiitämme kaikesta tuesta, jota olemme kuluneen vuoden aikana saaneet ja toivotamme että kauneus, hyvyys ja totuudellisuus siunaisi jouluasi ja elämääsi myös ensi vuonna.
Hänen palveluksessaan: Daniel, Soile & Majatalon asukaat.
P:S Sen unohtaminen,
minkä silti muistaa,
alkaa jo näyttää
anteeksiannolta.
TERVETULOA vastaanottamaan vuosi 2023 Ystävyyden Majataloon. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan.
